Laki & talous | 13.12.2019 06:00

Avoliiton päättyminen ja varallisuuden jako

Asiakkaat kysyvät aika ajoin, eikö avoliitto rinnasteta nykyään avioliittoon. Kysymykseen on periaatteessa helppo antaa vastaus: ei. Tällainen vastaus ei ole kuitenkaan täysin tyydyttävä, vaan lisäperusteluja eittämättä tarvitaan.

Jos sivuutetaan vero-oikeudelliset kysymykset ja keskitytään avoliiton siviilioikeudelliseen puoleen, avoliitto eroaa edelleen eräällä perustavalla tavalla avioliitosta: sen päättyessä puolisoiden välillä ei vallitse aviovarallisuusyhteyttä, joka tulisi purkaa omaisuuden osituksessa. Omaisuuden osituksessa puolisoiden varallisuusasemat tasataan niin, että molemmat puolisot saavat lähtökohtaisesti puolikkaan puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä, ellei tätä perustilannetta ole muutettu avioehdolla tai elleivät osituksen verraten tiukat sovitteluedellytykset täyty.

Avoliiton päättyessä lähtökohta on edelleen sama kuin ennen: erottelussa rikas ottaa omansa ja köyhä vuoteensa. Vuonna 2011 voimaan tullut laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (avoliittolaki) ei tuonut muutosta tähän peruslähtökohtaan.

Avoliittolakia sovelletaan nimensä mukaisesti avopuolisoiden yhteistalouden purkamiseen avoliiton päättyessä. Parisuhdekumppanien on oltava lain tarkoittamalla tavalla avopuolisoita, jotta laki soveltuu. Laissa avopuolisoilla tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia parisuhteen (avoliiton) osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.

Avoliittolain soveltumisedellytykset eivät siis ole erityisen tiukat. Valtaosassa tapauksista laki soveltuu.

Säännelty avoliitto tuo mukanaan käytännössä kaksi avopuolisoiden kannalta merkittävää asiaa: mahdollisuuden saada hyvitystä ja mahdollisuuden hakea pesänjakaja omaisuuden erottelua varten.

Avoliittolain 8 §:ssä säädetään hyvityksestä. Kyseisen pykälän mukaan avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

Lain esitöiden mukaan yhteistalouden hyväksi annetulla panoksella voidaan tarkoittaa esimerkiksi lasten kotihoitoa, jos puolisoiden koti tai muu merkittävä omaisuus on hankittu ansiotyössä käyvän puolison nimiin. Hyvitykseen voi oikeuttaa myös rakennus- tai korjaustöiden tekeminen tai muut investoinnit toisen omaisuuden hyväksi. Niin ikään pitkäaikainen hoivatyö avopuolison omaishoitajana voi oikeuttaa hyvityksen saamiseen.

Hyvityskynnyksen ylittyminen edellyttää, että toisen saama etu on ollut vähäistä suurempi. Avoliittolain mukaista hyvitystä ei tule nähdä keinona tasata avopuolisoiden omistussuhteita, vaan se on keino estää kohtuuton lopputulos omaisuuden erottelussa. Hyvityksen antaminen edellyttää myös sitä, että annetun panoksen johdosta toisen puolison omaisuus joko karttuu tai ainakin pysyy entisen suuruisena. Hyvityksen edellytykset ovat siis melko tiukat.

Hyvitysvaatimusta ei voi esittää avoliiton kestäessä, vaan vasta sen päätyttyä. Hyvitysvaatimus voidaan tehdä joko pesänjakajan toimituksessa tai erilliskanteella tuomioistuimessa.

Avoliittolain 7 §:ssä säädetään pesänjakajan hakemisesta. Pykälän mukaan avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelua varten. Pesänjakaja määrätään ja hän toimittaa omaisuuden erottelun siten kuin perinnönjaosta säädetään.

Nykyään yhä useampi avoliiton päättymistilanne johtaakin pesänjakajan hakemiseen. Syy tähän löytyy usein siitä, että avopuolisoille on ehtinyt kertyä avoliiton aikana yhteistä omaisuutta, jonka osalta yhteisomistussuhdetta ei saada sopimuksella purettua. Myös hyvitystä koskevat vaatimukset ovat melko tavanomaisia pesänjakajan toimituksessa.

Vaikka avoliiton päättyminen ei tarkoittaisikaan suurta varallisuuden uusjakoa lähtökohdan ollessa edelleen se, että erottelussa kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa, asiat on joka tapauksessa ratkaistava laillisesti ja kohtuullisessa ajassa. Jos sopimistahtoa ei löydy, ulkopuolisen ”tuomarin” eli pesänjakajan hakeminen on välttämätöntä erimielisyyksien ratkaisemiseksi.

Niko Värttiö
asianajaja

Heikki Taulaniemi
asianajaja

Asianajotoimisto Alfa Oy

Yllä oleva teksti on tarkoitettu vain aihepiiriä valaisevaksi yleisluontoiseksi kirjoitukseksi. Kirjoitus ei kata kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, eikä sitä ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi tai toimintaohjeeksi.