Maankäytön ja rakentamisen sääntely on muutoksessa. Vuoden 2025 alussa voimaan tullut rakentamislaki ja valmisteilla oleva alueidenkäyttölain uudistus viimeistelevät laajan kokonaisuudistuksen aiempaan maankäyttö- ja rakennuslakiin nähden.
Miten tämä vaikuttaa rakentamisen liiketoimintaan?
Yritysten ja hanketoimijoiden näkökulmasta kyse on toimintaympäristön muutoksesta. Rakentamislaki on jo muuttanut käytäntöjä: lupaprosesseja on kevennetty, lupakynnystä nostettu ja vastuuta siirretty selvemmin hankkeeseen ryhtyvälle. Digitalisaatio, määräajat lupahakemusten käsittelylle ja vähähiilisyyteen liittyvät vaatimukset vaikuttavat hankkeiden aikatauluihin, kustannuksiin ja käytännön toteutukseen – samalla muutokset avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja lähestymistapoja sekä toisaalta vaativat lisää järjestelmiltä.
Yhteistyö kilpailutekijäksi
Uudistusten tavoitteena on prosessien sujuvoittaminen ja vastuiden selkeyttäminen, mutta siirtymävaiheessa juridiset tulkintakysymykset ja epävarmuus ovat väistämättömiä. Rakennusvalvonnan painottuminen jälkivalvontaan merkitsee, että riski virheellisyyksistä havaitaan mahdollisesti vasta myöhemmin, jolloin korjaaminen voi tulla merkittävästi kalliimmaksi. Samoin rakennusvalvontojen valmiudet ovat eri tasoilla, ja rakennusjärjestykset ovat kunnissa uusittavina. Oikeiden tekijöiden löytäminen hankkeeseen heti alusta korostuu, ja siirtymävaiheessa vuoropuhelu hankkeeseen ryhtyvän, suunnittelijoiden, urakoitsijoiden sekä viranomaisten välillä on erityisen tärkeää.
Miten tämä näkyy yksittäisessä hankkeessa ja rakentamisen sopimuksissa?
Uudistuva sääntely heijastuu urakka-, suunnittelu- ja projektisopimuksiin – aihe, joka ei ole ollut paljolti esillä muutoksia koskevassa keskustelussa. Uuden sääntelyn huomiointi ja ymmärtäminen niin teknisesti kuin juridisesti mahdollistaa sen, että vältetään epäselvyyksiä ja tulkinnanvaraisia tilanteita – toisin sanoen säästetään rahaa ja aikaa. Esimerkiksi miten lähestyä asiaa, kun ilmastoselvitys loppukatselmuksessa ei täytykään? Onko asiaa pohdittu sopimusta tehtäessä tai ylipäätään asetettu minkälaisia vaatimuksia eri sopimuksissa? Tilaajan kannalta voi olla houkutus – tai järkevääkin – lähteä tavoittelemaan jo nyt vasta myöhemmin tiukentuvia hiilijalanjäljen raja-arvoja. Miten suunnittelijana ja urakoitsijana tulisi tähän suhtautua? Tai muihin uusiin vaatimuksiin?
Hyvin laaditut rakentamisen sopimukset eivät poista epävarmuutta kokonaan, mutta ne auttavat hallitsemaan riskejä, parantavat hankkeiden ennustettavuutta osapuolille sekä tukevat tulkinnanvaraisissa tilanteissa ratkaisuun pääsemiseksi. Muutoksen keskellä ne, jotka hahmottavat kokonaisuutta, seuraavat ja toimivat ennakollisesti muuttuvien ja tarkentuvien rakentamisen juridisten pelisääntöjen kentässä, löytävät uudesta sääntelystä mahdollisuuksia, rajaavat riskejään ja ovat kaikkinensa vahvemmassa asemassa.
Aleksi Aakula
osakas, asianajaja, KTM
Applex Asianajotoimisto Oy
Kirjoittaja on erikoistunut rakentamisen sopimuksiin, kiinteistökehitykseen, projektisopimuksiin sekä niihin liittyvien riitojen ratkaisemiseen.