Kauppakamarilehti | 29.11.2019 11:41

Hyvä hallitustyö on kuin aurausmerkkien asettelua

Ensimmäinen maailmanympäripurjehdus 13 hengen miehistöllä sai liikemies, kansanedustaja Hjallis Harkimon miettimään päätöksentekoa suhteessa tavoitteiden saavuttamiseen.

– Miten saadaan tunnelma hyväksi ja ihmiset toimimaan yhteen äärimmäisissä oloissa? Se ei ole yksinkertaista, sillä ihmiset pelkäävät, on kylmää, märkää ja nukutaan vähän. Ratkaisin asian jakamalla miehistön kahteen tiimiin, jotka hoitivat homman, ja kun tuli ongelmia, tiimit kysyivät minulta.

Linjaus toimi hyvin ja on toiminut sen jälkeenkin: Harkimo on antanut työntekijöiden itsensä päättää ja on käytettävissä silloin, kun tulee kysyttävää. 28 vuotta jääkiekkojoukkueen omistajana on vaatinut miettimään samaa asiaa monta kertaa.

– Olen antanut 12 potkut valmentajalle, ja voin sanoa, että vain kerran se on kannattanut. Sillä jos tiimi on rakennettu väärin, on ihan sama, kuka sitä johtaa.

– Kun tuli ruotsalainen valmentaja, johtamistapa muuttui: ihmisille annettiin vastuuta, he saivat tehdä itseään koskevia päätöksiä. Se on ruotsalainen tapa, ja se sopi Jokereillekin. Voitimme Curre Lundmarkin johdolla kaksi Suomen mestaruutta.

Toisaalta Jokerit voitti kerran mestaruuden myös tavalla, joka perustui ”jumalattoman kovaan kuriin, huutamiseen ja pelkäämiseen”.

– Mutta tuo tapa on taaksejäänyttä elämää, sitä ei voi olla enää urheilussa.

Ympäröi itsesi asiantuntijoilla

Koulunkäynnin kanssa kipuillut, lukihäiriöstä kärsivä Harkimo läpäisi ekonomiopinnot nopeasti, mutta kaupallinen ura ei lähtenyt vetämään toivomallaan tavalla. Purjehdusvuosien jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Yritykset kasvoivat ja projektit paisuivat satojen, tuhansien ihmisten kokoisiksi. Myöhemmin hän rakensi urheilu- ja tapahtuma-areenoita Suomessa ja Saksassa.

– Päätöksentekoni perustui siihen, että keräsin ympärilleni hurjan määrän ihmisiä, jotka auttoivat minua. Kysyin neuvoja. Kun rakensin Hartwall Areenan, en tiennyt rakentamisesta mitään, joten palkkasin projektiin Suomen parhaat asiantuntijat. Yrittäjänä tein kuitenkin viimeiset päätökset.

Väliportaan päättäjät katoavat

Työelämän muutoksesta Hjallis Harkimolla on selkeä näkemys. Hän ennustaa muun muassa matriisiorganisaatioiden nopeaa katoamista.

– Niitä ei tarvita, sillä väliportaiden päättäjät putoavat pois. Tiimit päättävät ja ottavat vastuun. Jos ihmiset saavat vastuuta, 99 prosenttia pystyy tekemään päätöksiä.

– Tapa, jolla ihminen motivoidaan, on tulevaisuudessa erilainen. Tästä on jo esimerkkejä start upeissa. Mukana olevat ihmiset omistavat yritystä jollakin tavalla, mikä motivoi heitä tekemään päätöksiä ja työskentelemään.

Saadessaan tehdä päätöksiä, ihminen viihtyy ja pääsee tuloksiin.

– Totta kai osassa asioista omistaja tekee päätöksen, mutta väliportaat putoavat pois ja tiiminvetäjä on toimitusjohtaja. Väliportaan paikalle tulevat digitalisaatio ja tekoäly, kaikki se informaatio, jonka voimme saada päätöksenteon pohjaksi.

Sydän mukana täysillä eteenpäin

Suhteessaan nuoriin Harkimo kertoi oivaltaneensa keinon, jolla hän pääsee kertomaan politiikasta ja yrityselämästä.

– Muutama vuosi sitten kerroin pojilleni, että minusta tulee tubettaja. Pojat neuvoivat vielä miettimään. Älä munaa meitä, he sanoivat. No, minä aloitin tubettamisen ja tänään minulla on 70 000 tilaajaa.

Tubettamisen avulla Harkimo sanoi päässeensä hajulle, mitä nuoret ajattelevat.

– Nuoret ajattelevat tulevaisuuttaan tosi paljon, mutta heidän kanssaan ei pääse tuloksiin, jos he eivät viihdy. Tämänkin takia päätöksenteonmallin on muututtava täydellisesti. Ainoa tapa motivoida nuoret on ottaa heidät mukaan päätöksentekoon. Kyllä, se on kulttuurinmuutos, minkä päälle tulee lisäksi digitalisaation ja tekoälyn tuottama data.

Harkimo uskoo, että työviikkomme on tulevaisuudessa nelipäiväinen, minkä lisäksi opiskelemme yhden päivän, samalla kun etätyöt lisääntyvät entisestään.

