Tommi Hoikkala, KPMG.
Vientirajoitteet ja pakotteet tunnistettiin vientiyrityksissä jo ennen Venäjän vuonna 2022 aloittamaa hyökkäyssotaa. Maa- ja aluekohtaisten pakotteiden kohteina ovat viime vuosina olleet muun muassa Iran, Pohjois-Korea ja Krimin niemimaa.
Vuodesta 2022 lähtien pakotesääntely on laajentunut huomattavasti esimerkiksi henkilöpakotteissa, mikä on aiheuttanut päänvaivaa asiakkaan ja liikekumppanin tunnistamisessa. Lisäksi jatkuvasti laajenevat sektoripakotteet kasvattavat vientirajoitteiden piirissä olevien tuotenimikkeiden määrää ja tekevät niistä vaikeasti hallittavan kokonaisuuden.
Vientiyritysten on oltava tietoisia myös tuotteidensa mahdollisesta luokittelusta kaksoiskäyttötuotteiksi eli sellaisiksi tuotteiksi, joilla voi olla käyttötarkoitus sekä siviili- että sotilaallisessa toiminnassa. Tällaisten tuotteiden vienti voi olla luvanvaraista. Tuotteen kaksoiskäyttöstatuksen määrittely edellyttää yleensä sekä tuotteen teknistä tuntemusta että juridista osaamista.
Koska pakotesääntely on rikosoikeudellisesti sanktioitua, yritysten johdolla on ollut paineita toteuttaa lakisääteiset velvoitteensa sisäisillä ohjeistuksilla, kehittämällä prosesseja ja jakamalla vastuuta organisaation sisällä. Yksittäisen liiketoiminnan velvollisuutena on arvioida pakoterikkomuksen riskit ja kehittää kontrollit pakoteloukkauksen tunnistamiseen ja torjuntaan.
Kyse ei siis ole siitä, että kaikki mahdolliset pakoteloukkaukset olisi estettävä, vaan riskiperusteisesti täsmentyvästä ohjaus- ja valvontavelvoitteesta. Samalla on tunnistettu mahdollisiin pakoterikkomuksiin liittyvä riski mainehaitasta sekä mahdollisuus joutua pakotteiden kohteeksi jonkin pakotteita säätävän tahon, kuten Yhdysvaltojen, Iso-Britannian tai EU:n, toimesta.
EU on säätänyt asetuksella 12. pakotepaketissaan, että yhteisöiltä edellytetään eräiden tuotteiden kohdalla tiettyjä sopimusehtoja, joilla estetään tuotteiden edelleen vienti Venäjälle. Asetuksen mukanaan tuomat velvollisuudet tulivat voimaan 20.3.2024, ja niitä sovelletaan myös takautuvasti vanhempiin sopimuksiin. Asetuksessa mainittuja sopimusehtoja ovat muun ohella riittävät oikeussuojakeinot, jos vientikieltoa rikotaan edelleen, sekä ilmoitusvelvollisuus, jos tällainen rikkomus tapahtuu.
Yhdysvaltain Office of Foreign Assets Control eli OFAC pitää yllä listausta Yhdysvaltain sanktioimista tahoista. Toukokuun 2024 alussa listalla oli noin 20 Suomeen liittyvää tahoa, sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä. Toisin kuin EU:n ylläpitämillä sanktiolistoilla, Yhdysvaltain sanktiolistauksella ei ole suoraa juridista vaikutusta suomalaisiin yrityksiin. Tosiasiallinen vaikutus yrityksen liiketoimintaan voi kuitenkin olla valtava. Yhteistyökumppanit, rahoituslaitokset ja myös maksuja välittävät pankit voivat kieltäytyä yhteistyöstä, jolloin liiketoiminnasta tulee käytännössä mahdotonta. Yhdysvaltain sanktiolistalle joutuminen ei välttämättä edellytä EU:ssa voimassa olevan lain rikkomista, joten sellainen voi tulla yritykselle yllätyksenä.
Pakotesääntelyn jatkuvasti eläessä yrityksen toimintaympäristön tunteminen edellyttää johdon sitoutumista sekä tarkoituksenmukaisesti järjestettyä prosessia.
Tommi Hoikkala
Legal Counsel
KPMG