25.09.2018 07:45

Bisnes ja kulttuuri: Arvot, asiakastyytyväisyys ja ihmiskäsitys

Tallinnan Telliskivi Creative Cityn perustaja, talous- ja sijoittajabisneksessä kannuksia hankkinut Jaanus Juss kertoi Viron suurimman luovan yhteisön rakentamisesta Tallinnan rautatieaseman taakse, neuvostovallan aikana ja jälkeenkin yhdelle Tallinnan rähjäisimmistä ja köyhimmistä alueista. Talot olivat erittäin huonokuntoisia. Muutaman hengen tiimillä lähdettiin liikkeelle yhdeksän vuotta sitten.

Nyt alueella on 250 yritystä ja noin 1500 työpaikkaa. Yrityksistä 90 prosenttia on luovien alojen yrityksiä, loput ravintoloita ja muita palveluita. Vuodessa järjestetään noin 650 kulttuuritapahtumaa, niistä noin puolet saa tilat ilmaiseksi käyttöönsä. Näin halutaan tukea muun muassa aloittelevia teattereita. Vierailijoita käy yli miljoona vuodessa.

– Toimintaa ei ohjaa taloudellinen tulos, vaan arvot. Ja vain 10–20 prosenttia alueelta tilaa hakevista hyväksytään lopulta vuokralaisiksi. Toiminnan sisältö ratkaisee. Valintaa ohjaavat vahvasti yrittäjien omat arvot, ne toimivat moraalisena kompassina, Jaanus Juss sanoi.

Erilaista toimintatapaa kuvaa myös, että tiloja ei saneerata etukäteen, vaan työt aloitetaan, kun sopiva vuokralainen on löytynyt. Vuokrasopimus on irtisanottavissa kahden viikon varoitusajalla.

– Tämä pitää tiimin hereillä siitä, että toiminta vastaa yhteisön toiveita.

Paitsi että Creative City on menestynyt kulttuuriyhteisö, sen ansiosta turvallisuus on alueella parantunut merkittävästi, asukkaat kertovat elämänlaatunsa parantuneen ja suurin osa alueen asukkaista on aiempaa aktiivisempia ja sitoutuneempia alueeseen. Toinen vastaava alue on avattu Tartossa, Narvaan suunnitellaan kolmatta.

Sponsorointi on investointi

Porin Ässien entinen toimitusjohtaja Eeva Perttula avasi jääkiekkoseuran taloudenpidon keinulautaa: suhdanneherkkyyttä, sesonkiluonteisuutta, ennustamisen vaikeutta – sponsoroinnin uutta suuntaa.
– Monet seurat toimivat, kuten ovat toimineet aina: sponsorille myydään laitamainosta, paitapaikkaa. Mutta sponsorointi ei ole vastikkeetonta ajattelua eikä toisaalta kustannus, vaan se on investointi ja sitä vastaan pitää saada mitattavaa ja konkreettista hyötyä.

Se voi olla oman brändin vahvistamista, näkyvyyden saamista, profiilinluontia. Se voi liittyä yhteiskuntavastuuseen tai työnantajakuvan luomiseen. Yhä enemmän yritykset etsivät omille arvoilleen sopivia sponsorointikohteita.

– Urheiluseurankin on kehityttävä tuotemyyjästä ratkaisumyyjäksi ja palveluntuottajaksi. Yhä tarkemmin on kysyttävä, mitä asiakas haluaa ja tarjottava ratkaisu. On oltava uskallusta tehdä eri tavalla kuin on ennen tehty. Se voittaa, joka tarjoaa parhaat vastineet.

Seminaarissa käytiin myös pyöreän pöydän keskusteluja. Komediateatterin johtaja Panu Raipia kommentoi, että ei pidä lähteä myymään, vaan kysymään, miten voin auttaa.

Tampere-talon liiketoimintapäällikkö Eija Vartila ”pöytineen” arvioi yritysten ja kulttuurin yhteistyön olevan hyvällä mallilla.

– Kyllä yritykset haluavat näyttää, millaisiin asioihin ne uskovat, ja viestiä, mitkä arvot ovat niille tärkeitä.

Lapland Hotelsin myyntipäällikkö Jari Hakovirta arvioi, että kulttuurin ja esityksen myynnissä tärkeää on perustieto ostajan ja yrityksen kulttuurista.

– Omaa tuotettavaa arvoa pitää pystyä nostamaan esiin – ja pitää puhua samaa kieltä.

Performance culture?

Urheilun ja teatterin ammattilainen Alpo Suhonen kuvasi puheenvuoronsa olevan ”mekaanisen työn kritiikki esityskulttuurissa” ja avasi asiaa filosofisesti johtamisen, organisaation ja etenkin ihmiskäsityksen näkökulmasta. Hän pisti miettimään, onko taidetta, tiedettä tai urheilua – vai onko esityskulttuuria.
– Unohdetaan sanoina tiede, taide, talous, urheilu – rikotaan rajoja! Hyvä olisi, jos jokainen aamulla herätessään kysyisi itseltään: miten tulen tänään esiintymään?

Suhonen peräänkuulutti ihmis- ja yhteistyökeskeistä ajattelua, ja arvioi, että meillä ei oikein ymmärretä kulttuurin ihmiskeskeistä luonnetta.

– Mutta globaalissa maailmassa on siirrytty ihmis- ja vuorovaikutuskeskeisyyteen. Jos vaaditaan hyviä esityksiä ja hyvää taloutta, pitää miettiä, mistä se hyvä esitys syntyy. Silloin päädytään ihmiskäsitys-keskusteluun, eikä siihen ole bisneskonseptia. Jos aina haet sitä, mistä saadaan eniten rahaa, et onnistu.
Suhonen huomautti, että esimerkiksi teknis-taktinen valmennus alkaa olla historiaa, tarvitaan avoimempi ja laajempi näkökulma.

– Tekniikka ei ole taitoa, vaan sitä, että toistaa toistaa toistamistaan. Se ei riitä, mihinkään. Tarvitaan tekniikan adaptointi tilanteeseen, jossa pelaa tai näyttelee. Yhteistyö ja ryhmädynamiikka ovat entistä suuremmassa arvossa.

Teksti Annikaisa Knuutila, Jari Runsas
Kuvat Annikaisa Knuutila