Karoliina Lehtonen, Booming Strategies & Marketing
Kuten moni ala, myös strategiakonsultointi on käymässä läpi suurinta muutostaan vuosikymmeniin tekoälyn myötä. Tämä on sinänsä tervetullutta, sillä suurin osa strategisen ajattelun työkaluista on kehitetty jo 1970- ja 1980-luvuilla – aikana, jolloin maailma oli hyvin erilainen staattisuudessaan.
Enää maailma ei ole staattinen, eikä strategioidenkaan tarvitse olla. Tekoälyn avulla pystymme hyödyntämään dataa paremmin ja tekemään strategioistamme aidosti adaptiivisia. Kolmen–viiden vuoden strategiarytmistä voimme siirtyä jatkuvasti iteroituvaan strategiaan, jonka vaikutuksia ja erilaisia skenaarioita voidaan mallintaa ja testata, parantaen näin strategisten valintojen osumatarkkuutta suhteessa tavoitteisiimme. AI-botit voivat auttaa meitä tekemään arjessa strategian mukaisia päätöksiä, ja hallitukset sekä johtoryhmät voivat seurata strategian toteutusta ja markkina-analyysejä reaaliaikaisilta dashboardeilta.
Strategiaprosessin kehittämisen mahdollisuudet tekoälyn avulla kuulostavat upeilta, mutta entä sen rajoitukset? Strategia on ennen kaikkea tulevaisuuden hahmottamista. Pystyykö tekoäly todella myös kuvittelemaan tulevaisuuden? Ja kuvitteleeko se sellaisen tulevaisuuden, jossa me haluamme elää? Tarve ihmisen ajattelulle ei ole katoamassa, se ainoastaan siirtyy paikkaan, johon sen olisi pitänyt keskittyä jo aiemmin: ohjaamaan valintoja, tunnistamaan olennaiset kysymykset ja luomaan polkua haluamaamme tulevaisuuteen. Nämä ihmiselle jäävät tehtävät vaativat ajattelua ja meidän pitäisi varmistaa, että ajattelulle jää myös aikaa arjessamme.
Keskustelin äskettäin erään globaalin yrityksen tuotekehitysjohtajan kanssa, joka kertoi heidän suurimmaksi ongelmakseen sen, ettei hänen tiimillänsä ole aikaa ajatella. Siis juuri heillä, joiden tulos pitäisi syntyä uusista oivalluksista ja paremmista havainnoista. Innovaatiot vaativat muutakin kuin toteutusta: asioiden yhdistelyä, syy–seuraussuhteiden hahmottamista ja sellaisen kuvittelemista, jota ei vielä ole. Kun organisaatiot on viritetty mittaamaan vain tekemisen tuloksia ja tehokkuutta, ajattelun arvostus jää helposti toissijaiseksi. Mutta ei hätää, aikataulujen ja tulospaineiden ristitulessa on helpompi delegoida ajattelu tekoälylle kuin pysähtyä itse ajattelemaan. Tämä saa meidät taantumaan tietotyöläisistä työrukkasiksi. Tällä kertaa tekoälyn sellaisiksi.
Miten voimme mitata ajattelua ja tuoda sen näkyväksi organisaatioissa? Ajattelu on aineetonta työtä, jonka tulokset näkyvät usein vasta pitkällä aikavälillä omana ja muiden onnistumisina, laadukkaina päätöksinä tai kulttuurina. Perinteiset mittarit – tulos, tuottavuus ja liikevaihto – eivät tavoita suoraan sitä, mitä ajattelu tuottaa: oivalluksia, jotka muuttavat suuntaa, kysymyksiä, jotka avaavat uusia mahdollisuuksia, ja keskusteluja, jotka luovat yhteistä ymmärrystä. Se, että yritys voi pulssimittareidensa perusteella todeta olevansa psykologisesti turvallinen ja ajattelua arvostava, ei vielä tarkoita, että ajattelulle olisi arjessa oikeasti aikaa tai tilaa.
Tekoäly voi vähentää strategiatyöhön tarvittavan data-analyysin määrää, mutta se ei korvaa ihmisen kykyä määrittää suuntaa, merkitystä ja arvoja. Tai voi, mutta toivon, että jokaisessa yrityksessä nämä asiat tulevat mieluummin ihmiseltä kuin koneelta. Arvot ja eettinen johtajuus ovat tulevaisuuden strategian ytimessä, ja juuri ne ovat kysymyksiä, joihin tekoälyllä ei ole omakohtaista vastausta.
Rick Rubin kirjoittaa, että maailmankaikkeus on juuri niin laaja kuin meidän havaintokykymme on. Kun kehitämme kykyämme havaita, laajennamme paitsi maailmaamme myös kykyämme innovoida ja nähdä toisin. Havaitsemisen harjoittelu tapahtuu paljon laajemmalla alueella kuin vain sinisten ruutujen äärellä. Siksi tekoälyn aikakaudella tärkein kysymys ei ole, mitä kone voi tehdä puolestamme, vaan mitä me teemme ajattelullamme nyt, kun meillä olisi siihen vihdoin enemmän aikaa.
Karoliina Lehtonen
Principal Strategy & Renewal Consultant, Futurice
Founder, Booming Strategies & Marketing