Keskuskauppakamarin osaamisasiantuntija Mikko Valtonen. Kuva Liisa Takala
Meidän on nopeasti ratkaistava, miten voimme rahoittaa koulutusta pitkälle tulevaisuuteen.
Julkisten koulutusmenojen kehitys on ollut surkeaa kymmenen viime vuoden aikana. Koulutuksen osuus julkisista menoista on laskenut, vaikka ikäluokkien koko otettaisiin huomioon. Näkymä tulevaisuuteen on synkistynyt entisestään koronakriisin myötä.
Nyt tarvitaan realismia, sillä ennusteet julkisesta taloudesta ovat synkkiä. Kestävyysvaje kasvaa ja julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on matkalla kohti ennätyslukemia. Samalla meillä on valtava tarve panostaa koulutukseen ja tutkimukseen. Lukukausimaksuista varteenotettavana vaihtoehtona koulutuksen rahoittamiseen on pystyttävä keskustelemaan.
Maltillinen 2500 euron vuosittainen maksu tuottaisi järjestelmään varovasti arvioiden noin puoli miljardia euroa. Tässä arviossa on huomioitu läsnä olevat opiskelijat ja se, että kaikki eivät maksua maksaisi.
Maksuun vasta valmistumisen, työllistymisen ja riittävän tulotason saavuttamisen jälkeen
Keskuskauppakamari esitti jo 2019 joulukuussa oikeudenmukaisten lukukausimaksujen käyttöönottamista kaikille korkeakouluopiskelijoille Kilpailukyvyn avaimet 2020-luvulla -julkaisussaan. Lukukausimaksut ovat koronakriisin jälkeen aiempaa ajankohtaisempi asia. Meidän on nopeasti ratkaistava, miten voimme rahoittaa koulutusta pitkälle tulevaisuuteen.
Lukukausimaksut voidaan järjestää monella eri tavalla. Suomen malli voidaan rakentaa niin, että kenenkään hakeutuminen korkeakoulutukseen ei esty, ja meille kaikille tärkeä mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu.
Keskuskauppakamarin esittämässä mallissa kaikki suomalaisissa korkeakouluissa opiskelevat olisivat lukukausimaksujen piirissä. Keskeistä on se, että lukukausimaksut maksetaan vasta valmistumisen, työllistymisen ja riittävän tulotason saavuttamisen jälkeen. Käytännössä lukukausimaksut ovat opiskeluiden aikana lainaa, joka erääntyy maksettavaksi vasta sitten, kun ihminen itse saa hyödyn korkeakoulutuksesta ja saavuttaa riittävän tulotason.
Kärjistetysti voidaan ajatella, että nyt kaikki veronmaksajat kustantavat sen, että vain noin 41 prosenttia ikäluokasta saa maksutta korkeamman koulutuksen ja pääsee sitä kautta kiinni parempiin ansioihin. On vain kohtuullista ajatella, että koulutuksesta hyötyvät myös itse osallistuvat sen rahoitukseen.
Mikko Valtonen osaamisasiantuntija Keskuskauppakamari
