Oikea tieto johtaa oikeaan tekoon

Juha Vikman sanoo koronakriisin osoittaneen, että tarvitaan entistä parempaa ja rakentavampaa bisnesdialogia, dialoginomaista neuvottelua, jossa olennaista on kurantti tilannekuva. – Oikea tieto johtaa oikeaan tekoon.

Juha Vikman sanoo koronakriisin osoittaneen, että tarvitaan entistä parempaa ja rakentavampaa bisnesdialogia, dialoginomaista neuvottelua, jossa olennaista on kurantti tilannekuva. – Oikea tieto johtaa oikeaan tekoon.

– Miksi sinä minusta jutun haluat tehdä? laskentakonsultti Juha Vikman kysyy ensimmäiseksi.
Kysymys yllättää. No, esimerkiksi siksi, että olet esittänyt kiinnostavia ajatuksia koronakriisiä käsittelevissä Kassavirta-blogeissasi. Siksi, että yritysten talousseuranta on nytkin ajankohtaista. Siksi, että olet yksi konsulteista, jotka auttavat yrityksiä ELY-keskuksen yrityspalvelujen toteuttamisessa.

Juha Vikman on ollut taloushallinnon asiantuntija koko työuransa, yrittäjäksi hän ryhtyi jo vuonna 1991.

– Sekä taloushallinto että yrittäjyys olivat koko lailla luontaisia valintoja. Ihan alkuun aloimme Tampereen Talousohjauksessa Matti Laineen kanssa pohtia kassavirtaa, sen analysointia ja analyysin käyttöä. Miten sitä voisi käyttää yrityksen johtamiseen? Ehkä ydinasia oli halu löytää vaikutettavissa olevat kehityssuunnat ja ennakoida asioiden kulkua.

Vikman on tehnyt uransa kassavirtakonsulttina, ja sanoo edelleen seuraavansa rahan kulkua yritykseen sisään ja yrityksestä ulos.

– Mutta olen laajentamassa kassavirtamiehen roolia. Yrittäjät kaipaavat keskustelukumppania ja vastauksia niin monenlaisiin kysymyksiin. Laskenta on tärkeää, laskennan avulla toimintaa voidaan ohjata tietylle tasolle. Mutta se ei yksin ole yrityksen menestystekijä.

Vikman auttaa yritysten uudistumisessa ja kasvussa: investointihankkeissa, kasvun käyttöpääomarahoituksessa sekä yritys- ja liiketoimintakauppojen taloudellisessa toteutussuunnittelussa.

­– Konsultoinnin lähtökohta on tarkka tieto nykyhetkestä, ajantasainen taloudellinen informaatio. Taloudellisen aseman kehittymistä seurataan ja suunnitellaan tiiviisti. Oikea tieto johtaa oikeaan tekoon. Älykkäät osaavat päätellä, mutta kokemusta ei korvaa mikään.

Kokemusta ja vertaistietoa Vikmanilla on noin tuhannen yrittäjäasiakkaan asioiden hoidosta, useat suhteet ovat monikymmenvuotisia. Tänä keväänä hän siirsi työkuormansa painopistettä ELY-keskuksen yrityksille tarjoamien kehittämispalvelujen toteuttamiseen.

– Olen tehnyt työ-ja elinkeinoministeriön kanssa vuosikausia yhteistyötä erilaisten palvelutuotteiden kehittämisessä. Nyt ajattelin, että ELY-keskus jakaa osaamistani ja kokemustani oikeudenmukaisimmin.

Kokemustaan hän jakaa myös Matti Apusen kanssa kasvuun liittyvissä koulutuksissa, muun muassa teemalla Yrittämisen kolme kuolemansyntiä.

Elämän ja kuoleman rajalla

ELY-pestissään Vikman näkee, miten kaikilla asiakkailla on hätä.

– Joidenkin ongelmat ovat kohtalokkaita. Jos liikevaihdosta katoaa puolet tai kolme neljännestä, sopeutuminen ei riitä. Mutta vääriä kiusauksia on paljon ja viileät ratkaisut ovat tiukassa. Väärä kiusaus on siirtyminen liian yksipuolisesti lyhyen tähtäimen tavoitteiden toteuttamiseen. Viileä ratkaisu taas on uskoa siihen, että tästä toivutaan joskus, ja toimia sen mukaisesti.

