Saksassa Suomi-kuvaa hallitsee nyt Sparta, ei Ateena. Saksalaisten silmissä Suomi on pohjoinen linnake, jossa asevelvollisuutta ei koskaan lakkautettu ja suuri osa kansasta on saanut sotilaskoulutuksen.
Suomalaisten reserviläisten ikäraja nousee samaa tahtia työeläkeiän kanssa. Väestösuojatiloja on viidelle miljoonalle suomalaiselle, eikä enempää tarvitakaan, kun loput ovat rintamalla. Erikoisjoukkomme kursailematta iskevät puolustamaan kriittistä infrastruktuuria. Operaatiota edelsi – joulupäivänä! – presidentin ja hallituksen nopea päätöksentekoprosessi. Ottawan maamiinasopimus on osaltamme historiaa. Sopeudumme valittamatta Naton vaatimuksiin puolustusmenojen nostamisesta. Poliitikkomme ja liike-elämämme eivät – ainakaan ääneen – haikaile tuottoisan Venäjän-kaupan perään. Suomessa ymmärretään, että ilman turvallisuutta ei ole hyvinvointivaltiota.
Saksassa ymmärrys siitä, että kahden lentotunnin päässä riehuva sota saattaa itse asiassa koskettaa itseäkin, ja vaatia isoja poliittisia päätöksiä, alkaa saavuttaa mielet. Uusi liittokansleri, toukokuusta 2025 yhdessä SPD:n kanssa Saksaa hallinnut konservatiivi Friedrich Merz poisti ensi töikseen puolustusmenoja koskevan velkajarrun ja ilmoitti, että Saksa tavoittelee Euroopan suurimpien konventionaalisten asevoimien perustamista. Merzin kiteytys, että ”meidän täytyy pystyä puolustautumaan, jotta meidän ei tarvitse puolustautua” antaa suunnan.
Keskustelu 2011 jäädytetyn asevelvollisuuden palauttamisesta Ruotsin, Tanskan tai Suomen mallin mukaisesti on käynnistynyt puolustusministeri Pistoriuksen johdolla (fun fact: Pistoriuksen mukaan on nimetty uudessa Asterix-albumissa esiintyvä kenturio).
Kokonaisturvallisuuttakin Saksassa tapaillaan, joskin opittavaa olisi vielä paljon suomalaisesta mallista, jossa julkinen ja yksityinen sektori sekä järjestökenttä pelaavat yhteen. Myös suomalainen maanpuolustuskurssikonsepti sopisi erinomaisesti federaatiomalliseen Saksaan.
Kuten Suomessa, myös Saksassa politiikkaa ohjaa historia ja maantiede. Saksa on ollut mukavuusalueellaan ”sodanjälkeisenä” yhteiskuntana, joka pitkään nautti Yhdysvaltojen turvallisuustakeista ja Venäjän toimittamasta edullisesta energiasta. Saksa totuttelee nyt ajatukseen, että sen tulee muuttua ”sotaa edeltäväksi” yhteiskunnaksi, joka valjastaa taloudelliset ja inhimilliset resurssinsa niin vahvaksi pelotteeksi, että sota vältetään
Paljon on jo tapahtunutkin. Saksa on kantanut vastuuta Ukrainan suurimpana eurooppalaisena absoluuttisena tukijana. Tosin bruttokansantuotteella mitattuna on Suomi – balttien, Ruotsin ja Tanskan perässä – tuen määrässä Saksaa edellä. Saksassa on toista miljoonaa ukrainalaista pakolaista. Politiikassa Saksa ottaa Ranskan ja Ison-Britannian rinnalla johtovastuuta Ukrainan tukemiseksi. Liittokansleri Merz on tuonut Saksan mukaan maajoukkoon, joka ajaa Venäjän jäädytettyjen varojen hyödyntämistä Ukrainan hyväksi.
Saksan puolustusteollisuus kasvaa huimaa vauhtia. Hyvä esimerkki tästä on Rheinmetall-yhtiö, jonka osakekurssi on viidessä vuodessa kaksikymmenkertaistunut. Perinteisesti maavoimien kalustoa tuottanut yritys laajenee vauhdilla sekä maantieteellisesti että tuotevalikoiman osalta. Rheinmetall on viimeksi laajentanut palettiaan merelliseen ja avaruuden suuntaan, solmien kumppanuuksia mm. suomalaisen Iceyen kanssa.
Niin kauan kuin sota naapurustossamme jatkuu, säilyy Saksassa kiinnostus puolustusinvestointien kasvattamiseen. Aseiden vaiettua paras rauhan tae on uskottava pelote. Puolustusteollisuudelle siis riittää asiakkaita jatkossakin.
Suomen suurlähetystön 31.10.2025 yhdessä Business Finlandin kanssa järjestämä Saksan puolustusteollisuuden mahdollisuuksia ja hankintakäytänteitä esittelevä webinaari keräsi ennätykselliset yli 200 suomalaisosallistujaa. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että kiinnostus puolustusalan kaupalliseen yhteistyöhön on kasvussa myös kentällä.
Kai Sauer
Berliinin suurlähettiläs
Kirjoittaja on tamperelaislähtöinen ja toiminut Suomen suurlähettiläänä Saksassa syksystä 2023 alkaen.