Hyvä innovaatiojärjestelmä on pienen kansan henkivakuutus

If it´s not broken, don't fix it!
– Vanha amerikkalainen sanonta on tullut mieleen Suomen viime vuosien innovaatiopolitiikkaa seuratessa. Muutoksissa olisi hyvä muistaa, että vakaa innovaatiojärjestelmä on pienen kansakunnan henkivakuutus, sanoo DIMECC Oy:n toimitusjohtaja Harri Kulmala.

Suomen rahoitus tutkimus- ja kehittämistoimintaan on kutistunut 2010-luvulla niin paljon, että viime aikoina panos yritysten innovaatiotoimintaan on ollut OECD-maiden pienimpiä. Valtiollisiin innovaatiojärjestelmiin perehtynyt ja muun muassa Tanskan ja Itävallan järjestelmien arviointeihin osallistunut Kulmala kertoo seuranneensa Suomen kehitystä mietteliäänä. Toivoa kuitenkin on.

– Olen optimisti, ja uskon, että kaikilla on halu korjata tilanne, jotta nousemme takaisin maailman kärkeen. Osaaminenhan ei ole kadonnut mihinkään, ja meillä on hyvä yhteisen tekemisen pohja, Kulmala sanoo.

– Tekesillä, nykyisellä Business Finlandilla, oli vuosikymmenen alussa käytössään SHOK-instrumentti, joka oli virallinen public-private-partnership-malli valtion rahoittamaan innovaatiotoimintaan. Siihen resursoiduilla varoilla yritykset ja tutkimuslaitokset työskentelivät yhdessä. Viranomaiset tekivät rahoituspäätöksiä yrityksille, ja yritykset kanavoivat varoja tutkimuslaitoksille, hän selvittää.

Kulmalan mukaan SHOK-instrumentissa oli heikkouksia, mutta sen tilalle ei ole luotu uutta, ppp-mallin mukaista rahoitusinstrumenttia.

– Muiden Euroopan maiden satsatessa Suomessa koeteltuun malliin meillä se on jäänyt pois käytöstä. Tämä on johtanut siihen, että yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten pitkäjänteinen yhteistyö ja sitoutuminen yhteiseen tulevaisuuskuvaan ovat hiipuneet.

– Juuri kun oli koottu valtava joukko pikkukaloja yhdeksi isoksi parveksi, parvi hajotettiin, Kulmala vertaa.
Tammikuun alussa julkistettu Aalto-yliopiston työelämäprofessorin Erkki Ormalan raportti Suomen innovaatiojärjestelmän tilasta kertoo samaa viestiä: Suomen tutkimus- ja innovaatiopolitiikka on ollut viime vuodet epäjohdonmukaista. Yliopistojen yrityssektorilta saama rahoitus on vähentynyt yli 40 prosenttia vuodesta 2010, ja yritykset ovat siirtäneet huomattavan osan tutkimustoiminnastaan ulkomaille.

Rahoitus palasina maailmalla

Harri Kulmalan johtama innovaatioalusta DIMECC syntyi vuonna 2016, kun digitaalisen teollisuuden DIGILE Oy fuusioitiin valmistavan teollisuuden FIMECC Oy:öön. Yhdistyminen oli seurausta digitalisaatiosta ja kaikille toimialoille levinneestä menetelmien konvergoitumisesta, yhdentymisestä. Fuusion taustalla olivat luonnollisesti myös leikkaukset soveltavan tutkimuksen rahoitukseen.

– FIMECC perustettiin yli kymmenen vuotta sitten. Alkuperäinen fokus oli teollisuuden tutkimusohjelmien valmistelussa ja niiden johtamisessa. Muutos valtion innovaatiopolitiikassa on johtanut siihen, että DIMECCin toiminnasta isompi osa on nykyään muuta kuin pitkien tutkimusohjelmien johtamista.

Yritysten pääosin omistama DIMECC toteuttaa yksityisellä rahalla muun muassa Post Docs in Companies -ohjelmaa, jolla teollisuutta uudistetaan säätiörahoituksen ja tohtorien avulla. Tähän mennessä yhteensä sata tohtoria on siirtynyt ohjelman kautta elinkeinoelämän palvelukseen.
Rahoitusta tutkimuskonsortioihin DIMECC on saanut Euroopan unionin tutkimuksen ja innovoinnin Horizon 2020 -puiteohjelmasta ja Ruotsin valtion teknologiarahoitusorganisaatiolta Vinnovalta.

– Rahoituksen hankkiminen on entistä pirstaleisempaa meille, kuten myös professoreille ja tutkijoille, Kulmala sanoo.

