Verovelvollisella ei ole varaa virheisiin

Eveliina Laakso ja Noora Koskimäki.

Työpöydillämme on viime aikoina näkynyt yhä useammin, ettei verovelvollisella ole varaa tehdä arvonlisäverotuksessa (edes) inhimillisiä virheitä. Rangaistuksena erehdyksestä seuraa vähintään kymmenen prosentin tai jopa 15–50 prosentin veronkorotus ja usein myös väite veron kiertämisestä.

Verohallinnon arvonlisäveroa koskevissa päätöksissä viitataan usein veron kiertämistä koskevaan lainkohtaan (OVML 10 §). Pelkästään kyseisen sanaparin käyttäminen aiheuttaa huolta verovelvollisissa. Usein kuuliaiset verovelvolliset pelästyvät tehneensä pahemmankin rikoksen, vaikka kyse on vahingosta tai tietämättömyydestä. Veron kiertämisellä Verohallinto perustelee myös korkeampia veronkorotuksia, joita määrätään 15–50 prosentin suuruisina virheistä, jotka sen tekijälle näyttäytyvät inhimillisinä erehdyksinä.

Arvonlisäverotuksen ns. normaali veronkorotus on kymmenen prosenttia vahingoksi määrätyn veron määrästä. Tältä korotukselta harvoin välttyy, jos veroa tulee Verohallinnon selvityksen jälkeen maksettavaksi. Teoriassa, jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä taikka kymmenen prosentin veronkorotuksen määrääminen olisi muusta erityisestä syystä kohtuuton, tulisi veronkorotus määrätä kolmen prosentin suuruisena (OVML 38 § 4 mom.). Tätä alennettua veronkorotusta määrätään kuitenkin hyvin harvoin. Mielestämme esimerkkejä tilanteista, joissa alennettua kolmen prosentin veronkorotusta voitaisiin käyttää, ovat tulkinnat käsitteissä, verokannoissa tai oikeassa tavassa laskea veron peruste – kun yhtä oikeaa vastausta ei välttämättä ole. Erityisesti niissä tapauksissa, joissa Verohallinnolle on annettu selvitystä aikaisemmin, tulisi veronkorotus olla korkeintaan kolme prosenttia.

Räikein esimerkki veronkorotuksen kohtuuttomuudesta on tuore tapaus, jossa verovelvollinen oli ilmoittanut vähennettävää arvonlisäveroa 1 234 567,90 euroa, kun oikea määrä olisi ollut 123 456,79 euroa. Tapahtunut pilkkuvirhe kävi verovelvolliselle ilmi vasta Verohallinnon selvityspyynnön jälkeen. Verohallinto katsoi, että vaikka verovelvollinen oli korjannut virheensä oma-aloitteisesti saadun selvityspyynnön jälkeen, oli oikaisu viranomaisaloitteinen, eikä ollut kohtuutonta määrätä kymmenen prosentin veronkorotusta 1 234 567,90 eurosta. Toisin sanoen, inhimillisestä pilkkuvirheestä määrättiin yli 100 000 euron veronkorotus.

Toinen esimerkki on osittainen veroilmoituksen korjaaminen. Verovelvollinen oli havainnut virheen sekä arvonlisäveron jaksotuksessa että sen määrässä. Jotta asia saataisiin pikaisesti oikein, korjasi verovelvollinen ensin jaksotuksen arvonlisäveroilmoitukselleen. Verohallinto kuuli asiasta verovelvollista. Tässä yhteydessä annettiin selvitys myös siitä, että veron määrästä puuttui 70 000 euroa eri verokausilta ja esitettiin oikeat laskemat. Verohallinto tulkitsi, että kyse on viranomaisaloitteisesta oikaisusta ja määräsi maksuun kymmenen prosentin veronkorotuksen siltä osin, kun maksettavan veron määrä kasvoi.

Yllä mainitut esimerkit ovat käsiteltävänä oikaisulautakunnassa, jossa arvonlisäveroasioiden ratkaiseminen kestää tällä hetkellä jopa kaksi vuotta. Tämä on tietenkin hyvin kohtuuton aika odottaa mahdollista oikaisua veroasiaan ja pyörittää liiketoimintaa, jos kassasta puuttuu merkittävä määrä rahaa.

Kaikki ihmiset tekevät virheitä, emmekä voi niitä loputtomasti pelätä. Siksi kaipaisimme myös Verohallinnon korotuskäytäntöön inhimillisyyttä. Tämä voisi osaltaan myös purkaa oikaisulautakunnan käsittelyjonoa.

Noora Koskimäki
Veroasiantuntija, OTM
Noora työskentelee vero- ja liikejuridiikan asiantuntijana ja on erikoistunut julkisen ja yksityisen sektorin arvonlisäverotukseen.

Eveliina Laakso
Veroasiantuntija, KTM
Eveliina työskentelee arvonlisäveroasiantuntijana ja toimii neuvonantajana yksityisten ja julkisten toimijoiden arvonlisäverokysymyksissä.

Lecklé Alvia Oy on arvonlisäverotukseen erikoistunut asiantuntijayritys, jossa yhdistyy verotuksen, taloushallinnon ja liikejuridiikan osaaminen.

 

Scroll to Top