Tavaramerkin omistajan vastuu tuotevahingoista


Mikko Koivula.

Tuotevastuussa on yleisellä tasolla kyse siitä, että tuotteen valmistaja on lähtökohtaisesti vastuussa sekä tuotteen puutteellisen turvallisuuden aiheuttamasta henkilövahingosta että yksityiseen käyttöön ja kulutukseen tarkoitetulle omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta.
​​​​​​​

Tämä valmistajan vastuu on niin kutsuttua ankaraa vastuuta: jos tuote on aiheuttanut vahinkoa, joka johtuu siitä, ettei tuote ole niin turvallinen kuin on aihetta olettaa, on valmistaja vahingosta korvausvelvollinen myös huolellisesti toimittuaankin.

Korkein oikeus antoi helmikuussa mielenkiintoisen ratkaisun (KKO 2023:8), jossa tavaramerkin omistajan katsottiin olevan vastuussa kyseisellä tavaramerkillä varustetun tuotteen aiheuttamasta vahingosta kuten valmistaja siitä huolimatta, että tavaramerkin omistaja ei ollutkaan tuotteen varsinainen valmistaja.

Tapauksessa oli kyse siitä, että alankomaalaisen yhtiö A:n tavaramerkillä varustettu, A:n italialaisen tytäryhtiö B:n Romaniassa valmistama tuote (kahvinkeitin) oli sytyttänyt tulipalon, josta korvausta kuluttajalle maksanut vakuutusyhtiö vaati A:lta korvausta tuotevahingosta. Kahvinkeitin ja sen pakkaus oli varustettu A:lle rekisteröidyillä tavaramerkeillä, minkä lisäksi kahvinkeittimessä oli CE-kilpi, jossa oli A:lle tavaramerkiksi rekisteröity tunnus, osoite Italiaan ja teksti ”Made in Romania”. A kiisti kanteen väittäen muun muassa, että se ei ollut kahvinkeittimen valmistaja eikä se ollut markkinoinut kahvinkeitintä Suomessa.

Korkein oikeus pyysi asiassa ennakkoratkaisun unionin tuomioistuimelta, pyytäen olennaisilta osiltaan vastausta kysymykseen siitä, ulottuuko valmistajan vastuu tuotevahingoista sellaiseen tahoon, joka on varustanut tai sallinut varustaa tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan, vaikka se ei muutoin esiintyisikään tuotteen valmistajana?

Unionin tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että se, joka varustamalla tuotteen nimellään tai tavaramerkillään esiintyy tuotteen valmistajana, antaa vaikutelman siitä, että hän on mukana tuotantoprosessissa tai vastaa siitä. Näin ollen kyseinen henkilö käyttää tunnettuuttaan tehdäkseen tästä tuotteesta kuluttajille houkuttelevamman, mikä oikeuttaa sen, että sen vastapainona hänelle voi syntyä vastuu kyseisen käytön perusteella. Edelleen unionin tuomioistuin totesi, että ”valmistajan käsite ei edellytä, että se, joka on varustanut tuotteen tai sallinut sen varustamisen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan, myös jollakin muulla tavalla esiintyy tuotteen valmistajana.”

Unionin tuomioistuimen ratkaisun saatuaan korkein oikeus katsoi, että nyt kysymyksessä oleva kahvinkeitin oli varustettu A:n tavaramerkeillä, ja A on siten markkinoinut tuotevahingon aiheuttanutta kahvinkeitintä omanaan. Korkeimman oikeuden mukaan A oli näin ollen tuotevastuulain nojalla vastuussa vakuutusyhtiölle aiheutuneesta vahingosta, jos muut korvausvastuun edellytykset täyttyvät (asia palautettiin näiltä osin hovioikeuteen).

Mihin tämä vaikuttaa käytännössä?

Korkeimman oikeuden ratkaisusta voidaan tehdä se johtopäätös, että taho, joka sallii tavaramerkkinsä liittämisen tuotteeseen, saattaa joutua vastaamaan tuotevahingoista kuten tuotteen valmistaja. Tämä vastuu saattaa kohdistua tavaramerkin omistajaan, vaikka tuotteen olisikin valmistanut jokin kolmas taho, jonka käyttöön tavaramerkin omistaja on tavaramerkkinsä lisensoinut, eikä tavaramerkin omistaja olisi lainkaan osallinen itse tuotteen valmistamisessa.

Suositeltavaa on, että yhtiöt tarkistavat lisenssi- ja valmistussopimustensa ehdot muun muassa vastuun jakautumisen, laadun ja turvallisuuden sekä onnettomuus- ja läheltä piti- tilanteiden raportointiehtojen osalta. Lisäksi erityisesti tavaramerkkejään ulkopuolisten tahojen käyttöön ilman aktiivista lisenssivalmistajan laaduntarkkailua lisensoineiden yhtiöiden on syytä arvioida ja implementoida tarpeelliset riskienhallinta- ja mitigointikeinonsa.

Mikko Koivula
Head of Product Liability
Senior Manager
KPMG Suomi

 

Scroll to Top