Älykkäitä energianhallinta- ja varastointiratkaisuja tekevä Enico Oy toimii keskellä kohtuumutkikasta energiamurrosta ja suht uutta markkinaa niin, että sen liikevaihto kaksin-kolminkertaistuu vuosittain. – Tässä markkinassa kasvat tai kuolet. Emme pelkää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta on valittava taistelut, joihin lähtee, sanoo toimitusjohtaja Marko Lähteenmäki.
Tampereen Lahdesjärvellä toimivan Enicon liikeideana on vertikaalisten ja integroitujen sähkönvarastointiratkaisujen tuotekehitys ja projektinhallinta. Samoissa tiloissa toimiva sisaryhtiö Ubitec vastaa laitevalmistuksesta ja vastikään perustettu uusi liiketoimintayksikkö BESService vastaa järjestelmien huoll…
– … krhm… me emme käytä sanaa huoltopalvelut, vaan käytettävyyspalvelut. BESService vastaa ylläpito- ja käytettävyyspalveluista kaikkiin – eli muidenkin kuin meidän valmistamiimme – sähkövarastoihin, Lähteenmäki korostaa.
Ja kas, tästä päädytäänkin Enicon yhteen kilpailuetuun. Sen pohjalla on lähes yksinomaan eurooppalaisen teknologian käyttö integroiduissa järjestelmissä. Vain kennostot tulevat Kiinasta, koska niitä ei Euroopassa juurikaan valmisteta.
– Varastojärjestelmä ei tee tuottoa, ellei se ole käytettävissä. Teknologian, softan ja älykkyyden pitää olla optimaalisia, huollon ja ylläpidon osaamisen pitää olla syvää ja saatavilla. Jos varaston toimittanut yritys on Kiinassa, kuinka kauan kestää saada varaosia tai tuoteomistajuuteen liittyvää apua? Ei kannata olla sinisilmäinen. Kymmenen megawatin kokoisen järjestelmän tuottamaton päivä maksaa helposti 10 000 euroa.
Lähteenmäki muistuttaa, että sähkövarastojen optimaalisesta käytettävyydestä todellakin pitäisi huolehtia. Se – kuten kaikki mitä Enico tekee – on välillisesti myös huoltovarmuusasia.
– Meillä on Suomessa nyt noin kahden gigawatin edestä energiavarastoja, ja niistä 90 prosentissa on takuuaika vielä menossa. Mitä sitten, kun takuuaika päättyy? Voi olla, ettei järjestelmän toimittajia tai huoltomiehiä löydy enää mistään. Ongelma on sama kaikissa maissa, ja tarkoituksemme on monistaa käytettävyystoimintamallimme eli huolto-, ylläpito- ja elinkaaripalvelumme muihinkin maihin ja riippumatta siitä, mikä yritys järjestelmän asiakkaalle alun perin toimitti.
Lähteenmäki naurahtaa, että onhan Eurooppa-painotuksessa vähän patriotismiakin.
– Halutaan olla eurooppalainen ja tuottaa työtä tänne.
Halpuus ei määrittele kilpailuetua
Hinnalla halvimpien kiinalaisten järjestelmien kanssa ei kannata kilpailla. Mitä kansainvälinen kilpailu sitten vaatii?
– Jopa disruptiivista kehitystä. Ei sitä, että kehität samaa kuin kiinalaiset. Täytyy olla innovatiivisempia – markkinassa, turvallisuudessa ja käytettävyydessä. Kiinalaista massiivista akkubulkkimarkkinaa vastaan ei pärjää kukaan.
Lähteenmäki pitää yhtenä vahvuutena suomalaista insinööritaitoa.
– Suomessa pystytään innovoimaan nopeasti. Pyritään toteuttamaan asiakkaan jopa viime tipassa toivomia ominaisuuksia, eikä myydä vain sitä, mitä on joskus pantu pakettiin. Olemme olleet varmoja kyvystä ratkaista asiakkaan tarve, ja tätä meidän pitää käyttää hyväksi, innovoida nopeasti ja olla kiinalaisten edellä. Tämä ei tarkoita kaiken räätälöintiä, sillä sehän kyllä tappaa katteet, yrityksen ja ihmiset.
