27.11.2018 07:33

Reklamaatio ja velan vanhentumisen katkaiseminen – yksi ja sama asia?

Jos kaupan kohde poikkeaa siitä, mitä myyjän ja ostajan välillä on sovittu, ostajan on reklamoitava eli ilmoitettava myyjälle siitä, että tämä ei ole ostajan mielestä tehnyt sopimuksenmukaista suoritusta. Reklamointi on edellytyksenä sille, että myyjältä voi myöhemmin vaatia virheen korjaamista, mahdollista sopimussakkoa, hinnanalennusta, kaupan purkua ja/tai vahingonkorvausta. Jos ostaja ei reklamoi, hänen katsotaan tällöin hyväksyneen kaupan kohteen.

Pääsäännön mukaan reklamointi on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Jos ostaja laiminlyö tämän velvollisuutensa, ostaja menettää tällöin oikeutensa vedota sopimusrikkomukseen. Tapauskohtaisella arvioinnilla ratkeaa, mikä on katsottava riittävän yksilöidyksi virheilmoitukseksi ja kohtuulliseksi ajaksi. Virheen johdosta esitettäville vaatimuksille ei ole asetettu yleistä määräaikaa. Useissa tilanteissa vaatimuksetkin on kuitenkin esitettävä myyjälle kohtuullisessa ajassa.

Sekä reklamaatiosta että vaatimusten esittämisestä voidaan tarvittaessa sisällyttää sopimukseen omat, niitä koskevat ehdotkin.

Reklamointivelvollisuutta koskevien säännösten lisäksi on syytä muistaa myös laki velan vanhentumisesta, joka yleislakina sääntelee vastapuolen passiivisuuden vaikutuksesta velvollisuuteen tehdä tietty suoritus. Vanhentumislain 4, 7 ja 10 pykälien mukaan sopimusrikkomukseen perustuvalle vahingonkorvaukselle tai muulle hyvitykselle asetettu ensisijainen kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai hänen olisi pitänyt se havaita. Reklamaatiolle ja velan vanhentumiselle asetetut määräajat alkavat siis yleensä kulua samanaikaisesti. Toissijaisesti hyvitysvelan vanhentuminen on katkaistava kymmenen vuoden kuluessa sopimusrikkomuksesta, eli siitä tapahtumasta tai laiminlyönnistä, josta vahinko ja siten myös korvausvaatimus on aiheutunut. Aivan kuten reklamaation laiminlyönti, myös velan vanhentuminen johtaa siihen, että ostaja menettää oikeutensa vaatia sopimusrikkomuksen seuraamuksia.

Ostajan reklamaatio katkaisee yleensä myös velan vanhenemisen, jolloin kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen. Lain esitöiden mukaan vanhentuminen ei kuitenkaan katkeaisi, jos ostaja vain ilmoittaa tavaran olevan virheellinen ilman, että hän samalla täsmentäisi vaatimuksiaan. Sopimusrikkomusten osalta on erikseen todettu, ettei pelkkä ilmoitus, jonka mukaan kysymyksessä on vahingonkorvaus tai muu hyvitys, ole riittävä toimi vanhentumisen katkaisemiseksi. Lain mukaan (i) vaatimuksen peruste ja (ii) rahamäärä tulisi yksilöidä tarkkuudella, jota kohtuudella voidaan vaatia. Velan yksilöinnin riittävyys on arvioitava kussakin tapauksessa erikseen.

Koska reklamaation osalta säädetty ”kohtuullinen aika” on lähtökohtaisesti huomattavasti lyhyempi kuin velan kolmen tai kymmenen vuoden vanhentumisaika, ei yllä kuvattu sääntely yleensä tuota päänvaivaa. Ongelmia voi kuitenkin syntyä tilanteessa, jossa virheen ilmaannuttua on puolin ja toisin esitetty virheen korjaamista tai uutta toimitusta, mutta ei toisaalta minkäänlaista erillistä rahamääräistä korvausta koskevaa vaatimusta. Virheen selvittelyn pitkittyessä tai korjausten viivästyessä on tavanomaista, että korjausvaatimus muuttuu vahingonkorvaus- tai hinnanalennusvaatimukseksi. Jos rahaa ei ole kirjeenvaihdossa huomattu vaatia, myöhemmin on olemassa riski, että rahamääräinen vaatimus onkin jo vanhentunut.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että virheen korjaaminen ja muut ns. luontoissuoritusvelvollisuuden alaan kuuluvat velvoitteet on käsiteltävä rahamääräisistä vaatimuksista erillisinä velkoina vanhentumisen yksilöinnin kannalta. Tähän liittyen on mielenkiintoista seurata tässä suhteessa poikkeavaa Turun hovioikeuden 23.5.2018 päivättyä ratkaisua numero 401. Hovioikeus päätyi toukokuussa katsomaan, että tapauksen olosuhteissa pelkkä urakkasopimukseen viittaaminen ja virheiden korjaamisen vaatiminen riittivät katkaisemaan myös myöhemmin esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen vanhenemisen. Korkein oikeus ei ole vielä ratkaissut, myöntääkö se valituslupaa hovioikeuden tuomiosta.

Jotta ostaja ei passiivisuutensa vuoksi menetä oikeuttaan vaatimusten esittämiseen, mahdolliset toissijaisetkin vaatimukset on tilanteen salliessa järkevä esittää hyvissä ajoin ja niin yksilöidysti kuin ne tilanteessa on mahdollista formuloida.

Yllä oleva teksti on tarkoitettu vain aihepiiriä valaisevaksi yleisluontoiseksi kirjoitukseksi. Kirjoitus ei kata kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, eikä sitä ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi tai toimintaohjeeksi.

Peter Rasmussen
asianajaja
Asianajotoimisto Alfa Oy

Otto Ropponen
varatuomari
Asianajotoimisto Alfa Oy