– Energiasiirtymän edistämisessä ei ole teknologista hopealuotia. Tarvitsemme useita ratkaisuja, joista osa on jo olemassa. Lisäksi uusille innovaatioille on kova tarve, Mika Anttonen sanoi vieraillessaan kauppakamarin finanssivaliokunnassa.
YK:n ilmastokokouksen COP28:n kynnyksellä Tampereella vieraillut Mika Anttonen maalasi realistisen kuvan energiasiirtymästä. Tavoitteet uhkaavat karata käsistä ja fossiilisista polttoaineista luopuminen on tuskallisen hidasta. Toivoaan ei silti kannata menettää.
St1:n hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja Mika Anttonen puhui Tampereen kauppakamarin finanssivaliokunnan järjestämässä valiokuntien yhteiskokouksessa.
Mika Anttonen on sekä fossiilisen että uusiutuvan energiantuotannon asiantuntija. Hänen perustamansa energiayhtiö St1 tekee öljy- ja bensiinikauppaa ja investoi uusiutuvan energian valmistuksen kehityshankkeisiin, kuten tuulivoimaan, biopolttoaineisiin ja sähköpolttoaineisiin. Tutkimukseen, innovaatioihin ja tuotekehitykseen vankasti nojaava Anttonen kertoi, että St1:llä on muun muassa yhteistyösopimus maailman parhaaksi yliopistoksi arvioidun MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) kanssa, jotta se olisi perillä energia-alan uusimmasta tutkimuksesta.
Maapallon energiasiirtymää hidastavat trendit, jotka näyttäytyivät karusti Mika Anttosen esittämässä kuvassa. Sama kuva on ollut Anttosen käytössä jo 15 vuoden ajan. Vain luvut on päivitetty säännöllisesti.
Kuvaan on piirretty pylväiköt maailman väestönkasvusta, talouskasvusta ja energian kulutuksen kasvusta. Kaikkien suunta on alati nouseva.
– Planeetallamme on kahdeksan miljardia ihmistä, ja väkiluku kasvaa edelleen. Kaikkialla tavoitellaan bruttokansantuotteen kasvua. Viisi miljardia ihmistä elää alle kahdeksalla eurolla per päivä. He haluavat tietenkin nykyistä parempaa elintasoa. Kaikki tämä lisää energian tarvetta ja kulutusta.
Kahdeksan vuotta sitten Pariisin ilmastokokous asetti maapallon lämpenemisen rajaksi 1,5 asteen ja enintään kahden asteen nousun vuosisadan loppuun mennessä. Jotta tälle tavoiteuralle päästäisiin, fossiilista energiaa pitäisi vähentää nykyisestä noin 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
– Meidän pitäisi korvata fossiilisia polttoaineita jo kovaa vauhtia, mutta emme pysty kuittaamaan uusiutuvilla polttoaineilla edes vuosittaista energian tarpeen kasvua.
– Fossiilisten polttoaineiden osuus energian tuotannosta on edelleen noin 80 prosenttia. Näin on ollut jo 20 vuotta. Emme pysty irtautumaan fossiilisista polttoaineista ilmastotavoitteiden vaatimassa ajassa. Tilanne on vähän sama kuin kehotettaisiin rakentamaan omakotitalo kahdessa tunnissa.
Anttosen mukaan tosiasiat on pakko tunnustaa.
– Kun tavoitetta yritetään saavuttaa kiireessä, saatetaan tehdä tekoja, joilla ei oikeasti vähennetä ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. On löydettävät tavoitteeseen aidosti vievät ja skaalautuvat keinot.
Biopolttoaineet eivät ole korvanneet öljyä
Parikymmentä vuotta sitten uskottiin yleisesti, että bensasta ja dieselistä päästäisiin eroon biopolttoaineilla.
– Olin itsekin toiveikas, mutta myöhemmin on käynyt selville, että biopolttoaineiden kestävään valmistamiseen tarvittavia raaka-aineita on yllättävän vähän.
Kestäviä biopolttoaineita voitaisiin arvion mukaan valmistaa nykykeinoilla 50 miljoonaa tonnia vuodessa.
– Mutta kun öljyä kulutetaan viisi miljardia tonnia, viisari ei edes värähtäisi, vaikka valmistaisimme kaikki tiedossamme olevat biopolttoaineet ja saisimme ne markkinaan.
