Alkuvuodesta osallistuin illallisille, joissa pohdimme yhdessä, miten säilyttää toivo ja välttää kyynisyys, kun maailma ympärillä tuntuu olevan entistä pahemmassa kaaoksessa. Aihe kirvoitti paljon keskustelua.
Ajatus kyynistymisen mahdollisuudesta tulee varmasti monelle mieleen seuratessa tämän hetken uutisia, jotka pursuavat otsikoita sodasta, luonnon katastrofeista, työttömyydestä, tekoälyn uhkakuvista ja kärjistyvästä polarisoitumisesta.
Kyynistyminen on seurausta pettymyksistä, epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista tai jatkuvasta altistumisesta negatiivisille asioille. Kyyninen ihminen voi alkaa uskoa, että muut ajavat vain omaa etuaan, eikä mikään muutu paremmaksi. Kyynisyys on saanut vallan, kun ihminen kertoo itselleen, ettei hyvyyteen ja vilpittömyyteen kannata luottaa.
Meitä pommitetaan sosiaalisessa mediassa ja klikkiotsikoissa jatkuvasti negatiivisilla otsikoilla ja oman edun ajamisen gloorialla. Somemaailman ”gurut” joogatrikoissaan opettavat pitämään huolta omista eduista ja manifestoimaan itselle rahaa ja yltäkylläisyyttä. Piilaakson teknokraattimiljardöörit laittavat roskalaatikkoon omat arvonsa ja kritiikkinsä nykyistä maan presidenttiä kohtaan TikTokin miljardien jakamisen toivossa. Oman edun tavoittelusta on tullut yhteiskunnassamme entistä avoimempaa, hyväksytympää ja ikävä kyllä jopa arkipäiväistä.
Mutta juuri nyt elämme maapallon historiassa sitä hetkeä, kun meillä ei olisi piiruakaan varaa kyynistyä. Kyynistynyt ihminen tuijottaa omaa kokemustaan ja määrittelee maailman muiden käyttäytymisen kautta. Mitään muiden luomaa maailmaa ei kuitenkaan ole. Me luomme sen itse joka päivä asenteillamme, ajatuksillamme ja teoillamme – yhdessä. Pelkästään oman vaurauden manifestoimisen sijaan meidän pitäisikin enemmän keskittyä havainnoimaan suhdettamme muihin. Suomalaisen filosofin ja kirjailijan Frank Martelan ajattelusta löytyy sama perusajatus. Hänen mukaansa hyvä elämä ei ole vain itsensä toteuttamista, vaan siihen kuuluu myös muiden tukeminen ja yhteistyö.
Makrotason asiat, kuten yhteiskunnalliset ja globaalit ongelmat, ovat lähtökohtaisesti monimutkaisia ja kaukaisia, eikä yksilö voi hallita niitä suoraan. Mikrotason asiat, kuten kohtaamiset, ystävällisyys ja pienet teot, ovat konkreettisia ja vaikuttavat suoraan omaan sekä muiden elämään. Koska yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat vahvimmat mikrotasolla, sen sijaan, että lamaantuu maailman epäoikeudenmukaisuuden edessä, kannattaa keskittyä siihen, mitä voi tehdä omassa arjessaan. Ja jos joku omaa laajempia vaikutusmahdollisuuksia, toivon, että hän käyttää niitä – eikä pelkästään valita asioista sosiaalisessa mediassa (suosittelen lukemaan tästä ”julkisesta suuttumisen” harhasta Rutger Bregmanin Moraalinen kunnianhimo-kirjasta).
Puhuimme yhdessä hallituksessa siitä, miten strategian tulisi laskeutua aivoista sydämeen. Toivon, että tämä tapahtuisi laajemmin, esimerkiksi maailman politiikassa. Jokainen voi aloittaa pienillä teoilla – suhtautumalla myötätunnolla ja ymmärryksellä lähellä oleviin ihmisiin. Pienetkin teot voivat saada aikaan suuria vaikutuksia, kun ne tapahtuvat oikeassa kontekstissa. Ja oikeaa kontekstiahan me emme voi tunnistaa kuin vaivoin vasta jälkeen päin. Emme voi tietää, olisiko pääsy taidekouluun tai saksalaiseen yökerhoon muuttanut maailman historiaa.
Karoliina Lehtonen
CEO, Founder, Booming Strategies & Marketing