Olemme astuneet aikakauteen, jossa maailmamme on vaikeammin ennakoitavissa kuin koskaan aikaisemmin. Monet nykyiset viitekehykset ovat menettäneet merkityksensä, ja tutut järjestelmät ovat murtuneet tai saavuttaneet murtumispisteensä.
Sen sijaan, että pyrkisimme palaamaan vanhaan tai vastustaisimme muutosta, ainoa vastaus on luopua varmuudesta ja antautua ajattelu- ja toimintamallien muutokselle.
Strateginen ennakointi on työkalu, jonka avulla pyritään varmistamaan strategisen päätöksenteon ja liiketoiminnan kehittämisen suunta tutkimalla toimintaympäristömme muutoksia, ennakoimalla niiden vaikutuksia ja rakentamalla vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia. Jotta pystymme ymmärtämään, millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa, meidän tulee hahmottaa, millaisessa maailmassa elämme.
1980-luvun lopulta 2010-luvun loppuun disruptoivaa ja yllättävää maailmaa kuvattiin usein VUCA-mallin avulla. Siinä maailma määritellään epävakaaksi (volatile), epävarmaksi (uncertain), monimutkaiseksi (complex) ja epäselväksi (ambiguous). VUCA ei enää kuitenkaan riitä kuvaamaan maailmaa, jossa elämme tällä hetkellä. VUCA:n taustalla on ajatus siitä, että maailma on lähtökohtaisesti tiedettävissä, analysoitavissa ja ymmärrettävissä älyllisesti. Enää maailmaamme muokkaavat ilmiöt eivät ole tällaisia. Olemme siirtyneet BANI-maailmaan, joka on hauras (brittle), ahdistunut (anxious), epälineaarinen (nonlinear) ja jopa käsittämätön (incomprehensible).
Futuristi Jamais Casio esitteli BANI-mallin ensimmäisen kerran vuonna 2018. Sen ytimessä on havainto murenevasta todellisuudesta. BANI-maailmassa meille tutut organisaatiot ja systeemit eivät pelkästään disruptoidu, vaan ne haurastuvat ja murenevat silmiemme edessä. Muutokset ovat yllättäviä ja ennalta-arvaamattomia, ja niiden vaikutukset ovat epälineaarisia ja epäloogisia. Tämä luo epävarmuutta ja ahdistusta ympärillemme. Ilmiöt liittyen esimerkiksi vallankäyttöön koettelevat meidän käsityskykyämme ja eettistä ajatteluamme. Ilmastonmuutoksen dominoefektit osoittavat meille viimeistään rakentamamme maailman haurauden ja kytköksellisyyden.
Miksi tarvitsemme uuden viitekehyksen maailmalle, joka vyöryy niin uutisissa kuin arjessammekin verkkokalvoillemme? Siksi, että vanhat työkalut eivät enää riitä. VUCAan liittyvät johtamisen ja strategian työkalut ovat käyneet riittämättömiksi. VUCA-maailmassa riitti, että johtajilla oli ketteryyttä ja visiota sekä organisaatiolla kestävyyttä kantaa yli vaikeiden aikojen. BANI-maailmassa tämä ei enää riitä. Johtajilta vaaditaan kykyä vahvistaa organisaationsa tulevaisuuden uskoa, kertoa vahvistavia tarinoita ja laajentaa omaa ajatteluaan empatian avulla. Kun ajattelemme systeemisesti ja empaattisesti, alamme nähdä ihmisten ja heidän johtamiensa organisaatioiden irrationaalisen käyttäytymisen taakse – historiaan ja pelkoihin, jotka käyttäytymistä tuottavat.
Datan avulla voimme ymmärtää historiaa ja hahmottaa kehityskulkuja tulevaan. Silti tieto ei enää tuo varmuutta. Jos tuudittaudumme arrogantisti ajatukseen, että voimme tietää kaiken tässä BANI-maailmassa, olemme vaarassa. Varmuuden sijaan meidän tulee tavoitella suunnan selkeyttä. Ennen kaikkea meidän tulee kyetä luopumaan tietämisen pakosta ja sen taakasta. Kun emme voi tietää, voimme silti toimia. Ja ennen kaikkea voimme luottaa. Kuinka vapauttavaa!
Karoliina Lehtonen
Principal Strategy & Renewal Consultant, Futurice Founder
Booming Strategies & Marketing