Kovassa kasvussa olevan ja 14:ttä laajennustaan Ylöjärvellä viimeistelevän ST-Koneistuksen omistaja Tommi Peltonen on koko varma siitä, että ulkomaisia työntekijöitä tarvitaan suomalaisilla konepajoilla tulevaisuudessa välttämättä. Vaativien hydrauliikkakomponenttien valmistamiseen erikoistunut yritys on ottanut tuntumaa aiheeseen vuodesta 2010.
– Kun silloin mietimme ulkomaalaisen palkkaamista, isoin kysymys oli, miten se vaikuttaa työyhteisöömme. Pähkäilimme sitä toimitusjohtaja Jarkko Selinin kanssa, mutta päättelimme, että tarvitsemme työntekijöitä joka tapauksessa. Saimme TE-toimistolta kymmenen, selvästi ulkomaalaisilta tulevaa hakemusta, ja arvalla valitsimme niistä yhden. Valinta osui Anttiin.
Antti on ennen Suomea seitsemän vuotta Kiinassa koneistajana työskennellyt Yong Wan.
Hänen polkunsa johti Suomeen vuonna 2007, kun Mäntän ja Vilppulan kuntien kehitysyhtiön projektissa etsittiin Suomeen koneistajia maailmalta. Pekingissä opetettiin ensin suomen kieltä, sitten Mäntän seudun koulutuskeskuksessa paneuduttiin ammattitaitoon, kieleen ja kulttuuriin, työsuhdeasioihin ja työturvallisuuteen. Antti meni töihin konepajaan Keski-Suomeen, kunnes hakeutui kahden vuoden päästä uusiin töihin ja tuli valituksi ST-Koneistukseen.
– Koska Antti oli onnistunut valinta, kysyimme, tietääkö hän muita ammattimiehiä. Meille tuli kiinalainen ”Hannu”, hyvä kaveri, mutta koska hän ei saanut perhettään houkuteltua tänne, työsuhde jäi parin vuoden mittaiseksi. Kun sitten puhuin työyhteisön kanssa, että palkataanko edelleen ulkomaalaisia, palaute oli jotakuinkin, että kyllä: joko palkkaat yhden kiinalaisen tai kaksi suomalaista.
Anttikin on tyytyväinen.
– Kun tiesin, että haluan jatkaa täällä, laitettiin vireille hakemus vaimon ja perheen saamiseksi Suomeen. He tulivat vuonna 2012. Suomessa ja kielessä on vielä paljon opiskeltavaa, mutta emme me Kiinaan enää palaa.
Antti eli Yong Wan palkattiin ST-Koneistukseen koneistajaksi vuonna 2010. Hän vakuuttaa tulleensa Ylöjärvelle jäädäkseen. – Haluankin ihmisiä, jotka sitoutuvat meihin, koska mekin sitoudumme heihin. Kun lähdemme opettamaan asioita, menee kolme vuotta, ennen kuin tekijä on oppinut sen, minkä me hänelle voimme opettaa, sanoo yrityksen omistaja Tommi Peltonen.
Vauhtia prosesseihin
ST-Koneistus ei ole palkannut tekijöitä suoraan ulkomailta, joten Tommi Peltosella ei ole kokemusta työlupa- eikä muustakaan byrokratiasta. Hän on kyllä kuullut työlupien kuukausien odotusajoista, vaikka työhaluja ja töitäkin olisi juuri nyt.
– Ja onhan se hölmöä, että jos maahanmuuttajien koulutuksesta löytyy lähes valmis kaveri, hän ei voi lähteä työhön kesken koulutuksen. Prosesseja pitää nopeuttaa, jotta ihminen mahdollisimman nopeasti integroidaan töihin ja yhteiskuntaan. Opetuksen pitäisi nykyistä enemmän muokkautua sen mukaan, minkälaista koulutusta nämä ihmiset oikeasti tarvitsevat.
Viidakkorumpu kertoo
Peltonen sanoo, että hyviä työntekijöitä on vaikea saada, valmiita ei saada ollenkaan.
– Päärekrykanaviamme ovat vuokratyövoiman välittäjät, mutta jos on kiinalaisesta hakijasta kysymys, kysyn Antilta, tunteeko hän kaverin ja mitä mieltä hän on. Luotan Antin arvioon, kyllä tieto kulkee ulkomaalaisten omissa verkostoissa.
Ulkomaiseen työvoimaan Tommi Peltonen on sitoutunut.
– Hankin Antillekin vuokra-asunnon, mutta kiinalaiset haluavat omistaa kotinsa. Kun Antti sitten kävi pankinjohtajan puheilla, korkotarjous oli kova. Kun yritys sitoutui mukaan järjestelyyn, tilanne parani. Ymmärrän pankkiakin: mitä jos työntekijä lähtee yhtäkkiä kotimaahansa, kuka lainat sitten maksaa. Autoin myös siinä, että Antti sai perheensä Suomeen. Onhan hurjaa, että ulkomailta tullaan töihin ilman suojaverkkoja ja että perheensä saamista tänne voi joutua odottamaan monta vuotta.
Tällä hetkellä ST-Koneistuksessa on töissä viisi ulkomaalaista. Tulevaisuudessa määrä varmasti kasvaa. Kaikkiaan työntekijöitä on noin 60.
– Nyt tosin on nähtävissä, että metalliala alkaa kiinnostaa nuoria ja pitkästä aikaa kurssit täyttyvät ja opiskelijamateriaali on hyvää. Kymmeneen vuoteen ei ole ollut tällaista buumia. Mutta sykli on väärä ja liian hidas, koska osaavia tekeviä käsiä tarvitaan nyt.
Teksti ja kuva Annikaisa Knuutila