Jaakko Maijala, Talousvahvistus Oy.
Käyvästä arvosta puhutaan monesti, ja erityisesti verotuksessa sillä on suuri merkitys. Mutta mikä on käypä arvo, ja miten se määritellään? Onko se markkinahinta vai jokin muu? Entä mikä on markkinahinta? Kuka sen määrittelee ja millä perusteella?
Kysymyksiä herää paljon, mutta löytyykö oikeita vastauksia? Onko käypä arvo lopulta oikea vai väärä arvo?
Olen pohtinut käypää arvoa käsitteenä monesta eri näkökulmasta, mutta en ole löytänyt sille aukotonta määrittelyä. Olen myös ajatellut, tarvitaanko käsitettä lainkaan, vai onko se vain verotuksen toimittamiseksi luotu määritelmä, joka kaivetaan tarvittaessa esiin. Verotuksessahan tarvitaan jokin arvon määrittäjä esimerkiksi yritysjärjestelyissä tai pitämässä kansainvälistä siirtohinnoittelua edes jollakin tavoin hallinnassa.
Verotuksessa käypää arvoa lähestytään pääsääntöisesti niin sanottujen vertailukohteiden kautta. Tällöin pyritään löytämään ratkaistavaa tilannetta vastaava toinen tilanne. Ongelma syntyy, jos vertailukohdetta ei löydy. Yhtä lailla on ongelmallista, jos sellainen löytyy, sillä vertailukohteet ovat harvoin oikeasti vertailukelpoisia keskenään. Se, että joku toinen on esimerkiksi myynyt jotakin tiettyyn hintaan toiselle, ei automaattisesti tarkoita sitä, että hinta olisi ollut oikea. Vertailukohteiden tunnistaminen on vaikeaa ja yleensä aina verovelvollinen ja Verohallinto ovat eri mieltä siitä, miten vertailukelpoisuus määritetään.
Kun ”käypä arvo” otetaan verotustoimenpiteen perustaksi, sen pitäisi silloin olla oikea arvo. Otetaan esimerkiksi yrityksen käypä arvo. Jos arvo määritetään jollakin laskukaavalla, pieleen mennään. Todellinen arvo on aina suurempi tai pienempi. Yrityskauppoja tehdään valtavia määriä, ja toiset kaupat tehdään jälkikäteen tarkasteltuna alihintaan ja toiset ylihintaan. Syitä ”väärille” hinnoille on valtavasti, mutta olennaista on, että yrityksen todellinen arvo harvoin vastaa kauppahintaa. Kauppahinta on määritelty joillakin laskelmilla, jotka kaupan osapuolet ovat hyväksyneet. Näin on syntynyt taas yksi ”vertailukelpoinen” kauppa, joka ei välttämättä kerro yhtään mitään yrityksen oikeasta arvosta.
Mitä tapahtuisi, jos vain hyväksyttäisiin, että ”käypää arvoa” ei ole aina olemassakaan? Menetettäisiinkö olennaisesti verotuloja? Aina löytyy niitä tahoja, jotka pyrkivät välttämään verojen maksua, eikä se muutu millään säännöksillä. Veronkierron estämiseksi on olemassa omat säännöksensä, joilla voidaan puuttua räikeimpiin ylilyönteihin.
Jos luopuisimme kokonaan perintö- ja lahjaverosta, poistuisi samalla yksi merkittävä varallisuuden arvostusongelma. Vastikkeetta saadun omaisuuden myynti voitaisiin verottaa kokonaan pääomatulona, jolloin verotus siirtyisi siihen pisteeseen, jossa raha liikkuu oikeasti. Vastaavasti voitaisiin luopua esimerkiksi työsuhdeoptioiden ja muiden kannustimien verottamisesta edun saantihetkellä ja siirtää verotus siihen pisteeseen, kun raha liikkuu, eli osakkeen tai muun realisointihetkeen.
Olisiko nyt ”käypä aika” muutokselle?
Jaakko Maijala
veroasiantuntija
Talousvahvistus Oy
Kirjoittaja on Tampereen kauppakamarin laki- ja verovaliokunnan jäsen.