Blogi | 05.05.2020 06:00

Onko kulttuuripääkaupunki pelkkää rahanmenoa?

Nyt kun Tampere ja 19 muuta pirkanmaalaista kuntaa ovat jättäneet kulttuuriministeriöön hakemuksen Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026, tähän on syytäkin hakea rehellistä vastausta.

Jätetään siis hetkeksi syrjään taidepuhe ja hienot ajatukset kulttuurin merkityksestä henkiselle hyvinvoinnille ja keskitytään kulttuuripääkaupungin tittelin taloudellisiin vaikutuksiin.

Aarhusista verrokki

Haetaan tietoa vertailukaupungeista. Mielestäni paras vertailukohta löytyy vuodelta 2017, jolloin Euroopan kulttuuripääkaupunkina oli Tanskan Aarhus.

Aarhusin kunnassa oli tuolloin 335 684 asukasta. Se on Tanskan toiseksi suurin kunta. Aarhusin hakemuksessa oli heidän mukana myös 18 muuta kuntaa keski-Jyllannista. Hakemus vastaa siis aika lailla Tampereen tilannetta.

Aarhusin kpk-vuodesta tehtiin kattava raportti. Sieltä löytyy dataa, joka käsittääkseni on varsin uskottavaa.

Aarhusin pääkaupunkivuoden (käsitteeseen sisältyvät myös vuotta 2017 edeltävät vuodet) kokonaisbudjetti oli noin 66,5 miljoonaa euroa. Tuo kokonaisbudjetti on iso, se on eurooppalaisten kulttuuripääkaupunkien budjettihaitarin yläpäässä.

EU ei ole asettanut budjetille mitään “ohjearvoja”, vaan se vaihtelee merkittävästi. Tallinnan budjetti (2011) oli vain noin 20 miljoonaa, tulevien vuosien Bodo, Tartto ja Kaunas ovat rakentaneet 21–28 miljoonan euron budjetit. Toista ääripäätä on Hollannin Leeuwarden (2018), jonka kokonaisbudjetti taisi paisua lähemmäs sataa miljoonaa.

Aarhusin 66,5 miljoonasta oli 56 miljoonaa julkista rahaa. Aarhus ja ympäröivä alue vastasivat 40 prosentista (noin 26 miljoonaa euroa), valtio 40 prosentista ja EU:lta tuli 4 prosenttia.

Loput 16 prosenttia koko budjetista (eli 10,5 miljoonaa euroa) tuli yksityisiltä sponsoreilta.

Miten Suomessa? Mitään rahoituspäätöksiä ei vielä ole. Myös Tampereella budjetin ja kuntayhteistyömallin neuvottelut ovat valmistelussa.

Koronakriisi saattaa siirtää valtion rahoituspäätöksiä vielä eteenpäin, mutta suunnilleen vastaavaa rahoitusmallia kuin Aarhusissa odotetaan myös Suomessa. Eli sen minkä hakijakaupunki ja -kunnat antavat projektille, sen antaa myös valtio.

Vakuuttavat tulokset

Paljon siis meni rahaa Aarhusissa, mutta mitä saatiin vastikkeeksi? Raportti esittelee laskelmia:

Keski-Jyllannin alueen yksityisen sektorin liikevaihto kasvoi kpk-vuoden ansiosta 159 miljoonaa euroa vuoden 2017 aikana – lisääntyneen turismin ansiosta. Simppelillä laskutoimituksella raportti päättelee, että julkisen sektorin investointi hankkeeseen antoi 300 prosentin ROI:n. Laskentamalli on tosiaan aika yksioikoinen, mutta raportin tekijöiden mukaan heidän laskelmansa ovat jopa konservatiivisia.

Raportti laskee kpk-vuoden ansioiksi myös useat uudet lentoyhteydet Aarhusista, sekä 25 prosentilla kasvaneen bisnesmatkailun vuodesta 2013 vuoteen 2017.

Raportin mukaan kpk-vuosi toi alueelle 1965 uutta täysipäiväistä työpaikkaa ajanjaksolla 2013–2017. Niistä 560 oli kpk-vuoden projektin työpaikkoja ja loput noin 1400 syntyivät yksityiselle sektorille.

Mitä tästä opimme? Kai tästä voi sen johtopäätöksen vetää, että Aarhusin vuosi oli menestys. Aarhusia onkin yleisesti pidetty yhtenä kulttuuripääkaupunkien menestystarinoista, eivätkä kaikki kaupungit ole näyttäneet ihan yhtä komeita lukuja. Aarhusin raporttiin kannattaa tutustua.

PS. Kun pandemiaa pukkaa, niin moni on valmis ehdottamaan, että josko palattaisiin tähän kulttuuripääkaupunkiasiaan vähän myöhemmin. Kun pitäisi hoitaa akuutti kriisi alta pois.

No, oletetaan kuitenkin, että korona on voitettu kanta jo vuonna 2026. Tampereen hakemus jätettiin kulttuuriministeriön kirjaamoon vapun alla, ja sieltä se lähtee kansainvälisen raadin arvioitavaksi. Raati haastattelee Tampereen edustajia kesällä 2020. Olemme vasta matkan alussa.


Seppo Roth
viestintäsuunnittelija
Tampereen ja Pirkanmaan kulttuuripääkaupunkihaku 2026