Tekijänoikeus suojaa perinteisesti luovaa ilmaisua, ei oppimista. Tekoäly pakottaa arvioimaan tämän rajan uudelleen. Samalla yritysten on mietittävä, mitä ne oikeastaan ostavat, kehittävät ja myyvät tekoälyn avulla.
Ihminen voi lukea tuhat romaania ja ryhtyä kirjailijaksi. Tekoäly-yhtiö voi käsitellä miljoona romaania ja kehittää järjestelmän, joka kilpailee niiden kirjailijoiden kanssa, joiden teoksista se on oppinut.
Taloudellinen haitta ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita tekijänoikeuden loukkausta.
Max Planck -instituutin tuore ehdotus EU tekijänoikeuden uudistamiseksi sisältää kaksi uutta oikeutta: yhden tekoälyn kehittämiseen ja toisen sen kaupalliseen hyödyntämiseen. Korvaus voisi tulla kysymykseen, vaikka tekoäly ei toisintaisi yhtäkään alkuperäistä teosta. Kyse on tutkijoiden ehdotuksesta, ei voimassa olevasta laista.
Ajatus on rohkea. Mutta jos oppimisesta itsestään tulee korvauksen alaista, tekijänoikeus alkaa muuttua ilmaisun suojasta tiedon hyödyntämisen sääntelyksi. Se ei ole pieni tarkistus vaan perustavanlaatuinen suunnanmuutos.
Yritys voi olla sekä oikeudenhaltija että oikeuksien käyttäjä
Teollisuusyritys hyödyntää suunnitteluaineistoaan, ohjelmistoyhtiö rakentaa tekoälypalvelun ja markkinointitoimisto myy tekoälyllä tuotettuja sisältöjä. Aineiston ja materiaalin hallussapito ei silti anna rajatonta käyttöoikeutta. Eikä tekoälyn tuottama sisältö välttämättä saa tekijänoikeussuojaa.
Yritys voi siis investoida arvokkaaseen tuotteeseen ja huomata, ettei se voi estää kilpailijaa tekemästä samankaltaista. Siksi kaupallistamisen ydin ei ole vain teknologia, vaan myös oikeudet, sopimukset, liikesalaisuudet ja oma asiakasymmärrys.
Hyvä tarkoitus voi johtaa huonoon kilpailuvaikutukseen
Uusiin oikeuksiin liittyy lisäksi paradoksi. Mitä kalliimmaksi koulutusaineiston käyttö tehdään, sitä paremmin pärjäävät suuryritykset, joilla on jo resursseja, dataa, rahaa ja lisenssisopimuksia. Luovan työn suojaksi tarkoitettu sääntely voikin vahvistaa teknologiayhtiöiden markkinavoimaa. Myös korvausten oikeudenmukainen jakaminen miljoonien teosten tekijöille olisi vaikeaa.
Tekoälyn käyttöönotto ei ole strategia
Oma johtopäätökseni on, ettei tekoälyn tulevaisuutta pidä rakentaa yhä laajempien yksinoikeuksien varaan, vain luoda muureja olemassa olevaan liiketoimintaan. Luovasta työstä on maksettava oikeudenmukainen korvaus, mutta kaikkea taloudellista hyötyä ei pidä muuttaa jonkun yksinoikeudeksi. Muuten saatamme suojella vanhoja liiketoimintamalleja uuden luovuuden kustannuksella.
Yritysjohdolle viesti on vielä suorempi: tekoälyn käyttöönotto ei ole strategia eikä ChatGPT-lisenssi kilpailuetu. Todellinen arvo syntyy siitä, miten yritys yhdistää oman nykyisen ja tulevan osaamisensa, tietonsa ja teknologian liiketoiminnaksi, jota on vaikea jäljitellä. Uniikin toiminnan kaupallistaminen on SE juttu.
Tulevaisuuden voittajia eivät välttämättä ole ne, jotka käyttävät eniten tekoälyä, vaan ne, jotka ymmärtävät, mikä heidän liiketoiminnassaan on tekoälyn jälkeenkin arvokasta.
Hyvän lainsäädännön tunnistaa paitsi siitä, mitä se suojaa, myös siitä, minkä se uskaltaa jättää vapaaksi.
Ilkka Vuorenmaa
Osakas, varatuomari, OTK, KTM
Leckle