Suomen raideyhteyksiä Eurooppaan tulee kehittää. Euroopan unionissa neuvotellaan nyt vuosien 2028–2034 rahoituskehyksestä, ja osana sitä Verkkojen Eurooppa -ohjelma CEF tulee luomaan pohjaa tulevien vuosien liikennerahoitukseen.
EU-rahoitusmahdollisuudet raideyhteyksien uudistamiseen tulevat näillä näkymin kasvamaan, mutta mahdollisuuksien hyödyntämiseksi Suomen tulee pystyä priorisoimaan ja valmistelemaan hankkeita nykyistä paremmin. Kyse on koko Suomen ja Euroopan pohjoisosan saavutettavuudesta.
Nykyisellä kaudella CEF-rahoituksen volyymi on 33 miljardia euroa. Tulevalle ohjelmakaudelle Euroopan komissio ehdottaa 81 miljardin pottia, joka jakautuu liikenneinfrastruktuuriin, sotilaalliseen liikkuvuuteen ja energiainfraan. EU:n jäsenmaiden ministerineuvosto sai oman kantansa valmiiksi vuoden 2025 joulukuussa. Tällöin tärkeiden eurooppalaisten väylien listaan saatiin Suomen kannalta ilahduttavasti Uumaja–Oulu-välin lisäksi Varsova–Helsinki–Tampere-väli sekä Tukholma–Turku–Helsinki-väli. Isoja paineita 81 miljardin euron kokonaispotin leikkaamiselle ei jäsenmaiden keskuudessa ole.
Brysselistä käsin näyttää siltä, että Suomen mahdollisuudet kotiuttaa EU:n liikennerahoitusta kasvavat. Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. EU:sta ei tulla lähettämään Suomeen rahaa, vaan sitä saadakseen tulee olla oikea-aikaisesti valmiina sopivan kypsyysasteen hankkeita, jotta EU voi niitä rahoittaa. Investointitarpeet ympäri Eurooppaa ovat suuret, joten kilpailu CEF-rahoituksesta on erittäin kovaa. Hyviä hankkeita jää väistämättä rahoituksen ulkopuolelle. Suomi on kotiuttanut rahoitusvälineestä tähän mennessä hyvin maltillisia summia, rahoituksen kohdistuessa usein suunnitteluvaiheeseen. Seuraava askel on saada rahoitusta hankkeiden toteutukseen.
Komissio katsoo rahoituspäätöstä arvioidessaan hankkeiden kypsyysastetta, niiden vaikuttavuutta sekä eurooppalaisten yhteyksien kehittämistä ja yhteensovittamista. Viimeisin tuo väistämättä esiin kysymyksen eurooppalaiseen raideleveyteen siirtymisestä. Nyt raideleveyttä aletaan käyttää Uumajan ja Oulun välillä, mutta pitkässä juoksussa aihetta ei voi väistää etelässäkään. Muutos raiteiden leveydessä on pieni, mutta sen taloudelliset kustannukset ovat suuret.
CEF-rahoitus vaatii aina kansallisen vastinrahoituksen, mikä tarkoittaa isojen hankekokonaisuuksien osalta satojen miljoonien eurojen investointeja. Suomen julkisen talouden tilanne ei näköpiirissä olevan tulevaisuuden aikana mahdollista useiden raideinvestointien yhtäaikaista toteuttamista. Tarvitaan priorisointia. Hankkeiden tärkeysjärjestyksestä päätettäessä tulee kiinnittää huomiota eurooppalaisiin markkinoihin kytkeytymiseen, matkustajamäärien kasvun mahdollistamiseen sekä Suomen huoltovarmuuden varmistamiseen. On syytä katsoa pitkälle tulevaisuuteen, sillä neljän vuoden välein vaihtuvat prioriteetit näyttäytyvät Brysseliin erikoisina. Yhteistä asiaa ajaessa Suomen ja Brysselin pään viestien tulee olla linjassa keskenään.
Joni Rauhansalo, EU-erityisasiantuntija, Business Tampere
Harri Airaksinen, Tampereen ja Pirkanmaan EU-edustaja ja toimiston johtaja Brysselissä, Business Tampere