Jouko Juntunen, Asianajotoimisto Facta Oy
Korkein oikeus on (KKO) antanut ratkaisun KKO 2024:24 asiassa, joka koski sitä, kuinka laaja harkintavalta työnantajalla on tarjotessaan irtisanomisuhan alaiselle työntekijällä toista työtä.
Työsopimuslain perusteella työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta, jos työntekijä on sijoitettavissa toisiin tehtäviin. Työnantajaa sitovan lojaliteettiperiaatteen mukaan työnantajan tulee muun ohella työtä tarjotessaan osana kokonaisharkintaa ottaa huomioon myös työntekijän perustellut edut.
Tapauksessa työnantaja ilmoitti työntekijä A:lle tammikuussa 2015 irtisanovansa hänet lähilennonjohdon tehtävistä myöhempänä ajankohtana, koska lentokenttätoiminta Malmilla oli päättymässä. Saman vuoden syksynä Helsinki-Vantaan lentoasemalle haettiin kahdeksaa lähilennonjohtajaa. A haki paikkaa, mutta ei tullut valituksi. Kesällä 2016 yhtiö tarjosi A:lle työtä Tampere-Pirkkalan lentokentältä. A otti työn vastaan, eikä siten tullut irtisanotuksi.
A:n mukaan yhtiö oli laiminlyönyt työn tarjoamisvelvollisuuden jättäessään tarjoamatta hänelle työtä Helsinki-Vantaan lentoasemalta.
Asiassa oli riidatonta, että työ Tampereella vastasi paremmin A:n aiempaa työtä Malmin lentokentällä. Toisaalta työssä Helsinki-Vantaalla olisi ollut suurempi palkka ja se olisi sijainnut lähempänä A:n asuinpaikkaa, joten se olisi ollut A:lle parempi vaihtoehto. Lisäksi riidatonta oli se, että niin Helsinki-Vantaan kuin myös Tampere-Pirkkalan työtehtäviin kuului lähestymislennonjohdon tehtäviä ja ne edellyttivät siksi A:n lisäkouluttamista.
KKO:n mukaan yhtiön tuli tilanteessa osoittaa, että Helsinki-Vantaan lennonjohtajan tehtävän tarjoamatta jättämiselle oli ollut hyväksyttävä peruste. Yhtiön väitteen mukaan soveltuvuustestien perusteella oli olemassa selkeä epäilys A:n selviytymisestä Helsinki-Vantaan lennonjohdossa, jonka vuoksi se ei ollut valinnut A:ta tehtävään. Helsinki-Vantaan ollessa liikenteeltään Suomen vilkkain lentoasema ja vaativin työympäristö lennonjohtajalle, KKO totesi kyseisen lentoturvallisuuteen liittyvän syyn olevan tässä tapauksessa hyväksyttävä peruste tehtävän tarjoamatta jättämiselle.
KKO:lla oli tapauksessa laaja harkintavalta, sillä työsopimuslaissa ei säädetä tarkemmin siitä, miten työn tarjoaminen tulee toteuttaa, ja voidaanko vain osaa vaihtoehtoisista työpaikoista tarjota.
KKO katsoi asiassa äänin 3–2, että yhtiö ei ole rikkonut työsopimuslaissa säädettyä työn tarjoamis- ja koulutusvelvoitettaan.
Ratkaisevassa roolissa tapauksessa oli se, että jätettyään tarjoamatta ensimmäistä vapaata työpaikkaa, yhtiö pystyi myöhemmin tarjoamaan toista työtä A:lle Tampere-Pirkkalan lentokentältä.
KKO on viime vuosina antanut työoikeudellisissa asioissa varsin työntekijämyönteisiä ratkaisuja. Usein niihin on liittynyt työnantajan lojaliteettivelvoitteen korostuminen. Aiempi ratkaisukäytäntö huomioon ottaen olikin yllättävää, että uudessa ratkaisussaan KKO päätyi työnantajamyönteiseen ratkaisuun asiassa.
Jouko Juntunen
Varatuomari
Asianajotoimisto Facta Oy