Pääkirjoitus | 11.09.2019 05:25

Koulutuspolitiikan suunnanmuutos

Hallitusohjelma sisältää poikkeuksellisen paljon koulutuspolitiikkaan ja koulutuksen kehittämiseen liittyviä kirjauksia, jotka lisäävät verovaroin toteutettavaa julkissektoripainotteista koulutusta. Suunta on hyvin erilainen kuin edellisessä hallitusohjelmassa, jossa koulutuspolitiikka tuki enemmän yksilön vapauden, vastuun ja henkilökohtaisen tarpeen pohjalta toteutettavaa osaamisen kehittämistä. Onko koulutuspolitiikan suunnanmuutoksessa siis kyse vastuun siirrosta yhteiskunnalle verovaroin toteutettavaksi vai takuusta osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi?

Jos koulu ei kiinnosta, pelkkä oppivelvollisuuden pidentäminen on huono lääke

Oppivelvollisuuden pidentäminen 18 ikävuoteen, tai oikeastaan 19:ään, on kaiketi suurin muutos, ainakin jos sitä arvioidaan vuosittaisella, 100–150 miljoonan euron kustannusvaikutuksella tai suoralla, yli 100 000 ihmistä koskettavalla kansalaisvaikutuksella.

Oppivelvollisuuden mukana tulee maksuttomuus. Vaikka koulutuksen järjestäjille luvataan korvata kustannukset täysimääräisesti, vaarana on, että tingitään opetuksesta ja opetusmateriaaleista. Päätökset on tehty, nähtäväksi jää saadaanko uudistuksella todellisia vaikutuksia koulutukseen osallistumiseen ja laatuun vai johtaako uudistus johonkin ennakoimattomaan. Jos koulu ei kiinnosta, pelkkä oppivelvollisuuden pidentäminen on huono lääke.

Perheen, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen merkitys lasten kasvatuksessa ja oppimaan oppimisessa on hyvin keskeinen. Jos jokin menee matkalla vinoon eikä asioihin puututa ajoissa, asiat monimutkaistuvat ja niiden hoitamisen kustannukset karkaavat käsistä. Viitteitä ajoissa puuttumisesta on myös hallitusohjelmassa. Sinne on esimerkiksi kirjattu, että alkuopetuksesta oppilas siirtyy eteenpäin vasta, kun perustaidot ovat riittävällä tasolla. Tästä tietysti herää kysymys, onko aikaisemmin siirretty myös ne lapset, joilla ei ole edellytyksiä selviytyä perusopetuksessa? Rimaa laskemalla varmistamme sen, että seuraavalla tasolla oppiminen ei etene toivotusti.

Ammatilliseen koulutukseen 1000 uutta määräaikaista opettajaa

Edellisen hallituksen merkittävin aikaansaannos oli toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin toteuttaminen. Ennen reformia rahoitusta leikattiin kuitenkin noin 300 miljoonaa euroa.
Näin jälkikäteen arvioiden leikkaukset olivat selvästi ylimitoitettuja ja johtivat ammatillisen koulutuksen ahdinkoon. Kärsijöinä ovat ne nuoret, jotka tarvitsevat enemmän lähiopetusta ja ohjausta, ja erityisesti yritykset, joiden kasvun estää osaavan työvoiman saatavuus.

On hyvä muistaa, että ammatillista koulutusta uudistettaessa myös sen rahoitusmallia muutettiin radikaalisti. Ennen rahoitus määräytyi lähes sataprosenttisesti laskentapäivien nuppiluvun mukaan, mikä usein johti koulutuksen järjestäjän optimointiin sisäänotossa. Laskentapäivinä kaikki paikat olivat täynnä, mutta kuukauden päästä oli taas tilaa. Uudessa mallissa tämän perusrahoituksen osuus on enää 50 prosenttia, toinen puoli tulee pääosin tuloksista. Malliin on sisäänrakennettu tehokkuuden ja vaikuttavuuden vaatimus.

Reformin toinen valuvika liittyy edelliseen. Vaikka työpaikalla oppiminen sekä koulutus- ja oppisopimus ovat yritys- ja oppimisnäkökulmasta ammatillisen koulutuksen toteuttamisen oikeita suuntia, ohjaamis- ja koulutusvastuuta ei voida siirtää yrityksille. Jos työpaikalla oppimista halutaan edistää ja saada myös pienempiä yrityksiä mukaan, hallituksen olisi hyvä harkita esimerkiksi yrityksille maksettavan koulutuskorvauksen käyttöönottoa.

Peer Haataja
johtaja
Tampereen kauppakamari