Siihen nähden, että Lupa- ja valvontaviraston pääjohtaja Marko Pukkinen kuvaa uuden viraston perustamista ”alkuräjähdykseksi”, hän arvioi kuitenkin pölyn alkaneen parissa kuukaudessa jo laskeutua ja viraston olevan hyvässä toimintavauhdissa.
Vuoden 2026 alussa toimintansa aloittaneeseen Lupa- ja valvontavirastoon (LVV) koottiin kaikki Valviran tehtävät, suurin osa aluehallintovirastojen lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävistä sekä pääosa ELY-keskusten ympäristöön liittyvistä töistä – kaikkiaan yhdistettiin 21 viraston lupa- ja valvontapalveluita.
Viraston tehtävät koskevat muun muassa sosiaali- ja terveysalaa, ympäristöasioita, työsuojelua, pelastustoimea, varautumista, koulutusta, kulttuuria ja varhaiskasvatusta sekä tiettyjen alojen yritystoimintaa.
Uudistuksen tavoitteena on sujuvoittaa lupa-asioiden käsittelyä ja yhdenmukaistaa valvontakäytäntöjä sekä varmistaa oikeusturvan tasapuolista toteutumista koko maassa.
– Tavoitteet eivät ole vain teoriaa, Marko Pukkinen sanoo.
– Olen varma siitä, että toiminta tehostuu, kun voimavarat on keskitetty yhteen viranomaiseen.
”Järkyttävän iso muutos”
Pääjohtaja arvioi jo alkumetreillä päästyn hyvin kiinni uuteen työnteon tapaan, mutta aikaa tarvitaan, ennen kuin tuloksia voidaan raportoida.
– Olemme valmiita, mutta vuoden päästä vielä valmiimpia. Sen verran ainakin virasto hakee rooliaan. Muutoshan on järkyttävän iso. Mutta olemme jo sujuvoittaneet ympäristölupien käsittelyä ja sote-puolella kehittäneet lupahallintoa. Tosin emme me nollasta lähteneet, eri virastot ovat tehneet valtakunnallisesti yhteistyötä ja suunnitelleet asioita yhdessä jo aikaisemmin.
Nyt tarkastellaan kriittisesti sitä, mikä muuttuu ja mikä voisi olla paremmin.
– Kuunnellaan kehitysideoita ja kritiikkiäkin siitä, miksi muutos tehtiin. Ei kritiikki pahasta ole, siitähän toiminta kehittyy. Nyt opetellaan paitsi viraston toimintaa, myös ajattelemaan valtakunnallisesti.
Niin, valtakunnallisuus. Se on se suuri muutos.
– Valvonnan silmälasit ovat nyt valtakunnalliset. Näin varmistamme sen, että viranomaiset toimivat eri puolilla Suomea samalla lailla. Valtakunnallisuus tarkoittaa myös, että kyseistä asiaa käsittelee se, joka siitä eniten ymmärtää, alallaan Suomen paras asiantuntija.
Pukkinen uskoo, että asiakkaan näkökulmasta lupaprosessit nopeutuvat ja helpottuvat.
– Esimerkiksi nyt ympäristöluvissa on jo käytössä yhden luukun palvelumalli, jossa erilaisia ympäristöön liittyviä lupia käsitellään yhdessä. Yhä useammin lopputuloksena voi olla yksi valituskelpoinen lupapäätös, monen erillisen luvan sijaan.
Pääjohtaja tosin huomauttaa, ettei ”lupakäsittelyn nopeus” ole ihan yksiselitteinen onnistumisen mittari: siihen vaikuttavia tekijöitä on paljon, esimerkiksi yhteiskunnan tilanne.
– Voihan olla, että lupahakemuksia tulee vähemmän, koska investointihalukkuutta ei ole. Olemme silloin varmasti nopeita. Tai jos tulisikin investointibuumi, lupakäsittely voisi ruuhkautua. Onnistumistamme ei voi suoraviivaisesti lupien käsittelyajoista päätellä.
Osaaminen syvenee
Toiminnan valtakunnallistaminen vaikuttaa työn laatuunkin. Pukkinen arvioi, että henkilöstöllä on nyt entistä parempi mahdollisuus erikoistua, keskittyä tiettyihin asioihin ja tehdä lupaprosessissa päätöksiä, jotka pysyvät oikeudessa.
