Monessa suomalaisessa organisaatiossa immateriaalioikeudet mielletään edelleen juridiikan erikoisalaksi, joka kuuluu asiantuntijoille – ei operatiiviselle johdolle. Tämä ajattelu on kallis virhe. Aineeton omaisuus on usein yrityksen merkittävin kilpailuetu, ja sen suojaaminen on yhtä lailla strateginen kuin oikeudellinen kysymys.
Mitä immateriaalioikeudet oikeastaan tarkoittavat?
Immateriaalioikeudet kattavat laajan kokonaisuuden: teollisoikeudet (patentti, hyödyllisyysmalli, tavaramerkki, malli ja toiminimi), tekijänoikeudet, verkkotunnukset sekä hyvään liiketapaan perustuvan suojan. Näiden lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat know-how, osaaminen ja liikesalaisuudet sekä jäljittelyn suoja.
Kyse ei siis ole vain patenteista tai logoista. IPR-sääntelyn ydin on taloudellisen edun suojaaminen: mitä tärkeämpi aineeton omaisuus on liiketoiminnalle, sitä kriittisempää sen oikeudellinen suojaaminen on.
Tekijänoikeus syntyy automaattisesti – mutta ei laajene automaattisesti
Suomessa tekijänoikeus syntyy ilman rekisteröintiä, mutta sen laajuus on ymmärrettävä tarkasti. Tekijänoikeussuoja kattaa laajasti muun muassa kirjalliset ja suulliset esitykset, sävellys- ja näyttämöteokset, elokuva- ja valokuvateokset, muun kuvataiteen, rakennustaiteen sekä taidekäsityön ja taideteollisuuden tuotteet.
Suoja edellyttää kuitenkin, että teos on itsenäinen ja omaperäinen. Teoskynnys ylittyy yleensä silloin, kun voidaan olettaa, ettei kukaan muu samaan työhön ryhtyessään olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen. Kaikki organisaation tuottama materiaali ei siis automaattisesti nauti suojaa.
Tavaramerkki: brändin ytimen suojaaminen
Tavaramerkki antaa haltijalleen yksinoikeuden kieltää muita käyttämästä samaa tai sekoitettavissa olevaa merkkiä samankaltaisten tavaroiden tai palveluiden myynnissä ja markkinoinnissa. Tavaramerkkinä voi toimia sana, sanayhdistelmä, kuvio, iskulause, äänimerkki tai näiden yhdistelmä. Myös tavaran tai sen päällyksen muoto voi saada tavaramerkkisuojaa.
Suomalaisille yrityksille tärkeä käytännön huomio: symbolia ® käytetään silloin, kun tavaramerkki on rekisteröity, ja TM-merkintä osoittaa, että kyseistä merkkiä käytetään tavaramerkkinä ilman rekisteröintiä.
EU-tavaramerkki tarjoaa kansallista rekisteröintiä laajemman suojan varsin kohtuullisin kustannuksin. Perusrekisteröinnin viranomaismaksu on 900 euroa, ja se tuottaa yksinoikeuden käyttää merkkiä rekisteröidyssä luokassa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 1,6 euron vuosikustannusta jäsenvaltiota kohden.
Goodwill, jäljittely ja sopimaton menettely
Immateriaalioikeuksien suoja ei rajoitu rekisteröityihin oikeuksiin. Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa kieltää hyvän liiketavan vastaisen tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattoman menettelyn.
Toisen yrityksen tunnettuutta ei saa luvatta hyödyntää oman kaupallisen hyödykkeen, palvelun tai tuotteen edistämiseen. Tunnettuuden luvaton hyödyntäminen rinnastuu toisen omaisuuden anastamiseen – myös silloin, kun se tehdään näennäisesti huumorimielessä jonkin kaupallisen toimijan hyväksi.
Lopuksi
Immateriaalioikeuksien suojaaminen ei ole juridinen muodollisuus vaan keino turvata kilpailuetu, brändin arvo ja investointien tuotto. Jos organisaatiosi ei ole vielä selvittänyt IPR-suojansa tilaa, nyt on oikea aika toimia.
Pauli Sortti
Asianajaja, osakas
Asianajotoimisto Roihu Oy
Kirjoittaja on erikoistunut yhtiö- ja IPR-oikeuteen.