Verohallinnosta annetun lain (503/2010) 2 §n mukaan Verohallinnon on edistettävä oikeaa ja yhdenmukaista verotusta. Verohallinto toteaa, että se suorittaa nämä tehtävät tasapuolisesti, ottaen huomioon sekä verovelvollisen että veronsaajan edun. [1] Rooli tasapuolisena ja objektiivisena veronmaksajan ja veronsaajan etujen valvojana, tuntuu kuitenkin verovalvonnassa usein unohtuvan. Arvonlisäverotusta koskevissa verotarkastuksissa on viimeaikainen ilmiö ollut jälkiverotukset. Verohallinnon uusiin, mutta takautuvasti sovellettaviin tulkintoihin perustuvat jälkiverotukset.
Verolakeja koskevat uudet tulkinnat eivät ole ongelma, jos ne perustuvat muuttuneeseen oikeuskäytäntöön tai Verohallinnon julkaisemiin ohjeisiin. Ongelma on, jos uudet tulkinnat ilmenevät jälkiverotusten kautta. Terveydenhoitoalan yritykset ovat tiedottaneet, miten Verohallinto on työterveyspalveluiden uusien alv-tulkintojen seurauksena määrännyt niille merkittäviä veroja, vaikka lainsäädännössä, oikeuskäytännössä kuin Verohallinnon julkaistussa ohjeistuksessakaan ei ole tapahtunut muutoksia. Jälkiveroja siis on määrätty sellaisten tulkintojen perusteella, jotka eivät ole palveluiden suorittamishetkellä edes olleet voimassa. Muillakin Verohallinnon toimialakohtaisen verovalvonnan erityiskohteena olevilla aloilla on noussut esille vastaavia havaintoja.
Verovalvonta on onnistunut, kun verolainsäädäntöön perustumattomasta menettelystä ei saada etua. Uusien tulkintojen ajaminen toimialoille tai verotuskäytännön yhtenäistäminen pitäisi kuitenkin tapahtua Verohallinnon ohjeiden kautta. Riskinä on myös, että verotarkastuksissa esitetyt tulkinnat eivät ole oikeudellisesti kestäviä tai muodostuu verovelvolliskohtaisia erillistulkintoja. Tulevaisuudessa tulemme näkemään, onko esimerkiksi Verohallinnon uusilla terveydenhoitoalan alv-tulkinnoilla oikeudellista perustetta vai käykö samoin kuin työterveyspalveluun kuuluvan työpaikkaselvityksen verottomuutta koskevassa ratkaisussa KHO:2016:126, jossa Verohallinnon tulkinta todettiin vääräksi.
Otetaan esimerkki autoalalta. Verotarkastuksissa alettiin tulkita 2020-luvun alussa, että autoliikkeen myydessä käytetyn ajoneuvon toiseen EU-maahan, on autoliikkeen saama autoveron vientipalautus luettava arvonlisäverolain sanamuodon vastaisesti osaksi auton kauppahintaa ja suoritettavan marginaaliveron perustetta. Avustamani yritykset saivat 50 %:n veronkorotuksia, kun ne eivät olleet noudattaneet takautuvasti tätä uutta tulkintaa. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin vahvisti Verohallinnon tulkinnan vääräksi (KHO:2023:60). Vaikka jälkiveroja sittemmin poistettiin, vahinkoa oli jo syntynyt.
Valtion tehtävänä on turvata yritysten toimintaedellytyksiä. Kenen etu on, että uusilla, takautuvasti sovellettavilla tulkinnoilla tuotetaan kustannuksia ja lisätyötä yrityksille, veroviranomaisille ja oikeuslaitokselle varsinkaan tilanteissa, missä uudet tulkinnat eivät kasvata kokonaisverokertymää? Työterveyspalveluiden osalta uusien tulkintojen vaikutus todelliseen kokonaisverokertymään tulee ostajien laajan vähennysoikeuden, ja palveluiden tuottajien tuotantopanoshankintojen alv-vähennysoikeuden seurauksena jäämään pitkässä juoksussa käytännössä olemattomaksi tai negatiiviseksi.
Jälkiverotustilanteissa määrätään lähes aina vähintään 10 %:n veronkorotus viivästyskorkoineen (9,5 % v. 2026), vaikka kyseinen arvonlisävero olisi ollut ostajalle vähennyskelpoinen ja veronsaaja ei olisi menettänyt mitään. Korot perustuvat lakiin, mutta Verohallinnolla on harkintavaltaa, määrääkö se näitä maksuja tai huojentaako se niitä. Tulkinnanvaraisissa asioissa tarkastajilla olisi mahdollisuus olla määräämättä veroa ja vaatia yritystä noudattamaan jatkossa Verohallinnon tulkintoja tai riitauttamaan ne.
Kaikkein olennaisinta olisi se, että takautuvat veronmääräämispäätökset eivät perustu uusiin tulkintoihin, joita yritykset eivät ole voineet ennakoida ja joiden lainmukaisuutta aletaan selvittämään useita vuosia kestävissä valitusprosesseissa. Se ei ole veronmaksajan eikä veronsaajan etu.
[1] (Verohallinnon ohje VH/2327/00.01.02/2025)
Atte Saari
Senior Tax Manager
KPMG Oy Ab
Kirjoittajalla on 15 vuoden kokemus yritysten avustamisesta verotarkastuksissa ja erityisesti arvonlisäverotusta koskevissa veroriidoissa.