Yliopisto ei ole resurssimylly

Yliopistojen ja yritysten yhteistyö on vähentynyt, kerrottiin Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Tampereen yliopiston tutkijoiden viime talvena julkaisemassa raportissa.
​​​​​​​
Pauli Kuosmasen mielestä yliopistojen ja yritysten yhteistyössä on kyse myös vientiteollisuuden ja sitä myöten koko suomalaisen yhteiskunnan menestymisestä. Yhteistyön tueksi tarvittaisiin pitkäjänteistä innovaatiopolitiikkaa.​​​​​​​​​​​​​​

Pauli Kuosmasen mielestä yliopistojen ja yritysten yhteistyössä on kyse myös vientiteollisuuden ja sitä myöten koko suomalaisen yhteiskunnan menestymisestä. Yhteistyön tueksi tarvittaisiin pitkäjänteistä innovaatiopolitiikkaa.​​​​​​​​​​​​​​

Vaikuttavuussäätiön tilaama selvitys tarkasteli yliopistojen tutkimus- ja yritysyhteistyön vaikuttavuutta ja rahoitusta.

– Tulokset eivät olleet yllätys, trendi on ollut kyllä tiedossa, sanoo Tampereen yliopiston innovaatiopalvelut ja kumppanuudet -yksikön johtaja Pauli Kuosmanen.

Kuosmasen mukaan ilmiöön pitäisi puuttua nopeasti, sillä tutkimuksen ja yritysten yhteistyöllä kehitetään suomalaista yhteiskuntaa ja luodaan hyvinvointia. Tampereen yliopistolle yritysyhteistyöllä on ollut perinteisesti suuri merkitys.

– Tampereen yliopisto on saanut vertailutietojen mukaan viime vuosina suoraa yritysrahoitusta eniten Suomessa. Roolimme yritysyhteistyötoimijana on vahva kansainvälisestikin.
Yhteistyön heikkenemiseen on useita syitä.

– Jos katsoo asiaa yliopistohattu päässään, voi kysyä itsekriittisesti, tutkitaanko yliopistossa suomalaiselle teollisuudelle relevantteja asioita. Vai onko jossain kohdin ajauduttu sivuraiteille pitämällä itsepintaisesti kiinni tutkimuksesta, joka ei ole enää niin merkityksellistä?

Tämä on Kuosmasen mukaan mahdollista tutkimuksen autonomian ja akateemisen vapauden takia.

– Olen itse toiminut parikymmentä vuotta yritysyhteistyön rajapinnassa, mutta en ole koskaan huomannut, että yritys pyrkisi ohjaamaan yliopiston tutkimusta akateemisen vapauden ohi. Siinä mielessä pelot yritysten väärästä vaikutuksesta yliopiston tutkimukseen ovat aiheettomia.

– Uutta tutkittavaa kyllä riittää. Esimerkiksi pirkanmaalaisille koneenrakennusteollisuudelle työkoneiden sähköistäminen ja perinteisistä polttoaineista luopuminen on äärimmäisen tärkeää. Perustutkimuksessa tätä voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta.

Kuosmasen mukaan perus- ja soveltavan tutkimuksen keskinäistä suhdetta kannattaisi tarkastella uudelleen, erityisesti mahdollisuutta limittää niitä toisiinsa. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista sellaisissa tutkimusryhmissä, jotka keskittyvät lähes pelkästään perustutkimukseen.

– Perustutkimus ruokkii soveltavaa tutkimusta, se on selvä, ja kun soveltava tutkimus antaa feedbackia perustutkimukseen, syntyy itseään ruokkiva systeemi. Tämä edellyttää tutkimusryhmän rahoitusrakenteen monipuolistamista: rahoitusta koottaisiin Suomen Akatemiasta, EU:lta, Business Finlandista ja yrityksistä. Todennäköisyys löytää yrityksiä hyödyttäviä tuloksia paranee, kun tutkimusryhmä ei toimi pelkästään perustutkimusta tukevalla akatemiarahoituksella.

Julkinen perusrahoitus vähenee

Pauli Kuosmanen toivoo molemmilta osapuolilta ennen kaikkea säännöllistä ja pitkäjänteistä yhteydenpitoa ja avointa vuoropuhelua tulevaisuuden näkymistä ja suunnitelmista. Jos yritys on yhteydessä yliopistoon vain muutaman vuoden välein, sen tarpeisiin on hankala vastata.

– Yliopisto ei ole rajaton resurssimylly, josta voidaan koska tahansa poimia kovan luokan osaaja yritysten käyttöön. Yliopistoissa arvioidaan nykyään tarkasti, mihin satsataan ja kuinka paljon, sillä opetusministe­riön julkinen perusrahoitus vähenee koko ajan. Totta kai pyrimme aina palvelemaan, mutta yrityksen tarvitsemaa osaamista ei ehkä pystytä juuri sillä hetkellä tarjoamaan.

Kuosmanen muistuttaa, etteivät tutkimus ja erilaiset hankkeet ole ainoita yhteistyön mahdollisuuksia. Yritys voi esimerkiksi osallistua aktiivisesti yliopiston koulutukseen luennoimalla ja antamalla harjoitus- ja diplomityöaiheita sekä täydennyskouluttamalla henkilöstöään yliopistolla.

– Kehitämme ja arvioimme jatkuvasti uusia yhteistyön tapoja, varsinkin matalan kynnyksen yrityspalveluja, ja mietimme erilaisia keinoja siirtää osaamistamme.

Tempoilevaa innovaatiopolitiikkaa

Vaikuttavuussäätiön tilaamassa selvityksessä nousi esille myös Suomen innovaatiojärjestelmän nykytila. Kuosmasen mielestä Suomen nykyinen innovaatiopolitiikka on kestämätöntä ja tempoilevaa. Erityisen harmistunut hän on edelleen SHOK-toimintamallin alasajosta ja siitä, ettei mallista saatuja oppeja ole hyödynnetty riittävästi.

Strategisen huippuosaamisen keskittymät SHOKit perustettiin edistämään yritysvetoista yksityisen ja julkisen sektorin tutkimustoimintaa ja vahvistamaan kansallisia kasvukärkiä.

– Monelle teollisuudenalalle oli ainutlaatuista, että ryhdyttiin tekemään yhdessä isoja, esikilpailullisia ohjelmia. Se oli parhaimmillaan todellista co-creationia, yhteiskehittämistä. Maailmalla kopioitiin Suomen innovaatiomallia, ja esittelin sitä itsekin lukuisille delegaatioille ja ministeriöille ulkomailla.

– On totta, että toimintamalli ei sopinut kaikille aloille, mutta esimerkiksi ICT-alalla ja koneenrakennuksessa saatiin aikaan hyviä tuloksia, ICT-SHOKia aikanaan johtanut Kuosmanen kertoo.
Uusin toimintamalli, jossa valitut veturiyritykset saavat Business Finlandin rahoitusta verkostojen, ekosysteemien, luomiseksi on Kuosmasen mukaan oikeansuuntainen.

– Uusia malleja luodaan ja lopetetaan kuitenkin liian nopeasti, vaikka toimintakulttuurin rakentamiselle ja yhteistyön kehittymiselle pitäisi antaa aikaa. Ongelmallista on myös se, että tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa toteuttavat toimet ja niiden rahoitus on hajautettu eri ministeriöihin.

Teksti ja kuva Päivi Eskelinen