Yrittäjien lakisääteinen työeläke on ollut viime aikoina esillä useista syistä. Ilmeistä on, että tietoa YEL-eläkkeistä pitää lisätä kohdennetusti heikon eläketurvan uhkaamille yrittäjille.
Vakuutustieteen professori Lasse Koskinen, Tampereen yliopisto
Kukin yrittäjä varautuu eläkeaikaansa omalla tavallaan. Kokonaisuus muodostuu kertyneestä eläketurvasta ja varallisuudesta sekä yrityksen myyntiarvosta. Lopputuloksen laadun arvioiminen on vaativa tehtävä.
Ongelmallisia kohtia ovat varallisuuden ja yrityksen arvon kehityksen ennustaminen sekä työkyvyttömyyden mahdollisuuden huomioon ottaminen. Laskelmissa tulisi muistaa korkoa korolle kaavan parina diskonttaus ja unohtaa yrityksen tunnearvo.
Riskinotossaan onnistuneilla ja varakkailla yrittäjillä lakisääteisten eläkkeiden rooli ei ole keskeinen. Tilanne on toinen suurelle joukolle muita yrittäjiä. Heille pitkittyneen työkyvyttömyyden taloudelliset vaikutukset ovat massiiviset. Vastaavasti varallisuus ja yrityksen myyntiarvo jäävät usein tasoltaan vaatimattomaksi suhteessa monien vuosien eläkkeellä olon kustannuksiin. Tällöin lakisääteisistä työeläkkeistä – yrittäjän eläke ja aiempi työntekijän eläke – kertynyt turva on tärkeä.
Yrittäjien lakisääteinen työeläke on ollut viime aikoina esillä julkisuudessa useista syistä. Erityisesti työeläkemaksun määräytymisen sääntöjä ja vakuuttamisen organisointia on pohdittu. Syynä ovat olleet merkittävästi kasvanut valtion tuen tarve maksettavien eläkkeiden rahoittamisessa ja toisaalta pettymykset turvan tasoon.
Ratkaisuksi on esitetty kolmea keinoa:
- Eläkemaksun sitomista verotuksen mukaiseen työtuloon nykyisen työpanosta vastaamaan arvioidun YEL-työtulon sijaan.
- Vakuuttamisen siirtämistä maksun tasoa mahdollisesti tarkemmin vahtivaan maataloustuottajien eläkelaitos Melaan.
- Yrittäjäeläkkeeseen liittyvän viestinnän tehostamista.
YEL-maksun sitominen verotettavaan työtuloon vähentäisi alivakuuttamista suhteessa verotettavaan tuloon. Tämä pienentäisi valtion tuen tarvetta ja kovin pienien eläkkeiden osuutta. Toisaalta yrittäjille tärkeä valinnanvara ja joustavuus poistuisivat. YEL-jakojärjestelmässä talouden tasapainoa tärkeämpi piirre on maksujen ja eläke-etujen vastaavuus työntekijöiden eläkejärjestelmän kanssa – kuten asianlaita on myös maatalousyrittäjille.
Mela on hoitanut maatalousyrittäjien eläkkeet hyvin. Toisaalta YEL-eläkkeiden piiriin kuuluvien yrittäjien ja heidän yritystensä kirjo on paljon laajempi. Vakuuttajien välinen kilpailu – lain asettamissa tiukoissa rajoissa – on myös tärkeä. Hajautettu toteutus johtaa yleensä parempaan erilaisten asiakkaiden huomioimiseen.
YEL-eläkkeiden ymmärryksen parantamisen tarve lienee poikkeuksellinen asia, josta kaikki sidosryhmät ovat samaa mieltä. Tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta aihepiiri on vaativa aineistojen ja menetelmien suhteen, sillä tilastoaineiston tutkiminen yhdessä valitussa ajankohdassa ei riitä, vaan on analysoitava myös pitkittäisaineistoja samalla ottaen huomioon erilaisten yrittäjäryhmien ominaispiirteet.
Tuore yrittäjien eläkkeiden analyysi auttaa paikallistamaan heikon eläkekertymän yrittäjäryhmiä, kuten vain vähän työntekijöiden eläkekettä aiemmin kerryttäneet matalan katteen palveluyrittäjät. Heille ja uusille yrittäjille tulisi kohdentaa lisäneuvontaa.
Lasse Koskinen
vakuutustieteen professori
Tampereen yliopisto
Lisätietoa: Salonen, Koskinen ja Nummi. The risk of under‐insurance in the Finnish statutory pension scheme for self‐employed workers: A trajectory analysis, International Social Security Review.