Peter Rasmussen ja Otto Santala
Välitysmenettely on ratkaisukeino, jolla osapuolet siirtävät keskinäisellä sopimuksellaan tulevan tai jo syntyneen riidan ratkaistavaksi yleisten tuomioistuinten ulkopuolelle.
Menettelyssä on monia käytännöllisiä hyötyjä perinteiseen tuomioistuimeen verrattuna.
Suurissa kaupallisissa sopimuksissa on tavanomaista sopia, missä foorumissa mahdolliset sopimukseen liittyvät riidat aikanaan ratkaistaan.
Jos sopimuksesta puuttuu riidanratkaisulauseke, silloin riidellään yleisessä tuomioistuimessa eli ensiasteena käräjäoikeudessa.
Yleinen tuomioistuin on mahdollista sivuuttaa sopimukseen otettavalla välityslausekkeella. Välityssopimus tai sopimukseen sisällytettävä välityslauseke on tehtävä kirjallisesti. Samalla voidaan ottaa jo ennakolta kantaa moniin välitysmenettelyn kulkua koskeviin asioihin, kuten välitysoikeuden kokoonpanoon sekä paikkakuntaan ja kieleen, jolla välitysmenettely käydään. On tärkeää sopia myös siitä, kuka nimeää välitystuomarin. Kun riita on päällä, riitapuolilla on harvoin edellytyksiä sopia välitystuomarista omin voimin.
Välityslausekkeella saadaan monia merkittäviä etuja. Ensimmäinen niistä on prosessin nopeus. Yleisissä tuomioistuimissa käräjäoikeusvaiheeseen tulisi varata aika vuosi tai puolitoista, hovioikeusvaiheeseen 1–2 vuotta (Helsingissä kolmekin). Kun niiden päälle lasketaan vielä valituslupakierros KKO:ssa, lopullisen ratkaisun saaminen voi kestää vuosia.
Kun riita ratkaistaan välitysoikeudessa Keskuskauppamarin välityssääntöjen mukaisesti, välitystuomarilla on velvollisuus antaa ratkaisu yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun välitysoikeus on saanut jutun asiakirjat lautakunnalta. Välitystuomio on myös kerrasta poikki -tyyppinen ratkaisu. Kun muutoksenhakua ei tule, aikaa säästetään vuosia.
Toisena etuna on välitystuomareiden asiantuntijuus. Välitystuomareiksi pystytään etsimään sellaisia juristeja, joilla on paras asiantuntemus kulloisestakin riitasubstanssista. Jos riidellään yrityskauppasopimuksen tulkinnasta tai miljoonaluokan rakennuttamishankkeen rahoitusjärjestelystä, kaikkien etu on, että välitysoikeus tuntee substanssin. On vain asioita, joihin virkatuomarien osaaminen ei riitä.
Kolmantena etuna on luottamuksellisuus. Välitysoikeuden istunnot eivät ole julkisia, ei myöskään välitysmenettelyn päätteeksi annettava ratkaisu eli välitystuomio. Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessakin voidaan käsitellä liikesalaisuuksia suljetuin ovin ja pyytää liikesalaisuuksia sisältävien todisteiden salaamista. Yleisessä tuomioistuimessa käsittelyn julkisuus on pääsääntö, joten salaamiselle pitää esittää aina erityiset perusteet.
Jos toinen riitapuolista on ulkomailta, on neljäntenä etuna vielä välitystuomioiden laaja täytäntöönpanokelpoisuus kansainvälisesti. Varojen periminen suomalaisen käräjä- tai hovioikeustuomion perusteella ulkomailla olevalta vastapuolelta on monen mutkan takana, ennen kuin ulosottoviranomainen saadaan kohdemaassa vastapuolen perään. Välitystuomion täytäntöönpano käy ulkomailla helpommin kansainvälisten sopimusten perusteella.
Välityssopimuksessa voidaan sopia välitystuomareiden määrästä. Pääsäännön mukaan välitystuomareita nimetään yksi, ellei isoa kolmijäsenistä kokoonpanoa katsota tarkoituksenmukaiseksi huomioiden riidan arvo, jutun vaikeusaste ja asianosaisten näkemykset.
Kolmella välitystuomarilla saavutetaan harvoin merkittäviä etuja yksijäseniseen välitysoikeuteen verrattuna. Kolmesta jäsenestä aiheutuu aina suuremmat kustannukset. Jos ainoaksi välitystuomariksi saadaan riidan aihepiirin hallitseva huippuosaaja, ratkaisijan asiantuntijuus on taattu. Käräjäoikeudessa kolmekaan käräjätuomaria yhdessä ei hankalimmissa riidoissa ole välttämättä riittävää.
Jos riidan taloudellinen intressi on vähäinen, sekin puoltaa yhtä välitystuomaria kustannusten tähden.
Peter Rasmussen, toimitusjohtaja, asianajaja
Otto Santala, juristi, KTM
Asianajotoimisto Alfa Oy