Risto Murron kasvutyöryhmän raportti julkistettiin helmikuun lopussa. Somen täytti mäiske perintöverosta ja sen varjoon jäivät 40 muuta ehdotusta kasvutoimenpiteiksi.
Tuskin kukaan kiinnitti huomiota ehdotukseen 4.12, jonka vauhdikas otsikko kuului: ”Finnveran rahoitusedellytysten vahvistaminen kehitys- ja kaupallistamishankkeiden rahoituksessa”. Siinä ollaan kuitenkin tekemisissä olennaisen kasvukysymyksen kanssa. Mikä on takaus- ja rahoitusyhtiö Finnveran rooli yritysten kasvussa?
Finnveran tehtävä on sen omien sanojen mukaan täydentää rahoitusmarkkinaa ja taata pankkien myöntämää rahoitusta.
Finnvera on iso organisaatio, jossa on töissä 372 ihmistä. Sillä on mittavat, 12 miljardin euron valtuudet kotimaan lainoihin ja takauksiin. Tästä valtuudesta on kuitenkin liikkeessä vain 2,5 miljardia. Viime vuonna Finnvera myönsi yrityksille kotimaan lainoja ja takauksia 900 miljoonalla. Se on summana ällistyttävän, jopa hupaisan pieni.
Eikö Suomessa todella ole enempää hyviä ideoita?
Murron työryhmä arvioi aivan oikein, että ”uudentyyppisten kasvuhankkeiden ja uusien tuotteiden markkinapotentiaalin arviointi voi vaatia erilaista lähestymistapaa riskinjaossa kaupallisten rahoittajien kanssa, riskien arvioinnissa ja rahoituspäätöksissä”. Tämä edellyttää Finnveralta ”monipuolisesti omien lainojen, takauksien ja viennin rahoitusinstrumenttien käyttöä”.
Finnvera on viime vuosina pyrkinyt omien kulujensa karsintaan. Koska takaaminen on helpompaa kuin luotottaminen, säästöjä syntyy, mutta kasvun näkökulmasta se on passiivinen. Rumasti sanottuna se on takausleimasin, joka kantaa pankkien yrityslainariskiä. Ja jäätymispisteeseen saakka varovaiset pankit mielellään lykkäävät julkisen takauksen piiriin niin suuren osan luotosta kuin mahdollista.
Oletetaan hyvin hoidettu yritys, joka tekee 20 miljoonan liikevaihtoa. Yrittäjällä on kuuden miljoonan euron varallisuus, joka on hänen aiempien ponnistustensa summa. Hän haaveilee laajentumisesta ulkomaille ja samalla siirtymisestä seuraavaan kokoluokkaan. Siihen tarvittaisiin, sanokaamme, kolme miljoonaa euroa.
Koska kyse on toiminnasta, jolle ei ole reaalimaailman vakuutta, pankkilainaa on vaikea saada. Ja koska ei ole pankkia, ei ole Finnveraa. Oman varallisuuden riskeeraaminen ei tunnu yrittäjästä houkuttelevalta. Elämä on jo melko hyvää, kannattaako minun riskeerata sitä lisävaurauden vuoksi?
Ja niin jää kasvu tulematta.
Siis: entäpä, jos Finnvera ottaisi aktiivisemman roolin pk-yritysten rahoituksessa?
Se otti rumasti siipeensä 15 vuotta sitten Fruugo-verkkoportaalin rahoituksessa. Sen jälkeen se on yrittänyt välttää uusia virheitä ja on vetäytynyt takaajan rooliin, jossa se lähinnä vertailee pankin lainaesitystä yleisiin takausehtoihin.
Erilaiset työryhmät vaativat valtiolta rohkeutta tukea kasvua veropolitiikalla. Voisiko saman rohkeusrukouksen ulottaa Finnveraan?
Yhtiössä on uusi hallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori, uusi toimitusjohtaja Juuso Heinilä ja uusi pk-yritysten liiketoimintajohtaja Juha Ketola. Pelin paikka, pojat: irtautukaa virastokulttuurista ja luokaa Finnveran nahka niin, että se jalkautuu yrityksiin ja tunnistaa – riskinkin uhalla – paremmin kasvun aihioita.
Matti Apunen