– Osaaminen syvenee, mikä taas tehostaa toimintaa monella tavalla. Oikeudellisia ratkaisuja voidaan ennalta arvioida entistä paremmin ja päätösten pysyvyys, oikeusvarmuus paranee. Oikeusvarmuus ja hyvin toimivat lupaprosessit ovat edellytys yritysten kyvylle investoida tehokkaasti. Sillä taas mahdollistetaan talouskasvua.
Pukkinen kuitenkin huomauttaa, ettei tämäkään muutos sitä poista, ettei erilaisia päätöksiä silti tule eri puolilla Suomea.
– Esimerkiksi päätösten perustana olevat dokumentit saattavat olla erilaisia ja siksi ratkaisutkin voivat olla erilaisia.
Resurssien tasaus…
Virastouudistus myös tasaa työvoimaresursseja.
– Alueilla on ollut erilaisia resursseja, eivätkä ne aina ole olleet siellä, missä niille olisi eniten tarvetta. Esimerkiksi alueilta, joissa investointeja tehdään vähemmän ja siten lupiakin haetaan vähemmän, voidaan keskittää voimavaroja sinne, minne investointeja ohjautuu enemmän. Tämä tasapainottaa viranomaisen toimintaa ja työkuormia, mutta myös muuttaa paikallisesti tutuiksi tulleita käytäntöjä. Esimerkiksi erilaisiin yhteistyöryhmiin ei osallistuta yhtä paljon kuin ennen.
Valtionhallinnon leikkausten ja säästötavoitteiden vuoksi tiedetään, että väki vähenee uudessa virastossakin lähitulevaisuudessa kymmenen prosenttia.
– Suurin uhka viraston toiminnalle on henkilöstön väheneminen ja virastolle annetut uudet työt, joille ei osoiteta resursseja. EU:sta tulee koko ajan lisää tehtäviä, jo kahden ensimmäisen toimintakuukauden aikana meille on tarjottu 10 henkilötyövuoden edestä uutta tekemistä. Rahaa ei kuitenkaan saada lisää, Pukkinen manaa, mutta uskoo, että vaikka haasteita tulee, viraston perustaminen ja voimavarojen yhdistäminen helpottavat säästöistä selviämistä.
…ja tekoälyn apu
Pukkinen uskoo myös, että väen vähenemistä voidaan paikata palvelujen digitalisoinnilla entistäkin enemmän ja tekoälyn käytöllä lupa- ja valvontaprosesseissa.
– Tekoäly on otettava mukaan rutiiniratkaisuihin, asiakirjanippujen tekstiä analysoimaan. Olemme jo kartoittaneet ja testanneetkin tekoälyn kykyä esimerkiksi tiivistää materiaaleista ydinkohdat. Kokemukset ovat olleet todella positiivisia.
Pääjohtaja huomauttaa, että digitalisaation edistäminen ja tekoälyn käyttöönotto vaativat pitkäjänteistä työtä, erityisesti digitaalista työn tekemisen tapaa ja metatietoa, jota tallennetaan tietokantaan käyttökelpoisessa muodossa.
– Nyt kun meillä on voimavarat ja myös toiminnan kehittäminen keskitetty yhteen isoon virastoon, tähän on merkittävästi entistä paremmat mahdollisuudet. Tekoälyn käytössä teemme myös yhteistyötä muiden valtionhallinnon virastojen kanssa. Kolmen vuoden aikajänteellä pitäisi saada aikaan jotain sellaista, mikä korvaa ihmisresurssien vähenemistä.
Selkeä tarkoitus, selvät pelisäännöt
Paitsi että LVV on monen eri viranomaisen yhdistelmä, sen toimintaa ohjaa kahdeksan ministeriötä, toimintaa ohjaavia lakeja on satoja, valvottavia lupia on pelkästään sote-puolella tuhansia. Osastoja on seitsemän, henkilöstöä noin 2 000. Pääpaikka on Tampere, toimipisteitä on 18 ympäri Suomen.
LVV:n pääjohtajalla on rooli myös siviilivarautumisesta vastaavan valtion organisaation johtajana.
Kaikkiaan aika iso palapeli koottavaksi? No jaa, tuntuu Marko Pukkinen tuumivan.
– Meillä eri osastot keskittyvät ydintyöhönsä, tekevät itsenäisesti ratkaisut, niillä on oma johtonsa. Ne vastaavat minulle tuloksesta. Minun kontollani on kaikkia osastoja koskeva keskitetty hallinto, viestintä ja henkilöstöasiat. Yhdessä linjataan yhteisiä toimintamalleja ja -tapoja. Erityisen tärkeää työssäni on edesauttaa viraston johtoa ja työntekijöitä onnistumaan työssään. Haluan olla kuunteleva ja tukeva johtaja, joka on omassa roolissaan luomassa hyvää työilmapiiriä.