Toinen turhautumista aiheuttanut asia on ollut pienimpienkin tutkimusprojektien ahkera kilpailuttaminen.
– Pienet projektit syövät vaikuttavuutta toisiltaan ja ajavat professorit yhteistyön sijaan kilpailemaan keskenään, eikä kukaan enää ohjaa projekteja samaan suuntaan. Pitäisi kilpailuttaa mieluummin vaikuttavuutta, ei yksittäisiä tutkimuksia.


<p><em>Erkki Ormalan raportissa Suomen innovaatiojärjestelmän tilasta</em> <em>DIMECC nimetään hyväksi strategisten hankkeiden suunnittelun ja toteutuksen organisaatioksi. – Investoidaanko hankkeisiin 200 vai 300 miljoonaa euroa tai jokin muu summa ei ole mielestäni yhtä tärkeää kuin hankkeiden toteuttamismekanismi, sanoo Dimeccin toimitusjohtaja Harri Kulmala.</em><br></p>

Erkki Ormalan raportissa Suomen innovaatiojärjestelmän tilasta DIMECC nimetään hyväksi strategisten hankkeiden suunnittelun ja toteutuksen organisaatioksi. – Investoidaanko hankkeisiin 200 vai 300 miljoonaa euroa tai jokin muu summa ei ole mielestäni yhtä tärkeää kuin hankkeiden toteuttamismekanismi, sanoo Dimeccin toimitusjohtaja Harri Kulmala.

Kansalliset ohjelmat jälleen tavoitteeksi

Erkki Ormalan raportti esittää, että Suomeen on palautettava toimintamalli, joka turvaa kansallisen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tasapainoisen kehittämisen. Toteuttamisessa suositellaan laajoja ja kattavia kansallisia tutkimusohjelmia ja kärkihankkeita.

DIMECC nimetään raportissa hyväksi strategisten hankkeiden suunnittelun ja toteutuksen organisaatioksi.
– Investoidaanko hankkeisiin 200 vai 300 miljoonaa euroa tai jokin muu summa ei ole mielestäni yhtä tärkeää kuin hankkeiden toteuttamismekanismi. Voimme saada aikaan isoja, yhteiskunnallisia muutoksia ppp-mallilla. Yhteiskunta, siis veronmaksajat, asettaisivat kovat tavoitteet ja yksityinen sektori toteuttaisi kustannustehokkaasti ilman rönsyjä ja byrokratiaa.

Kulmalan mukaan raha hallitsee keskustelua joskus liikaakin. Julkinen valta voi avittaa tutkimusta ja kehitystä muillakin tavoin. Näin kävi esimerkiksi viime kesänä, kun hallitus muutti merenkulkulainsäädäntöä siten, että Suomen aluevesillä laiva saa rajoitetusti seilata ilman kapteenia. DIMECCin johtamalle autonomisen meriliikenteen One Sea -ekosysteemille muutos luo mahdollisuuksia isoihin kehitysharppauksiin.

– Autonomisia laivoja ekosysteemissämme kehittävät muun muassa ABB, Wärtsilä ja Rolls Royce. Ne suunnittelevat omia ratkaisujaan, mutta kaikilla mukana olevilla on yhteinen käsitys tulevaisuudesta, jonka suuntaviivat piirretään DIMECCin johdolla, Kulmala kertoo.

Kohti insinöörin unelmaa

Autonomisten järjestelmien lisäksi DIMECCissä pinnalla ovat kyberturva ja kiertotalous. DIMECC kehittää myös asiakkaidensa osaamista esimerkiksi suosituilla tekoälyn ja koneoppimisen koulutuksilla. Toiminnan tavoitteena on korkean teknologian osaamiseen nojaava älykäs Suomi, ÄlySuomi, kuten DIMEC nimittää tulevaisuuskuvaansa.

– Työtämme ohjaa insinöörin unelma tuotantojärjestelmästä, jota voisi kuvata lauseella ”kaivoksesta kuluttajalle ilman sormenjälkiä”. Tämän toteuttaminen vaatii huikean määrän muun muassa koodaamisosaamista. Yritykset, joita on perinteisesti sanottu konepajoiksi, ovat nykyään ohjelmistotaloja.

– Softan valtavasta painoarvosta kertoo, että ohjelmistoinsinöörejä on nykyisin valmistavan teollisuuden palveluksessa enemmän kuin mekaniikkasuunnittelijoita. Suomi on hyvissä asemissa, ja etenemme laitteiden etäohjauksesta ja -valvonnasta kohti maalia, älykkäitä autonomisia järjestelmiä, Kulmala kuvaa.

Tampereella kuumimmat aiheet ovat älykkäät autonomiset työkoneet ja tuotantojärjestelmät.
– Valmistavan teollisuuden uusiutumisessa en näe toista seutua, jolla olisi Tamperetta paremmat mahdollisuudet menestyä. Täällä on paitsi työkone-, myös muuta huippuosaamista, jota vapautui aikanaan Nokialta. Nokian osaajien siirtyminen joukoittain elektroniikkabisneksestä valmistavan teollisuuden palvelukseen on vauhdittanut kehitystä hurjasti.