Enico on globaalisti pieni toimija, mutta mukana yhteiskuntaa läpileikkaavissa toiminnoissa: satamissa, meriliikenteen sähköistyksessä, datakeskuksissa, rekkojen megawattilatausjärjestelmissä, liike-elämän kiinteistöissä.
– Pelikenttä on valtavan laaja, ja järjestelmät ovat moninaisia ja monimutkaisia, tietyn asiakkaan tarpeisiin sopivia tuotteita. Tässä maastossa kiinalaisella fyysisellä akulla ei voiteta mitään, koska halpuus ei määrittele kilpailuetua. Monet kohteet ovat myös niin kriittistä infrastruktuuria, ettei niihin kenellä tahansa ole asiaa.
Millä foorumeilla vaikutat?
Mutta, Lähteenmäki muistuttaa: Enico ei tee mitään yksin.
– Suuri merkitys on sillä, millaisissa verkostoissa ollaan mukana.
Kotipesästä alkaen Enico elää symbioosissa osin omistamiensa Ubitec ja BESServicen kanssa, lisäksi bisneskumppaneita on paljon.
– Pystymme in-house-yhtiöiden ansiosta nopeasti ja ketterästi skaalamaan operaatioita. Muutenkin olemme partneroituneet vahvasti. Se ei toimi, että kilpailutettaisiin jatkuvasti tekijöitä, vaan kumppani kehittää asioita meidän kanssamme. Parhaillaan edistämme partnereiden kanssa muun muassa sähkölauttakonseptia, datakeskusten teknologia–allianssia keskusten toteutukseen, energiavarastojen akustoratkaisuja… Tarkoitus on pala palalta vaikuttaa siihen, että saadaan asiat eurooppalaisiin käsiin.
Enicolla on myös tärkeitä kansainvälisiä kumppaneita, kuten Danfoss ja Rittal.
– Ne myös mahdollistavat meille kansainvälistymistä, pehmittävät matkaamme.
Enico on nimennyt vuoden 2027 kansainvälistymisen vuodeksi. Suomen lisäksi markkinoita on ollut Pohjoismaissa ja vähän Baltiassa.
– Nyt kansainvälistymme aktiivisesti, juuri on palkattu vetäjiä Pohjoismaiden, Saksan ja Ranskan alueille tähtäimessä Keski-Euroopan markkinat.
Kestävätkö hartiat?
Enico on kasvanut ja aikoo kasvaa reippaasti, tämän vuoden liikevaihtotavoite on 26 miljoonaa euroa. Ensi vuonna tavoite on 50 ja vuonna 2028 100 miljoonaa euroa.
– Tavoitteet kertovat markkinan kehityksestä. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi investointeja, hankkeita tai asiakkaita, vaan siitä, kantavatko hartiat: oletko uskottava toimija markkinassa. Sen osoittamisessa tärkeitä ovat liikevaihto, käyttökate ja taustavoimat. Me aloimme vuonna 2021 ammattimaistaa hallitusta, ja vuoden 2025 syksyllä yhdeksi pääomistajaksi tuli EVLI, mikä parantaa uskottavuuttamme.
Mitä monimutkaisempaa, sitä parempi
Enicolaisia on noin 30, ja suoraan Enicoon on puolen viime vuoden aikana rekrytoitu kymmenkunta tekijää.
– Olemme saaneet hyvin hakijoita, alahan on suorastaan hot ja meillä on hyvä yrityskuva. Työkulttuurihan lähtee ihmisistä. Kasvamme niin vauhdilla, että työntekijät saavat nopeasti paljon vastuuta. Siksikin on tärkeää, että työntekijät haluavat tehdä töitä yhdessä, tulevat luontevasti toimeen keskenään, viihtyvät yhdessä.
Lähteenmäki sanoo, ettei itse koe olevansa johtaja, enemmänkin auktoriteetti – ehkä.
– … mutta unohdan sen tämän tästä. Olen yksi muiden joukossa. Haluan kyllä olla mukana melkein kaikessa, mutta en mielestäni mikromanageeraa. Olen ulko- ja myyntikehän toimitusjohtaja, yrityksen ”puhuva pää”.