Pukkisella on pitkä kokemus valvovan viranomaisen työstä aina uran alkuvaiheen alkoholitarkastajasta viimeisimpään Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajuuteen.
– Viranomaisen työssä viehättää se, että sillä on selkeä tarkoitus toteuttaa mitä laissa on säädetty, se on yhteiskunnan säätämien normien viemistä käytäntöön. Pelisäännöt ovat selvät. Tulkintaerimielisyyksiä tulee virkamiehen ratkaistavaksi, ja tulkinnat ovatkin sekä työn suola että haaste. Tulkinnasta tulee linjaus, ja jos on kiistaa, siitä tehdään ehkä valitus, joka joko menee läpi tai ei mene. Näin luodaan oikeuskäytäntöjä.
Marko Pukkinen huomauttaa, että niin hyvää lainsäädäntöä ei olekaan, etteikö tulkittavaa tule.
– Eihän kaikkia mahdollisia tapauksia voi lakiin sisällyttää. Mutta esimerkiksi elinkeinoelämän ja viranomaisen ”eripura” kuuluu yhteiskuntaan – on demokraattinen malli, että keskustellaan ja asia voidaan tarvittaessa ratkaista oikeuskäsittelyn avulla.
Omaa ”lakiekonomin” koulutustaan Pukkinen pitää hyvänä pohjana valvovan viranomaisen työhön.
– Koulutuksen ansiosta ymmärtää lainsäädännön merkityksen ja heijastumat, miten yhteiskuntaa rakennetaan lainsäädännön pohjalle. Kauppatieteet taas auttavat ymmärtämään elinkeinonharjoittajien näkökulmia. Siinä on hyvät eväät oppia luovimaan niin, että eri osapuolille löytyy tyydyttävä ratkaisu.
Marko Pukkinen
Syntynyt vuonna 1966 Lapualla.
Asuu Vaasassa ja Tampereella, perheessä puoliso ja kaksi lasta.
Koulutus
Opistoupseerin ylempi virkatutkinto, Päällystöopisto 1988–1989, 1991–1992. Kauppatieteiden maisteriksi (ekonomi) Vaasan yliopistosta 2002.
”Lukion ja asepalveluksen suorittaminen olivat selviä asioita, ehkä insinööriopinnot häämöttivät ajatuksena hämärässä horisontissa, koska lukiossa pitkä matematiikka ja pitkä fysiikka maistuivat. Asepalveluksen jälkeen pestauduin kuitenkin Puolustusvoimien palvelukseen, ajatus oli jäädä ”yhdeksi talveksi”– kesti sitten 11 vuotta se ”talvi”. Insinööriksi olisi pitänyt opiskella kokopäiväisesti, mutta enhän minä töitä halunnut jättää. Niin löysin avoimen yliopiston, ja aloitin akateemiset opinnot siellä työn ohessa. Ja kun kaksi opintoviikkoa oli koossa ja jäljellä 158, ajattelin, että eihän opintojakaan voi kesken jättää. Niin hakeuduin sitten – edelleen työn ohessa – Vaasan yliopistoon lukemaan ”lakiekonomiksi”, talousoikeus pääaineena. Se onkin ollut hyvä pohja jatkouralla.”
Ura
1986–1998 opetusupseeri, Puolustusvoimat (Vaasan Rannikkopatteristo)
1998–2002 vartija, Vaasan kihlakunnan poliisilaitos
2002–2009 alkoholitarkastaja, Länsi-Suomen lääninhallitus
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
- elinkeinovalvontayksikön päällikkö 2010–2014
- peruspalvelut, oikeusturva ja luvat vastuualueen johtaja 2015–2016
- ylijohtaja 2016–2025
2026– Lupa- ja valvontaviraston pääjohtaja.
”Ei minulla mitään varsinaista urasuunnitelmaa ole ollut. Ajatus on ollut käytännössä se, että hoida työsi kunnolla ja käytä matkan varrella avautuvat mahdollisuudet hyväksesi.”
Harrastukset
Lenkkeily, hiihto, pyöräily, mökkeily, moottoripyöräily.
Mistä saat virtaa?
”Pitkästä kesälomasta, matkailusta, mökkeilystä.”
TOP 3 tavoitteet
”Hoitaa työnsä kunnolla, antaa samalla aikaa harrastuksille ja pysyä terveenä.”
Teksti Annikaisa Knuutila • kuvat Olli-Pekka Latvala