Salassapitosopimus (NDA) on yksi yritysten yleisimmistä ja tavanomaisimmista sopimuksista. Usein se allekirjoitetaan nopeasti ennen keskustelujen aloittamista.
NDA:ta tarkasteltaessa huomio kiinnittyy yleensä esimerkiksi sopimuksen kaksisuuntaisuuteen, tarkoitukseen (esimerkiksi tutkimus, kokeiden tekeminen, jatkokehitys, rahoitus, valmistus tai myynti), luottamuksellisen tiedon määritelmään, sopimuksen ja salassapitovelvoitteen kestoon tai vahingonkorvausvastuuseen.
Yksi kohta jää kuitenkin usein edellämainittuja vähemmälle huomiolle. Lähes kaikissa salassapitosopimuksissa todetaan, että sopimus ei rajoita osapuolen itsenäistä kehitystyötä. Kohta kuulostaa selkeältä. Käytännössä kysymys on vaikeampi: miten yritys pystyy myöhemmin osoittamaan, että tietty ratkaisu on syntynyt itsenäisesti eikä asiakkaalta tai kumppanilta saadun luottamuksellisen tiedon perusteella?
Tilanne voi syntyä yllättävän helposti. Yritys käy teknisiä keskusteluja asiakkaan kanssa, tekee pilotointia tai testaa ratkaisua yhdessä kumppanin kanssa. Samalla yrityksen oma kehitystyö etenee. Jälkikäteen voi kuitenkin olla vaikea osoittaa, mikä idea syntyi yrityksen sisällä ja mikä perustui keskusteluissa saatuun tietoon.
Asiaan liittyvät haasteet nousevat usein esiin vasta myöhemmin. Rahoituskierrosten due diligencessä tai yrityskaupan yhteydessä tarkastellaan yhä useammin sitä, onko yrityksen keskeinen teknologia todella sen omaa kehitystyötä. Jos asiaa ei pystytä osoittamaan uskottavasti, epävarmuus voi vaikuttaa yrityksen arvoon tai hidastaa järjestelyä.
Käytännössä kysymys voi olla hyvinkin merkittävästä asiasta. Jos yrityksen keskeinen teknologia tai ratkaisu näyttää perustuvan kumppanin luottamukselliseen tietoon, se voi rajoittaa tuotteen kehittämistä, kaupallistamista tai lisensointia. Pahimmillaan yksi salassapitosopimus voi vaikuttaa koko liiketoiminnan toiminnanvapauteen.
Haaste korostuu yrityksissä, joissa kehitystyö tapahtuu samanaikaisesti asiakas- ja kumppanikeskustelujen kanssa ja joissa toiminta on vahvasti verkottunutta. Uudet ideat syntyvät usein pilotoinneissa, projekteissa ja teknisissä keskusteluissa. Tällöin oman ja ulkopuolisen tiedon raja voi helposti hämärtyä.
Tämä on arkipäivää monilla aloilla: teknologiayrityksissä, ohjelmistokehityksessä, tutkimuslähtöisissä startup-yrityksissä sekä teollisessa tuotekehityksessä. Mitä enemmän yritys tekee tiivistä yhteistyötä tutkimusorganisaatioiden ja teknologiakumppaneiden kanssa, sitä useammin tämä kysymys nousee esiin.
Parhaimmillaan toiminnanvapauden varmistaminen on ennakoivaa johtamista ja osa normaalia toimintatapaa jo ennen kuin asia nousee esiin sijoittajien, ostajien tai juristien tarkemmassa tarkastelussa. Siksi toiminnanvapauden varmistaminen ei ole vain juridinen yksityiskohta. Se on osa yrityksen riskienhallintaa ja IP-johtamista.
Käytännössä kysymys on ennen kaikkea toimintatavoista. Yrityksen on pystyttävä pitämään oma kehitystyö riittävän selkeästi erillään kumppaneiden luottamuksellisesta tiedosta – ja tarvittaessa myös osoittamaan tämä jälkikäteen.
Yrityksissä, joissa asiaan on kiinnitetty huomiota ajoissa, tämä on usein luonteva osa kehitys- ja projektityötä. Kun toimintatavat ovat selkeät ja kehitystyön synty pystytään dokumentoidusti jäljittämään, yritys kykenee tarvittaessa osoittamaan ratkaisujen syntyneen itsenäisesti. Tällöin yhteistyö asiakkaiden ja kumppaneiden kanssa voi edetä ilman, että yrityksen oma teknologia tai innovaatiopolku vaarantuu.
Hanna Listenmaa
Juristi, varatuomari
Asianajotoimisto Facta Oy
Aapo Kiviniemi
Juristi, varatuomari
Asianajotoimisto Facta Oy
Kirjoittajat ovat Asianajotoimisto Factalla työskentelevät juristit Hanna Listenmaa ja Aapo Kiviniemi. He neuvovat yrityksiä, hyvinvointialueita ja tutkimusorganisaatioita liiketoimintasopimuksiin, immateriaalioikeuksiin, teknologian kaupallistamiseen, rahoitusjärjestelyihin sekä vientivalvontaa ja pakotteita koskeviin compliance-kysymyksiin liittyvissä asioissa.