Lähteenmäki arvioi olevansa generalisti: hallitsevansa kokonaisuuksia, näkevänsä, miten eri osat ja teknologiat liittyvät toisiinsa.
– Mitä monimutkaisempaa, sitä paremmin sopii minulle. Olen parhaimmillani, mitä enemmän on sidosryhmiä ja teknologiaosapuolia.
Toimintaympäristöstäkään ei mutkikkuutta puutu, jos puhutaan vaikka Suomen energiatulevaisuudesta. Riittääkö energia ja paljonko se maksaa?
– Olemme keskellä energiamurrosta, Eurooppa tarvitsee resilienssiä, huoltovarmuutta. Haikaillaan ydinvoiman perään, mutta sen rakentaminen vie ainakin 10 vuotta. Nykymaailman kellotaajuus on liian nopea siihen, sillä 10 vuoden päästä ollaan erilaisessa maisemassa kuin nyt.
– Jotta selvitään, tarvitaan massiivisesti aurinko- ja tuulienergiaa. Mutta ei voi olla massiivista aurinko- ja tuulivoimaa, ellei ole massiivista kulutusta, ja tarvitaan energian varastointi- ja kulutuselementtejä, joilla järjestelmä toimii. Kun väitetään, että -datakeskukset räjäyttävät sähkön hinnan, sille ei ole rationaalista perustetta. En ole tippaakaan huolissani siitä, että hinnat lähtisivät laukalle.
Lähteenmäki uskoo, että järjestelmät aivan varmasti kompensoivat toisensa.
– Toivonkin, ettei aleta kauheasti reguloida, sillä silloin tapetaan investointihalukkuus, huoltovarmuus kärsii ja siirtyminen uusiutuvaan energiaan jää toteutumatta.
Lähteenmäki on varma siitä, että akut ja akkuteollisuus ovat suurimpia tekijöitä siinä yhtälössä, että meillä on Suomenakin mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloomme ja siihen, missä asemassa olemme nyt ja missä olemme viiden vuoden päästä.
– Mitä työkaluja silloin tarvitaan? Tavoitteeni on saada rakennettua Suomeen tulevaisuuteen kestävä teollinen yhtiö ja sitä kautta vaikuttaa työllisyyteenkin – vastauksia haetaan partneroituen tai itse tehden.
Marko Lähteenmäki
Syntynyt 25.3.1974 Eurassa.
Asuu Teiskossa, perheessä hevostilaa pitävä vaimo Viljakukka sekä lapset 5, 9, 12 ja 14 vuotta. 3 koiraa, 30 hevosta, 3 kania ja 2 tallikissaa.
Koulutus
1998–2002 automaatiotekniikan insinööri (AMK), Tampereen ammattikorkeakoulu
”Minusta voi sanoa, että olen rakentanut työuran tyvestä puuhun. Valmistuin Rauman Ammatti-Instituutista automaatiomekaanikoksi vuonna 1995 ja päädyin automaatio- ja instrumentaatioasentajaksi prosessiteollisuuteen. Muutaman vuoden jälkeen innostuin insinööriopinnoista ja aloitin ne vuonna 1998 TAMKissa.
Lukukauden mittaisella työharjoittelujaksolla pääsin silloiseen JP-Suunnitteluun (nykyisin AFRY) automaatiosuunnittelija-harjoittelijaksi. Opintojani suurempi painoarvo oli sillä, että olin jo tehnyt automaatioasentajan töitä ennen opintojani ja minulla oli käytännön osaamista alalta.”
Ura
2000–2004 automaatiosuunnittelija, JP-Suunnittelu Oy
2004–2006 Solution Manager, Consistency Products, Metso Automation (nykyisin Valmet Automation)
”Vastasin sakeuslähetinliiketoiminnassa Asia-Pasificin ja latinalaisen Amerikan markkina-alueista ja niiden myynnin ja huollon tukipalveluista. Matkustin ristiin rastiin Aasiaa ja latinalaista Amerikkaa. Matkoillani opin sen, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla; päivän ilot ja murheet ja askareet ovat samanlaisia.”