Osaamispohja on siis kunnossa, mutta enemmän Kulmalaa huolestuttaa, saammeko osaamisesta nykyisillä toimintamalleilla irti parhaan mahdollisen. Alisuorittamisen vaara piilee.

– Toisaalta tässä kaupungissa on erinomaista uusiutumisen kykyä, puhutaan sitten yhteiskunnan tai teollisuuden muutoksista. Tampere on aina menestynyt.

Tutkimuksesta ripeästi liiketoimintaan

Uusi Tampereen yliopisto saa Kulmalalta varauksettoman kannatuksen. Hänen mukaansa on syntynyt kriittisen massan ylittävä, Suomessa ainutlaatuinen tieteenalojen yhdistelmä.

– Pikkuisen vain huolestuttaa, miten osapuolet saadaan soittamaan yhteistä säveltä. Toivonkin, että julkinen sektori ja veronmaksajat esittäisivät pitkän aikavälin tavoitteita siitä, mitä olisi saatava aikaan.

Harri Kulmalan mielestä on harmillista, että akateeminen maailma ja yritykset tuntuvat olevan välillä kovasti erillään toisistaan. Äärimmäistä akateemista vapautta ajaville liiketoimintatavoitteiden esittäminen on pahasta ja kahlitsevaa.

– Pienen kansantalouden pitää ajatella itseään. Eurooppalainen tutkimus tuottaa maailman tieteellisestä kirjallisuudesta kolmanneksen. Kolmannes tulee Kiinasta ja kolmannes USA:sta. Vaikka tuotamme tieteellisestä kirjallisuudesta tuon kolmanneksen, Euroopassa tuotetaan uudesta liiketoiminnasta vain kymmenen prosenttia! Kärjistetysti sanottuna se tarkoittaa, että julkaisemme tiedettä, jolla muut tekevät rahaa.


<p><em>Kuin kotiin tulisi. Lokomon tilalla on nykyisin Metso Oyj:n Tampereen yksikkö, mutta aitojen tamperelaisten tavoin Harri Kulmalakin puhuu Lokomosta. Lokomon historia ja Kulmalan työura valmistavan teollisuuden palveluksessa leikkasivat toisiaan ensi kerran 1990-luvun alussa, jolloin Kulmala tuli teekkarina Lokomolle kesäpojaksi. Nykyään Metso on yksi Kulmalan johtaman DIMECCin omistajista.</em><br></p>

Kuin kotiin tulisi. Lokomon tilalla on nykyisin Metso Oyj:n Tampereen yksikkö, mutta aitojen tamperelaisten tavoin Harri Kulmalakin puhuu Lokomosta. Lokomon historia ja Kulmalan työura valmistavan teollisuuden palveluksessa leikkasivat toisiaan ensi kerran 1990-luvun alussa, jolloin Kulmala tuli teekkarina Lokomolle kesäpojaksi. Nykyään Metso on yksi Kulmalan johtaman DIMECCin omistajista.

Lokomon kasvatti

Harri Kulmala puhuu public-private-partnershipin mahdollisuuksista vakuuttavasti. Se ei ole ihme, sillä hän mallin molemmat puolet eläneenä tuntee mekanismin täydellisesti.

– Opiskellessani Tampereen teknillisessä korkeakoulussa konepajatekniikkaa menin Lokomolle kesäpojaksi. Viihdyin niin hyvin, että työskentelin koko opiskeluaikani Lokomolla osa-aikaisena. Olin välillä töissä myös Taalainmaalla Ruotsissa Lokomon yrityskauppojen jälkeen Yrjö Norrin apulaisena.

Kulmala kutsuukin Lokomoa teollisuuden korkeakoulukseen, jossa hän oppi, miten maailma teorioiden ulkopuolella oikeasti toimii.

Lokomolta Kulmala tempautui mukaan teekkarien tutkijakouluun ja 90-luvun lopun kuumimman ilmiön, yritysverkostojen, pariin. Tilaisuuden tieteelliseen kirjoittamiseen tarjosi Mika Hannula (TTY:n rehtori 2016–2018), joka pyysi Kulmalan mukaan kirjoitusrinkiin, johon kuului myös Aalto-yliopiston nykyinen vararehtori Petri Suomala. Kirjoittamista ohjasi professori Erkki Uusi-Rauva.