Vikman on tietysti törmännyt valtion jakamien tukien ja avustusten saamisen ehtoihin – ja on joidenkin asiakkaiden puolesta harmissaan. Jos yrityksellä on taloushistoriassaan ollut vakavia maksuhäiriöitä, vaikkei se olisi tehnyt tappiotakaan, apua ei saa.

– Tässä ollaan elämän ja kuoleman rajalla. Jos aikanaan 1990-luvulla ei olisi ollut esimerkiksi suhdannelainaa, moni nykyään hyvin menestyvä yritys ei enää olisi olemassa. On ollut shokki, että yritystä, joka on tehnyt tappiota vuonna 2019, ei nyt pidetä elinkelpoisena eikä sitä tueta. Totta kai rajanveto on vaikeaa, mutta eihän se, että yritys ei ole ollut kannattava jonain lyhyenä aikana tarkoita sitä, että yritys olisi hylkiö eikä kelpaisi lisärahoituksen kohteeksi. Jos 10 miljoonan euron liikevaihdon yritys on tehnyt 50 000 euroa voittoa tai 30 000 euroa tappiota – olematon ero – niin sekö tämän nyt ratkaisee? Ei ole yksiselitteistä mittaria, mutta mitä jos raja vedetään vähän liian tiukaksi?

Vikman sanoo, että muutokset ovat nyt uskomattoman suuria, eikä vastauksia ole kenellekään.

– Kansantalouden ennustaminen... systeemiä ei tunnu ymmärtävän nyt kukaan. Nollakorot ja miinuskorot – mitä ne merkitsevät ja miten riski hinnoitellaan? Tai mikä on BKT alkaneelle vuosineljännekselle tai miten esimerkiksi BKT:n 5,5 prosentin lasku vaikuttaa verokertymään?

Hän huomauttaa, että ei voi odottaa, että yritykset olisivat osanneet varautua tähän kriisiin. Mutta mitä yritysten olisi kannattanut tehdä?

– Yleisesti aina seurata tiiviisti toimintaansa talouden mittareilla. Nyt kriisissä niiden pitää varautua tulevaisuuteen niin isolla kassalla kuin suinkin, ehdottomasti käyttää lyhennysvapaat, siirtää osingonjakoa ja investointejakin ja jättää rahaa tilille niin paljon kuin mahdollista oman toimintaympäristönsä toimintaa haittaamatta.

Juha Vikman puhuu luottamuksen merkityksestä. – Hyvän liiketoiminnan pohjana ei ole voima tai kiero oveluus, vaan aito luottamus, jota hyväkään sopimus ei voi korvata.

Juha Vikman puhuu luottamuksen merkityksestä. – Hyvän liiketoiminnan pohjana ei ole voima tai kiero oveluus, vaan aito luottamus, jota hyväkään sopimus ei voi korvata.

Investointeja selviytymiseen

Korona on poikkeuksellinen kriisi ja sen vaikutukset ovat poikkeukselliset. Se on saanut Vikmanin miettimään poikkeuksellisia ajatuksia, joista hän kertoo blogeissaan.

Mitä esimerkiksi pitäisi ajatella yrityksen arvonmäärityksestä nyt, kun koronaefekti on tehnyt yritysten ja pörssiosakkeiden arvonmäärityksestä vaikeaa, ellei mahdotonta?

Vikman kirjoittaa:
Jos käytämme perinteisiä laskentamalleja, niin käytännössä joudumme ensi vuodesta alkaen venyttämään kannattavuutta, liikevaihtoa ja kassavirran kasvua lähes mahdottomuuksiin, jotta arvonmäärityksen lopputuloksena olisi jotain järkevää.
Jos arvonmäärityksen ensimmäinen vuosi on 2020 ja tämän vuoden negatiivinen tulos otetaan diskontattuna nykyhetkeen mukaan, se painaa kohtuuttoman paljon, kun lasketaan tuottoarvon aikasarjan nykyarvoa. Kun korkotekijälle diskontataan tulevat tuotot, niiden painoarvo on niin suuri.”

Sitten hän kysyy, voisiko kokeilla ajatusta, että tämä vuosi yksinkertaisesti vedetään laskelmissa yli. Tuleva tappio hyväksytään henkiinjäämisen investointina ja sen jälkeen aloitetaan tavallaan alusta. Vuosi 2020 olisi investointi selviytymiseen, ja kun kriisi on jotenkin ohi, alkaa panostuksen tuoton kerääminen.