2006–2009 Flow Controls -liiketoimintayksikön projektipäällikkö, Metso Automation
2010 – toimitusjohtaja, United Project Group
”Vuonna 2009 finanssikriisi avasi yllättävästi sauman yrittäjyyteen. Perustin silloisten kumppanien kanssa United Project Group -nimisen yrityksen, se aloitti vuoden 2010 alusta. Toteutimme prosessi- ja energiateollisuuden sähköistyksen ja automaation pieniä ja keskikokoisia kokonaishankkeita aina automaatiojärjestelmistä kokonaissähköistykseen avaimet käteen -ratkaisuna.
Yrittäjyyskriisi iski heti aluksi, koska muutos isosta organisaatiosta pieneen oli niin suuri ja entisistä kollegoista tuli asiakkaita. Mutta ei pidä pelätä muutosta! En väitä olevani rohkea, mutta ei minulla ole pelkoakaan. Yrittäjyys on tärkeä kokea, iholle tulevat pärjäämisen ja ei-pärjäämisen kokemukset, on rahaa eikä ole rahaa -kokemukset. Yrittäjät lähtevät yleensä pienestä, ja vastaan tulee haaste: uskalletaanko kasvaa? Pitää pystyä heittäytymään, mutta päässä voi olla sellainen lukko, ettet uskalla ottaa riskejä. Silloin asioita voi jäädä toteutumatta. Olen kiitollinen, että minulla on ollut ympärilläni hyviä ihmisiä ja sparraaja.”
2013 Keskustekniikka Oy (nykyisin ARNON Oy) osti 75 prosenttia United Project Groupin omistuksesta
”Perustimme Keskustekniikkaan Projecting-liiketoimintayksikön. Tarkoituksena oli jatkaa UPG:n harjoittamaa liiketoimintaa paketoiden myös Keskustekniikan tuotteita ja palveluita kokonaisuuksiksi.
Vuonna 2016 syksyllä Wärtsilä osti amerikkalaisen Greensmith Energy -yhtiön, ja kaupassa sille tuli uusi energianvarastoinnin liiketoimintayksikkö. Wärtsilä sitten lähestyi ARNONia, koska piti kehittää eurooppalainen energiavarastoratkaisu eurooppalaiselle asiakkaalle. Toteutimme tiimini kansa Wärtsilälle ensimmäisen eurooppalaisen energiavarastoratkaisun Unkariin. Pari seuraavaa hanketta tehtiin vähän myöhemmin Karibialle. Tästä lähti urani energianvarastoinnissa. Vuonna 2018 lopussa myin ARNON-omistukseni pois ja perustimme kumppanieni kanssa Enicon keväällä 2019.”
2019 – toimitusjohtaja ja yksi omistajista, Enico Oy.
Harrastukset
Kuntosali. Kesäisin Männistö-nimisen kantatilan nikkarointi Viitapohjassa Teiskossa.
Motto
Go with the Flow.
“Ei tämä varsinaisesti motto ole, paremminkin tapa toimia. Pystyn ottamaan mahdollisuuksista kiinni, innostun monista asioista. Toisaalta olen suhteellisen pitkäjännitteinen ja vien proaktiivisesti asioita eteenpäin.”
Mistä saat virtaa?
”Perheestä ehdottomasti. Perheenä olemme huippuhyvä tiimi.”
TOP 3 tavoitteet elämässä
”Koen aidosti, että olen saanut elämältä mitä olen halunnut. Ihanan vaimon ja perheen, terveyden sekä merkityksellisen työn, jonka kautta minulla on mahdollista rakentaa hitusen parempaa huomista meille kaikille.
Tulevaisuuden tavoitteina on kuitenkin, että lapsemme saavat turvallisen lapsuuden ja hyvät edellytykset omaan elämäänsä.
Tavoitteenani on, että Enico on viimeinen palkkatyöni ja kykenemme rakentamaan siitä merkityksellisen kansainvälisen uusiutuvan energian yhtiön, joka on Suomen paras työpaikka.”
Teksti: Annikaisa Knuutila • Kuvat: Olli-Pekka Latvala