St1 on investoinut lukuisiin hankkeisiin, joilla energia-alaa pyritään kääntämään entistä vähäpäästöisempään suuntaan. Biopolttoainetta on tehty puunkuorista ja ravintolarasvoista. Espoon Otaniemessä on tutkittu geotermisiä lämpökaivoja ja Vattenfallin kanssa kehitetään tuulivoimasta sähköpolttoainetta lentokoneisiin.
– On löydettävä uusia teknologisia vaihtoehtoja. Tuuli ja aurinko ovat käypiä ratkaisuja, ja tuulella on paikoin jo isokin rooli. Tuuli ja aurinko eivät kuitenkaan vie maaliin. Niin kauan kun meillä ei ole mahdollisuutta varastoida vaikkapa tuulella tuotettua sähköä teollisessa mitassa, enempää tuulivoimaa ei kannata rakentaa.
– Energiainnovaatioiden suhteen olen kuitenkin toiveikas. Ei ole mitään syytä epäillä, että kehitys pysähtyy. Apunamme on pian myös tekoäly.
Yksittäisistä innovaatioista Anttonen sanoi odottavansa tällä hetkellä eniten teollisen kokoluokan sähkövarastoa.
Vetytalous rakenteilla
Vetytaloutta pidetään yhtenä tulevaisuuden energiajärjestelmän kulmakivistä.
– Vetytalouden luomisessa on vielä paljon käytännön ongelmia. Esimerkiksi arvoketjujen rakentaminen ei ole helppo juttu. Arvoketjun eri vaiheissa on lukuisia eri toimijoita, joiden pitäisi alkaa toimia yhdessä ja samanaikaisesti. Kukaan ei voi ottaa johtajuutta, sillä investoinnit ovat hyvin suuria, miljardiluokkaa.
– Arvoketjuja ei saada aikaan vielä tällä vuosikymmenellä, mutta ehkä jo seuraavalla.
Vetytalous voi tarjota suomalaiselle konepajateollisuudelle isoja mahdollisuuksia.
– Suomessa ei ole vedyn tuotannossa tarvittavien elektrolyyserien valmistajia. Koska laitestandardeja ei vielä ole, nyt kannattaa liittyä etujoukkoon. Uskon, että Suomi hyötyisi vetytaloudesta erikoistumalla laitevalmistukseen.
Ilmakehä on yhteinen
Mika Anttonen painotti ilmastotyössä kollektiivista vastuuta.
– Jos haluamme oikeasti laskea ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, on ymmärrettävä, että tämä asia on yhteinen. Esimerkiksi Afrikka ei pysty yksinään ratkomaan ongelmia, jotka ovat siellä valtavia. Ongelmat heijastuvat monin tavoin myös Eurooppaan. Ikävin seuraus on pakolaisuuden hurja kasvu.
Euroopassa kehutaan mielellään omia ilmastotoimia. Euroopan päästöt ovat kuitenkin vain kahdeksan prosenttia maailman ilmastopäästöistä. Anttonen laajentaisi näkökulman globaaliksi ja asettaisi tavoitteet siten, että tulokset ovat aidosti mahdollisia.
– Hyvä tavoite olisi, että maailmassa ei rakenneta yhtään uutta hiilivoimalaa vuoden 2025 jälkeen. Tälläkin hetkellä keskivertokokoisia, 600 megawatin hiilivoimaloita on suunnitteilla ja rakenteilla 800. Määrä on hirveä.
Hiilivoiman rakentamisen syy on tietenkin hinta. Tuuli- ja aurinkovoima tarvitsevat rinnalleen säätövoimaa, jolla reagoidaan tuotannon ja kulutuksen vaihteluun. Kehittyvässä maassa säätövoimaa ei ole, joten oikotie energian tarpeen tyydyttämiseen on hiilivoimalan rakentaminen.
– Tarvitsemme globaalia solidaarisuutta, sillä kehittyvillä mailla eli suurimalla osalla maailman ihmisistä ei ole varaa maksaa itse energiasiirtymää. On luotava erilaisia rahoitusinstrumentteja, joilla siirtymää toteutetaan kehittyvissä maissa. Ilman näitä toimia jäämme juhlapuheen tasolle.
Teksti ja kuva Päivi Eskelinen