Mikko Ravi, Asianajotoimisto Kuhanen, Asikainen, Kanerva.
Asiat eivät aina suju sen paremmin elämässä kuin yritystoiminnassakaan suunnitellusti, vaikka kuinka yrittäisi toimia huolellisesti. Yksi esimerkki on riitautuminen tärkeän sopimuskumppanin kanssa.
Riitoihin varaudutaan yleensä sopimuksissa ainakin jollakin tasolla, mutta niihin varautuminen ei ole tämän kirjoituksen aiheena. Tällä kertaa lähdetään siitä, että riita on kaikesta varautumisesta huolimatta syntynyt, ja se on hyvää vauhtia menossa tuomioistuimen tai välimiesoikeuden ratkaistavaksi.
Vertailen lyhyesti eroja, kun riidan ratkaisee osapuoliin nähden ulkopuolinen taho – tuomioistuin tai välimiesoikeus – tai kun osapuolet ratkaisevat riidan keskenään sopimalla. Sovinto voidaan saavuttaa osapuolten keskinäisin neuvotteluin tai esimerkiksi tuomioistuinsovittelussa. Tuomioistuinsovittelussa vahvistettu sovinto on mahdollista laittaa täytäntöön lainvoimaisen tuomion tavoin.
Osapuolten ratkaistessa riitansa sopimalla ne tietävät tarkasti ennakolta riidan lopputuloksen. Sen sijaan lopputuloksesta on harvemmin etukäteen varmuutta, mikäli riidan ratkaisee tuomioistuin tai välimiesoikeus. Tämä on mielestäni perustavin ero näiden kahden ratkaisutavan välillä. Yleensä osapuolet ovat valmiita joustamaan, mikäli tällä tavoin voidaan välttää riidan lopputulokseen liittyvä epävarmuus. Tähän liittyen on myös syytä todeta, että sopimalla riitaan on mahdollista löytää luovempia ja/tai monipuolisempia ratkaisuja verrattuna siihen, että riita ratkaistaan tuomiolla. Sopimisen ja sillä saavutettavan ennustettavuuden haittapuolena voidaan pitää sitä, että sovinnossa osapuolen on yleensä aina tultava omissa vaatimuksissaan vastaan.
Toinen keskeinen ero on riitaprosessin kesto ja sen kustannukset. Mikäli riita ratkaistaan yleisessä tuomioistuimessa, on riitaprosessin kokonaiskesto muutoksenhakuineen helposti ainakin kahdesta kolmeen vuotta. Se on suhteellisen pitkä aika varautua ja odotella. Mikäli asiassa saavutetaan sovinto jo ennen kuin asia päätyy tuomioistuimeen tai välimiesoikeuteen, on riidan kokonaiskesto parhaassa tapauksessa viikkoja tai joitakin kuukausia. On selvää, että riitelemisestä aiheutuvat kustannukset ovat hyvin erilaiset, jos riidan kesto on vuosien sijasta kuukausia. Riidan kustannuksilla en tässä tarkoita pelkästään oikeudenkäyntikuluja, vaan myös riitelemistä asianosaiselle aiheutuvia ns. vaihtoehtoiskustannuksia, kuten ajanhukkaa ja stressiä, joita riitelemisestä ja oikeudenkäynnistä lähes väistämättä aiheutuu. Ajanhukka on ainakin pienemmissä yrityksissä pois varsinaisesta liiketoiminnasta ja sen kehittämisestä.
Sopiminen on edellä todetuilla perusteilla monesti vakavan harkinnan arvoinen vaihtoehto riidan ratkaisemiseksi. Toki on selvää, että sopiminen ei ole itseisarvo eikä se ole kaikissa tilanteissa vaihtoehto asian ratkaisemiseksi. Joka tapauksessa riidan ratkaisuvaihtoehtoja on syytä punnita avoimin mielin ja vähintään yhtä rationaalisesti kuin liiketoimia yleisestikin, sillä riita on huono – ja joskus monessakin suhteessa hyvin kalliiksi tuleva – tekosyy heittäytyä tunteiden vietäväksi.
Mikko Ravi
asianajaja
Asianajotoimisto Kuhanen, Asikainen, Kanerva