Vaalien aikana lähes kaikki vetoavat poliittisessa keskustelussa epäpoliittiseen logiikkaan, ja hyvä onkin, jos logiikka on laadukasta. Millä tämä laatu ratkaistaan, on sitten oma huutokauppansa.
Loogista ajattelua voi tutkia esimerkiksi ns. syllogismilla, jossa kaksi todeksi oletettua lausetta tuottavat päättelynä johtopäätöksen. Se voi olla pätevä, siis loogisesti oikein johdettu, tai sitten ei.
Siis esimerkiksi näin. Oletus 1: Jos työmarkkinat toimivat reilusti, valtion ei pidä puuttua niihin tulojen tasaamiseksi. Oletus 2: Työmarkkinat toimivat reilusti. Johtopäätös: Valtion ei pidä puuttua työmarkkinoihin tulojen tasaamiseksi.
Oikein vai väärin päätelty?
Useimmat ovat omasta mielestään johdonmukaisia ja lahjomattomia, mutta se mitä vastaamme tämänkaltaiseen loogiseen kysymykseen, riippuu usein politiikasta.
Tutkijat Julia Aspernäs, Arvid Erlandsson ja Artur Nilsson Linköpingin yliopistosta erittelivät sitä, miten poliittiset katsomukset ja maailmankuvat vaikuttavat ihmisten päättelyyn. Tulos on pysäyttävä, joskaan ei täysin odottamaton.
Laajassa kokeessa vastaajat sijoittivat ensin itsensä perinteiselle vasemmisto-oikeisto -akselille. Sitten he ottivat kantaa syllogistisiin väitteisiin ja järkeilivät, olivatko ne oikein johdettuja vai epäpäteviä. Oikea looginen vastaus johti tulokseen, joka oli luonteeltaan ”oikeistolainen” tai ”vasemmistolainen”.
Havainto oli kirkas: osanottajat arvioivat logiikan laatua paremmin silloin, kun oikea vastaus oli linjassa heidän ideologiansa kanssa. Vasemmistolaisesti ajatteleva ihminen ratkaisi paremmin loogisia väitteitä, joiden lopputulos oli vasemmistolainen, ja päinvastoin. Mutta jos oikein ratkaistu syllogismi vaikutti suosivan poliittista vastapuolta, ihmiset alkoivat kompuroida ja tehdä virheitä.
Selvimmin ideologian vaikutus näkyi väitteissä, joiden aiheena olivat turvapaikkojen myöntäminen yksin saapuville, yksityiskoulut, sukupuolineutraali opetus ja lentomatkailun moraali. Vaikutus oli heikompi väitteissä, jotka koskivat työmarkkinoita, valtion toimintaa markkinoilla tai yksityistä terveydenhuoltoa.
Tulos piirtää nyky-yhteiskunnan jakolinjan.
Maahanmuutto, sukupuolikysymykset ja ilmastonmuutos ovat tyypillisiä pelinappuloita punavihreiden ja kansalliskonservatiivien kulttuurisessa kamppailussa. Sen sijaan perinteiset, käytännöllisemmät politiikan teemat kuten työmarkkinat tai yksityiset yritykset terveydenhuollossa eivät synnytä yhtä vahvaa efektiä.
Siksi tulevaisuuden vaalit ovat enemmän arvojen miekkailua ja vähemmän tapa hakea kompromisseja käytännöllisiin pulmiin. Poliitikolle tämä ei ole ongelma, koska hänelle maksetaan miekkailusta; terveyskeskukseen jonottavan hallintoalamaisen tilanne on aivan toinen.
Isompi huolenaihe on se, että vahvat ideologiat voivat heikentää kykyä hyvään järkeilyyn.
Poliittisen väittelyn melskeessä selväpäisyyden paras pelastusrengas on esittää itselleen toistuvasti kysymys: Muodostinko juuri perustellun ajatuksen vai onko mielipiteeni vain raitiovaunu, jossa on leluratti?
Matti Apunen