”Start up -yritysten arvonmääritys on aina ottanut huomioon, että bisnes tarvitsee pitkäkestoisen perusinvestoinnin. Se vaikuttaa aluksi yhtiön nettovarallisuuteen, mutta ei negatiivisesti tuottoarvon laskemiseen. Tuottoarvo lasketaan sitten tulevien vuosien normaaliolosuhteissa tapahtuvasta kasvusta ja kannattavuudesta.
Tätä samaa ajattelutapaa pitäisi nyt soveltaa vakiintuneisiin yrityksiin. Vuoden 2020 liiketoiminta pitää tulkita kaikkien yritysten panostuksena tulevaisuuteen. Toisin sanoen irrotamme tuottoarvon laskennasta ensimmäisen vuoden, joka on siis tämä hurjasti negatiivinen 2020.

Tulkitsemme, että tämän vuoden tappio onkin vähennys yhtiön omasta pääomasta, ja laskemme sitten arvonmäärityksen kahden tekijän avulla. Toinen niistä on vuoden 2020 lopun ennakoitu nettovarallisuus ja toinen ovat vuosien 2021202x ennakoidut tulokset. Näin saamme aikaiseksi realistisemman tilannekuvan siihen hetkeen, kun liiketoiminta alkaa elpyä ja patoutunut kysyntä alkaa purkautua.”

Staying capital – staying alive

Säilymislainaa Vikman taas on miettinyt muun muassa Finnveran entisen aluejohtajan ja noin 30 000 lainapäätöksen miehen Seppo Tyynelän kanssa paljon. Säilymislaina olisi selviytymisen uusi väline, omine reunaehtoineen. Ydin olisi kuitenkin, että koska rahaa ei tule kassaan eikä tiedetä, kauanko kurimus kestää, ei pidä leikata kaikkia kuluja ja menettää samalla tulevaisuuden liiketoiminnan tekemisen edellytyksiä, vaan käyttöpääoman tilalle tarvitaan uusi pääomaluokka.

Vikman ehdottaa, että luodaan säilymispääoman (staying capital) ja säilymislainan käsitteet. Säilyminen tarkoittaa bisneksessä säilymistä, ja lainan ansiosta yhtiön ei tarvitse kassakriisin takia hakeutua saneerausmenettelyyn tai konkurssiin.

Perusajatus on estää se, että koronakriisi jättäisi ison BKT-laskun lisäksi jälkeensä kohtuuttomasti taloudellisia invalideja, siis yrityksiä, jotka olivat vielä alkutalvesta terveitä.

”Lainan määrä voisi olla edellisen tilikauden neljän tai kuuden kuukauden kiinteitä kuluja vastaava summa. Kiinteitä kuluja ovat siis esimerkiksi henkilöstökulut, vuokrat ja korkokulut.

Säilymislainalle ei tehdä myöntämishetkellä lyhennyssuunnitelmaa. Sen laatii valtio sitten, kun akuutti kriisi on ohi. Yrittäjän näkökulmasta säilymislaina on tuen ja lainan välimaastossa.

Lainan myöntämiselle ja takaisinmaksulle on poikkeavat säännöt. Valtio takaa lainan. Säilymislaina poistaisi pankinjohtajan huolen siitä, riittääkö aikaisempi lyhennysten lykkäys ja mahdollinen lisärahoitus kriisin yli.

Lainan myöntämisen tarkoitus on säilyttää yhtiö siinä tilanteessa kuin se oli ennen kriisiä, niin pitkään kuin poikkeustila kestää. Arviot kriisin kestosta voi silloin sivuuttaa.”

Vikman selostaa mallin konkretiaa 16.4. päivätyssä blogissaan Yritysten pelastusrengas.

… ja miksi tätä jutuntekoa piti harkita?

Palataanpa vielä Juha Vikmanin esittämään kysymykseen jutun alussa: miksi sinä minusta jutun haluat tehdä?

Kysymys koskee oikeastaan sitä, mitä hyötyä tai haittaa julkisuudesta on. Juha Vikman on matalan profiilin mies ja vahvasti sitä mieltä, että julkisuus ei auta häntä hänen työssään – eikä varsinkaan hänen asiakkaitaan.