– Innostuin valtavasti tutkijakoulun hengestä ja tieteellisestä argumentoinnista, akateeminen maailma suorastaan imaisi mukaansa. Minut pelasti se, että väitöskirjani konepajojen verkostoista oli hyvin käytännöllinen, hän nauraa.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston dosentin tehtävien kautta Kulmala siirtyi VTT:lle, jossa hän eteni tutkimusprofessoriksi. Ura VTT:llä jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Teknologiateollisuus ry kutsui Kulmalan tekemään suunnitelman konepajateollisuuden ja yliopistojen yhteistutkimukselle. Tämän jälkeen häntä pyydettiin vastaperustetun FIMECC Oy:n toimitusjohtajaksi.

– Olen ollut tällä tiellä yli kymmenen vuotta, ja matka jatkuu. Yritysverkostoista on siirrytty ekosysteemeihin. Nyt johdamme jotain, johon kenelläkään ei ole käsky- eikä organisatorista valtaa. Kaikki osallistujat on motivoitava yhteiseen tavoitteeseen, tulivatpa he mistä organisaatiosta tahansa. Tämä on hyvin kiehtovaa, Kulmala sanoo.


<p><em>Harri Kulmala ja kehitysinsinööri Jari Jonkka seuraavat Metso MX4 -sarjan uusimman murskaimen valmistumista Tampereen yksikössä, jota kutsutaan Metson murskainteknologian hermokeskukseksi. Hatanpäällä valmistetaan suurin osa Metson liikuteltavista murskauslaitteista.</em><br></p>

Harri Kulmala ja kehitysinsinööri Jari Jonkka seuraavat Metso MX4 -sarjan uusimman murskaimen valmistumista Tampereen yksikössä, jota kutsutaan Metson murskainteknologian hermokeskukseksi. Hatanpäällä valmistetaan suurin osa Metson liikuteltavista murskauslaitteista.

Harrastuksena oppimisen kiihdyttäminen

Harri Kulmala sanoo joutuneensa tilanteisiin, joissa hänen on pitänyt omaksua nopeasti uutta. Yksi niistä oli 2000-luvun alussa, kun hän sukunsa silloista kiinteistöomaisuutta hoitaessaan lupautui Amurin Huolto Oy:n hallitukseen ja toimi pari vuotta myös sen puheenjohtajana.

– Se opetti nuorelle miehelle, mitä on yrityksen johtaminen ja toimiminen sidosryhmien kanssa. Ennen kaikkea se opetti ottamaan vastaan palautetta.

Kulmala kuvaa vahvimmaksi luonteenpiirteekseen halun oppia uutta.
– Moni harrastaa oppimisen kiihdyttämistä ehkä tietämättään, minulle se on sisäänrakennettua. Ajattelen jatkuvasti, miten voisin tehdä asioita paremmin.

Viimeksi Harri Kulmala kertoo innostuneensa DIMECC Manufacturing Performance Days -tapahtuman uudistamisesta. Reippaasti kasvanut MPD järjestetään ensi kesäkuussa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen Tähtiareenalla. Tapahtuma kokoaa Tampereelle teollisuuden ylintä johtoa, huippututkijoita ja päätöksentekijöitä keskustelemaan valmistavan teollisuuden tulevaisuudesta.

– Toinen innostava asia on uuden sukupolven tapa kyseenalaistaa asioita. Tunnistan saman piirteen itsessäni: jos joku sanoo, ettei jotain voi tehdä noin, ajattelen heti, että varmasti voi.

Harri Kulmala

1975 syntyy Tampereella
1994 ylioppilas, Tampereen lyseon lukio
1999 diplomi-insinööri, Tampereen teknillinen korkeakoulu
2003 tekniikan tohtori, Tampereen teknillinen yliopisto, TTY

Ura
1993–1997 kesätyöntekijä, prosessikehitystehtäviä projekteissa, Nordberg-Lokomo Oy
1998–2005 tutkimusapulainen, tutkija, vanhempi tutkija, TTY
2005–2008 vanhempi tutkija, tiiminvetäjä, tutkimusprofessori, VTT
2007–2008 johtava asiantuntija, Teknologiateollisuus ry
2008–2016 toimitusjohtaja, FIMECC Oy
2016–2018 Euroopan komission Horizon Europe -puiteohjelman 2021–2027 suunnitteluryhmän jäsen
2016– toimitusjohtaja, DIMECC Oy

Luottamustoimia ja muita tehtäviä 2019
Muun muassa Teknillisten Tieteiden Akatemian hallituksen jäsen, Royal Society of Arts Fellow, Demola Global Oy:n hallituksen jäsen, Tanskan innovaatiojärjestelmän kansainvälisen arviointiryhmän jäsen, ManuFuture-teknologia-alustan korkean tason ryhmän jäsen, MPD-tapahtuman toteutusvastaava.

Perhe
Vaimo ja kaksi lasta.

Harrastukset
Jatkuva oppiminen, hiihto, veneily.

Motto
Mikään strategia ei ole parempi kuin sen toteutus.


Teksti Päivi Eskelinen Kuvat Olli-Pekka Latvala