Euroopan talous kaipaa vakautta ja ennakoitavuutta. Yksinkertaistamisesta on puhuttu jo kyllästymiseen asti ja paperilla näyttää hyvältä. Yritykset palauttavat juhlapuheet realismiin, käytännössä moni ei tunnista muutosta lainkaan.
Brysselissä on käynnissä sääntelyn läpikäyntiä. OMNIBUS-pakettien, terrible ten -sisämarkkinaesteiden ja uuden 28th regime -mallin avulla pyritään helpottamaan yritysten toimintaa. Mutta kun tapaan yrityksiä, viesti on “varmaan hieno juttu, mutta meille se ei näy.” Tavoitteet ovat oikeita, mutta vaikutukset jäävät toistaiseksi kauas arjesta.
Komissio tekee esityksensä, mutta ne muotoutuvat matkalla. Parlamentti lisää painotuksia, neuvosto kansallisia ehtoja, ja lopputuloksena toisinaan syntyy kompromissi, joka ei aina vastaa alkuperäisiä tavoitteita. Lopputulemana säädöksiä saatetaan avata pian uudelleen tai korvata uudella, koska ne eivät toimi käytännössä.
Tämä on tuttua EU:n koneistoa. Diplomatia on osa pelin henkeä ja yhteisten ratkaisujen rakentaminen on koko järjestelmän ydin. Mutta kun kompromissista tulee itse päämäärä, ei väline, menetetään suunta. Päätöksenteosta tulee prosessi, jossa varmistetaan, ettei kukaan häviä liikaa sen sijaan, että etsittäisiin ratkaisuja, joilla koko Eurooppa voittaisi.
Sama näkyy teollisuus- ja kilpailukykypolitiikassa. Puhutaan Made in Europe -strategiasta ja strategisesta autonomiasta, mutta päätökset lykkääntyvät, kun jäsenmaat puolustavat omiaan. Tuloksena on kunnianhimoisia julkilausumia, mutta epäselviä välineitä. Yrityksille tämä tarkoittaa ennen kaikkea epävarmuuden jatkoa, ei vain sääntelyn, vaan suunnan osalta.
Sääntelyn yksinkertaistaminen on tarpeellista, mutta se ei riitä. Tarvitaan päätöksiä, jotka kestävät yli poliittisen kauden. On uskallettava valita, mitä muutetaan ja mitä puolustetaan. Jos jokainen aloite hiotaan kompromissiksi, jolla vältetään erimielisyydet, syntyy järjestelmä, jossa kukaan ei ohjaa, mutta kaikki jarruttavat.
Brysselissä tämän tietävät kaikki. Tahti ja poliittinen paine tekevät päätöksenteosta varovaista. Puhutaan muutoksesta, mutta vältetään valintoja. Silti juuri valintojen kautta syntyy uskottavuus, ja uskottavuus on kilpailukyvyn kovinta valuuttaa.
Siksi vuoropuhelu elinkeinoelämän ja päätöksentekijöiden välillä ei voi olla enää muodollinen kuuleminen. Se on tapa palauttaa todellisuus pöydälle. Yritykset näkevät ensimmäisinä, missä sääntely toimii ja missä ei. Ilman tätä peiliä päätöksenteko jää helposti omaan ekosysteemiinsä, jossa hyväkin ajatus kadottaa yhteyden markkinoihin. Ja jos kaiken tämän keskellä yritysten katse alkaa kääntyä pois Euroopasta muualle, missä kilpailu ja investointien tahti ovat nopeampia ei kehityssuunta lupaa hyvää.
Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi epämukavat keskustelut jäävät usein käymättä. Niiden sijaan keskitytään lillukanvarsiin – aiheisiin, jotka näyttävät helpoilta ja turvallisilta. Kun huomio kiinnittyy marginaalisiin kysymyksiin, lykkääntyvät päätökset, joilla oikeasti olisi merkitystä. Se on helppoa politiikkaa, mutta kallista aikaa.
Euroopassa etsitään vakautta – mutta sen rinnalla pitäisi löytyä myös rohkeutta käsitellä vaikeita asioita ennen kuin ne pakottavat meidät tekemään sen.
Katriina Nousiainen
asiantuntija
Tampereen kauppakamari
Katriina Nousiainen seuraa EU-asioita, viestii EU:sta kauppakamarin jäsenyrityksille, luo yhteistyötä ja verkottaa toimijoita keskenään. Hän työskentelee osan työajastaan Brysselissä asemapaikkanaan Pirkanmaan EU-toimisto.
Seuraa Pirkanmaan EU-toimistoa verkossa ja LinkedInissä tampere.eu