– Mitä vähemmän potentiaalisilla asiakkailla on julkisuuden tuottamia ennakkokäsityksiä minusta ja asenteita minua kohtaan, sitä nopeammin pääsemme puhumaan yrityksen todellisista asioista ja sitä varmemmin onnistun työssäni.

Buffet olisi varmaan samaa mieltä. Ovathan hänen toimintaperiaatteensa – kärsivällisyyden lisäksi – kohtuullisuus, luottamus, yksinkertaisuus, joustavuus ja nöyryys.

"Yrittäjällä on oltava joku, joka tuntee hänen taloudellisen asemansa sekä tavoitteensa ja rajoitteensa, sparraaja, jonka kanssa testataan ideoita ja ratkaisuja. Tällöin sparraaminen on haastamista, ja siinä etsitään heikkouksia korjaamisen tarkoituksessa. Oma oppi-isäni, mentorini ja sparraajani on 1990-luvun alusta asti ollut tilintarkastaja Matti Tiura. Hän auttaa kokemuksellaan, pohdinnoillaan ja neuvoillaan minua saamaan itsestäni enemmän irti.”

Juha Vikman

1961 syntyy Oulussa
1986 kauppatieteen maisteri, Tampereen yliopisto

Ura

Suomen Yhdyspankki, Ingressi Invest, Tampereen Talousohjaus, Konsultointi Juha Vikman Oy 1991– , Cash Flow Guidance Cfg Oy Ltd 1994–

Koti Tampereella

Harrastukset tennis

”Olen harrastanut tennistä 1970-luvulta. Asuin Kalevassa pyörämatkan päässä Kaupin tenniskentistä. Ikimuistoista oli, kun Petri Kiikkisen kanssa ilmoittauduimme tennisseuran karsintakilpailuun. Koska muita osallistujia ei ollut, pääsimme muutaman mutkan ja onnenkin avulla pelaamaan ammattilaisturnauksen pääsarjan nelinpelin. Häviöstäkin maksettiin hiukan rahaa.”

Motto

Oikea tieto johtaa oikeaan tekoon.

Mistä saat virtaa?

”Musiikista. Aina jos työkiireet tuntuvat raskailta, huomaan, etten ole kuunnellut tarpeeksi musiikkia. Mieluiten maailman parhaan tiskijukan, Elton Johnin valitsemaa musiikkia Apple Music -kanavalta. Olen kuunnellut kaikki liki 300 jaksoa. Elton John oli muuten ensimmäinen, joka soitti Almaa ja kehui tämän olevan huikea uusi artisti.”

Olet sanonut olevasi ”buffetisti”. Miksi monialajätti Berkshire Hathawayn (BRK) omistajiin kuuluva suursijoittaja Warren Buffet kiinnostaa?

”Olen perehtynyt hänen ajatteluunsa. Huomasin, että hän ei olekaan kylmä osakesijoittaja, vaan yrittämiseen sijoittava sympaattinen neuvoja. Hänellä on pitkä ura ja hyvät näytöt. Hän kertoo säännöllisesti ajatuksiaan ja perustelee ne, joten lukijana on mahdollisuus päättää itse. Hän luo mielenkiintoista historiaa.”

Juha Vikman ja Matti Apunen kirjoittavat Hyvä omistaja -kirjassaan Buffetista näin:
”Hän ottaa bisnekseen erilaisen aikaperspektiivin, ja erilainen aikaulottuvuus muuttaa ratkaisevasti myös mahdollisuuksien maisemaa. Kahden vuoden este on kahdenkymmenen vuoden mahdollisuus, myös 87-vuotiaalle Buffetille.
Buffetin taito ei ole maaginen kyky valita oikeita osakkeita oikealla hetkellä. Jutun juoni on nähdä pitkän aikavälin potentiaali ja se, mitä hän sen jälkeen tekee saadakseen ostamansa yhtiön kasvamaan ja kannattamaan.”


Teksti Annikaisa Knuutila Kuvat Olli-Pekka Latvala

Jutunteossa on käytetty aineistona Juha Vikmanin ja Matti Apusen kirjaa Hyvä omistaja, Juha Vikmanin Kassavirta-blogeja, puhelinhaastattelua ja sähköpostiviestejä.