Edellisessä tekstissä kirjoitin siitä, miksi tekoälyvideon kohdalla juuri laatu on muuttunut koko keskustelun vaarallisimmaksi kohdaksi. Yritysjohdon kannalta kiinnostavin kysymys ei kuitenkaan lopulta ole vain se, millä aineistolla malli on opetettu. Paljon tärkeämpi kysymys on se, mitä tapahtuu silloin, kun yritys alkaa ostaa tekoälyltä nopeutta tilanteessa, jossa sen pitäisi ostaa kestävää arvoa. Siinä kohtaa keskustelu lakkaa olemasta vain teknologiaa. Se muuttuu liiketoiminnan, omistajuuden, riskin ja vastuun kysymykseksi.
Laadun paradoksi on koko alan ansa
Tekoälyvideossa on paradoksi, jota kukaan ei ole vielä ratkaissut uskottavasti. Jos työkalu tekee keskinkertaista jälkeä, sitä pidetään leluna. Jos se tekee poikkeuksellisen hyvää jälkeä, herää heti epäily siitä, mitä kaikkea sen taustalla on.
Mitä paremmaksi laatu nousee, sitä vaikeammaksi käy väittää, että kyse on vain neutraalista teknisestä kehityksestä. Jossain kohtaa mukaan tulee väistämättä kysymys lähdeaineistosta. Eikä se ole mikään filosofinen sivuhuomio, vaan koko liiketoimintamallin kivijalka.
Siksi koko keskustelu siitä, voittaako teknologia juridiikan, on lopulta vähän naiivi. Ei tässä ole kyse siitä, voittaako joku toisen. Kyse on siitä, voiko maailmanluokan laatu syntyä tavalla, joka on samalla myös oikeudellisesti ja kaupallisesti kestävää.
Siihen asti paras työkalu ei välttämättä ole se, joka voittaa. Voi hyvin olla, että voittaa se, joka pystyy näyttämään toteen, että sen pohja kestää.
Tämä ei ole vain teknologiayhtiöiden ongelma
Moni yritys katsoo tätä edelleen turvallisen välimatkan päästä. Ajatellaan, että tämä on teknologiayhtiöiden, studioiden ja lakimiesten välinen riita, joka kyllä aikanaan selviää. Sillä välin voidaan nauttia hyödyistä ja katsoa, mihin ala kehittyy. Tämä on vaarallinen tapa ajatella.
Tämä ei ole vain teknologiayhtiöiden ongelma. Tämä on jo nyt myös ostajan ongelma.
Jos rakennat kampanjasi työkalun varaan, jonka juridista perustaa et itse ymmärrä, et johda markkinointia. Silloin vain ulkoistat vastuun ja toivot, ettei ongelma ehdi osua omalle kohdalle. Se on kova lause, mutta silti totta. Jossain kohtaa joku julkaisee sen videon. Joku liittää sen osaksi lanseerausta. Joku päättää, että tämä menee nyt ulos yrityksen nimissä. Joku ottaa hyödyn silloin, kun kaikki toimii. Silloin on myös hyväksyttävä, että joku ottaa riskin, jos pohja alkaa pettää.
Eikä riski ole edes vain juridinen. Se on sekin, mutta paljon muutakin.
Jos työkalu vedetään markkinoilta, sen käyttöehdot muuttuvat, tuotoksia aletaan rajoittaa tai sen ympärille syntyy laajempi epäluottamus, kyse ei ole enää yhdestä lakiteknisestä detaljista. Silloin kyse on toimituskyvystä, kampanjoiden jatkuvuudesta, sisällön omistettavuudesta ja lopulta myös brändin uskottavuudesta.
Jos rakennat näkyvyyttäsi järjestelmän varaan, jonka kaupallinen kestävyys on vielä hämärä, et rakenna vain tehokkuutta. Rakennat samalla riippuvuutta. Ja juuri siitä jokaisen yritysjohtajan pitäisi olla hereillä.
Oikeat kysymykset eivät ole teknisiä vaan johtamisen kysymyksiä
Kannattaako kysyä, saako tällä tehtyä näyttävää sisältöä? Totta kai kannattaa. Mutta paljon tärkeämpiä kysymyksiä ovat nämä.
Voimmeko käyttää tätä sisältöä kaupallisesti turvallisin mielin?
Voimmeko aidosti omistaa lopputuloksen?
Ymmärrämmekö, millä ehdoilla työkalu toimii nyt ja millä ehdoilla se voi toimia vuoden päästä?
Kuka lopulta seisoo eturivissä, jos oikeudenhaltija päättää, että nyt riittää?
Nämä eivät ole mitään tekoälyn vastaisia jarruttelukysymyksiä. Nämä ovat aivan tavallisia johtamiskysymyksiä. Itse asiassa juuri tällaiset kysymykset erottavat toisistaan sen, kuka oikeasti johtaa, ja sen, kuka vain innostuu uudesta teknologiasta vähän liian varhain ja vähän liian kritiikittömästi.
Todellinen voittaja ei ole näyttävin esitys
Suurin virhe tällä hetkellä on se, että tekoälyä arvioidaan liian kevyillä mittareilla. Katsotaan laatua. Katsotaan nopeutta. Katsotaan hintaa. Sitten vedetään johtopäätös, että tämä muuttaa kaiken.
Saattaa muuttaakin, mutta ei siksi, että se tekee asiat nopeasti, vaan siksi, että se pakottaa miettimään uudelleen, mitä arvo oikeastaan tarkoittaa.
Nopeus ilman kestävää pohjaa ei ole kilpailuetu. Se on riski, joka näyttää hetken tehokkuudelta. Halpa tuotanto ei ole halpaa, jos lopputulos ei kestä päivänvaloa.
Juuri siksi tämän markkinan todellinen voittaja ei lopulta ole se, joka tekee näyttävimmän esityksen tai kerää eniten huomiota yhdellä viraalilla esimerkillä. Todellinen voittaja on se, joka pystyy yhdistämään korkean laadun, kestävän oikeudellisen perustan ja asiakkaalle uskottavan turvallisuuden samaan pakettiin.
Vasta silloin puhutaan oikeasta kaupallisesta arvosta. Siihen asti moni näyttää rakentavan tulevaisuutta, vaikka todellisuudessa rakentaa vain lainatun ajan varaan.
Kysymys, jonka äärelle yritysjohdon kannattaa pysähtyä
Tässä kohtaa jokaisen yritysjohtajan kannattaisi pysähtyä hetkeksi. Ei kysymään, kuinka nopeasti tekoäly korvaa tuotannon, vaan kysymään paljon vaikeampaa kysymystä.
Kun tämä kaikki näyttää jo näin hyvältä, kestääkö sen pohja oikeasti sen käytön, jonka varaan liiketoimintaa ollaan valmiita rakentamaan? Siinä kysymyksessä on enemmän tulevaisuutta kuin yhdessäkään näyttävässä esityksessä.
Kalle Honkonen
Sales Development
Ahooy Creative