Risto Havunen.
Ihmisten johtaja on usein puun ja kuoren välissä. Jatkuva tunne asioiden keskeneräisyydestä sekä tasapainoilu liiketoiminnan tavoitteiden, alaisten tarpeiden ja oman elämäntilanteen välillä on kuormittavaa.
Mitä enemmän vastuuta, sitä yksinäisempi on työrooli ja samalla vähemmän tilaisuuksia pohtia ratkaisuja jaksamisen näkökulmasta. Johtajan työhön ja psyykkeeseen liittyvät usein riittämättömyyden, jatkuvan keskeneräisyyden ja ristipaineen tunteet.
En voi jättää kollegoja pulaan. Tämä pitää viedä loppuun. Tiedän, että en jaksa, mutta minä kyllä kestän. Kesäloma korjaa kaiken. Pitää, on pakko, en vain voi. Nuo ovat valitettavan tuttuja sanoja johtajien suusta. Vastuunotto ja suorituskeskeisyys ovat monen johtajan polttoainetta ja sopivasti annosteltuina yhtälö toimii. Ongelmia sen sijaan ilmenee silloin, kun tärkeämmäksi muodostuu se, mitä suorituksella saadaan aikaiseksi kuin se, mitä ja kuinka tuloksia tehdään.
Usean johtajan työuupumuksen taustalla on tyhjän päälle jäämisen kokemus. Tutkimusten mukaan noin 40 prosenttia esihenkilöistä kokee saavansa hyvää tukea johdolta. Vastaavasti kolmannes esihenkilöstä kokee, että tuki on heikkoa (Ossi Aura 2021).
Ihmisten johtajiksi valikoituu tai päätyy henkilöitä, jotka ovat pärjääviä asiansa osaavia ammattilaisia. Tähän sinänsä myönteiseen asiaan ankkuroituu yksi merkittävä sudenkuoppa: oletetaan, että johtaja säilyttää toimintakykynsä kaikissa olosuhteissa. Valitettavasti näin ei ole. Selvää muutosta vaativissa tilanteissa ymmärrys tekemisen suunnasta saattaa pysähtyä jo johtoryhmätasolla oleviin ristiriitoihin. Puhumattakaan tilanteesta, jolloin valmiiksi kuormittaviin työpäiviin tulee lisäpainoa siviilielämästä. Tai toisinpäin: kuormittava siviilielämän tilanne ajoittuu päällekkäin haasteellisen työtehtävän kanssa.
Missä johtaja voi puhua vaikeista asioista?
Johtamistuki lähtee hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan yhteistyösuhteista. Jos hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan yhteistyösuhde on hallinnollinen, on todennäköistä, että kaikki toiminnan kannalta merkitykselliset asiat eivät tule riittävällä tavalla ja tasolla käsitellyiksi. Yhtä lailla toimitusjohtajan vaikutus on sama suhteessa liiketoimintojen ja tukifunktioiden johtoon.
Usein erityisesti keskijohto kärsii johtamisvajeesta eli siitä, että ylempi johto olettaa keskijohdon oivaltavan automaattisesti miksi ja millä tavoin uudistukset toteutetaan. Tällaisissa olosuhteissa on pikemminkin luonnollista, että uudistusten tekeminen ahdistaa ja pidemmällä aikavälillä saattaa kasvaa uupumukseksi.
Edellisen kaltaiset reunaehdot vaikuttavat pahimmillaan heikon operatiivisen johtamisen kautta koko organisaatioon niin, että uudistumisen ydinvoimana ovat kehitystavoitteiden sijaan tulostavoitteet. Tästä seuraa luonnollisesti se, että johtaminen muuttuu läpi organisaation ontoksi tulosten seuraamiseksi ja toiminnan kontrolloimiseksi. Hyvät tulokset eivät synny sattumalta ja sama logiikka pätee huonoihin tuloksiin. Johtajan uupuminen on henkilökohtainen vakava terveysongelma, mutta sillä on myös suora vaikutus liiketoiminnan kannattavuuteen!
Risto Havunen
YTM, Executive MBA
Hippocampus Networks
Kirjoittaja on sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti, toiminut johdon konsulttina yli 25 vuotta ja kirjoittanut useita johtamisoppaita.