– Opiskelu on välttämätöntä pysyäksemme mukana kehityksen vauhdissa.

– Yrittämisessä tärkeintä kuitenkin on, että sydän on mukana. Olen ottanut projekteja, joissa on isot riskit, ja lähes kaikista on sanottu, että älä vaan mene tuohon mukaan tai osta sitä. Näin sanottiin Jokereista ja Hartwall Areenasta tai rakennuttamastani asuntolähiöstä.

– Mutta kun herään aamulla, lähden innoissani töihin. Sillä jos meinaa menestyä päätöksenteossa tai missä tahansa, on oltava täysillä mukana. Tätä nuoret arvostavat, puolivaloilla tekemistä ei enää hyväksytä.

Hallitus valvoo yhtiön etua ja paljastaa vaaranpaikat

Työelämäprofessori Matti Apunen avasi puheenvuorossaan amerikkalaisen suursijoittajan Warren Buffetin ajattelua, johon hän kertoi saaneensa lievän herätyksen kymmenisen vuotta sitten. Apunen on tehnyt yhdessä Juha Vikmanin kanssa myös kirjan, joka perustuu Buffetin omistaman Berkshire Hathawayn yhtiökokouskirjeisiin.

– Yleensä Buffetia luetaan sijoitusohjeiden näkökulmasta, mutta kiinnostavampaa on hänen omistamisen ja liikkeenjohdon filosofiansa. Buffet on jalat maassa -tyyppi, mikä käy ilmi yhtiökokouskirjeistä. Näissä hän kertoo paitsi ajatuksistaan, myös bisneksen itsepetos- ja vaaranpaikoista.

Apunen toivoi näkevänsä joskus suomalaisessa yrityksessä samanlaista rehellistä ja virheistäkin suorasukaisesti kertovaa yhtiökokousviestintää.

– Buffetin mukaan olemme tavallaan suuri uhka itsellemme uskoessamme imartelua ja pötypuheita. Niistä tulee hyvä olo, mutta niistä ei ole hyötyä bisnekselle.

Hallitus kuin aito ihminen

Hjallis Harkimon korostaessa sydäntä ja täysillä tekemistä myös Buffet tähdentää, että yrityksen johdon on istuttava omilla housuillaan eli sitouduttava yritykseen aidosti. Yhteistä on myös pyrkimys etsiä ympärilleen moraalisesti kunnollisia ihmisiä sekä eri alojen asiantuntijoita.

Buffetin mukaan hallituksen on käyttäydyttävä kuin se edustaisi poissaolevaa omistajaa.

– Tämä on mielestäni hyvä tiivistys. Hallituksen pitää käyttäytyä kuin se olisi lihaa ja verta oleva ihminen. Lausuntoapparaattina toimimisen sijaan on valvottava yhtiön etua. Suurin erhe on olla tekemättä mitään.

Apunen kehotti jokaista kysymään itseltään, miksi kuuluu hallitukseen.

– Aika usein hallitukseen mennään, koska se tuntuu hyvältä ja ikään kuin kuuluu liike-elämässä marinoituneen ihmisen portfolioon. Näin syntyvät paperiveitsimiehet. Tiedättehän henkilöt, jotka avaavat yhtiökokouspaperit vasta kokouspaikalla.

Apusen mukaan hallituksissa on kysyntää kolmenlaisille asiantuntijoille: talouden osaajille, visionääreille ja erityisosaajille. Erityisesti yrityksiin kaivattaisiin ”paholaisen asianajajaa”, kiperimpien kysymysten esittäjää.
– Tällainen hallituksen ohjelmallinen vastavirtadebatointi olisi mahtavaa.

Luodaan konserttisalia, ei hittiä

Buffet kehottaa kuuntelemaan tuloksia, ei selityksiä. Hän kehottaa hallituksia myös palkkaamaan hyvin ja johtamaan vähän.

– Tyypillistä Buffetia on, että ostaessaan uuden yrityksen hän vierailee siellä ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ei siksi, ettei häntä kiinnostaisi, vaan jotta johdolla olisi aidosti tilaa toimia, Apunen kertoi.

Hallituksen jäsenen on myös pidettävä turvaväli toimitusjohtajaan, eikä ajauduttava liian lähelle.

– Miettikää myös palkkiokysymyksiä ja kannustimia. Buffet sanoi kymmenen vuotta sitten, ettei häneltä ole yksikään johtaja lähtenyt kilpailijalle. Myös tila toimia on hyvä kannustin, ja jos käytätätte palkkiona yhtiön osakkeita, kannattaa kysyä saajalta, mitä hän aikoo osakkeilla tehdä.

Buffetin ajatus yrityksen johtamisesta on, että hallituksen jäsenten tehtävä on luoda konserttisali, jossa maailman parhaat solistit haluavat esiintyä. Johtaminen ei ole hittibiisien tekemistä.

– Hittibiisin tekeminen on huomattavasti riskialttiimpaa, ja jos sitä ei tule, kukaan ei ole oppinut oikeastaan mitään.

Kulttuuri hakkaa strategian 6–0

Buffetin filosofian lähtökohta on, että tosiasiat eivät muutu sulavilla puheilla.

– Hallitusta voidaan harhauttaa välisummilla ja ”tulos ennen kuluja” -esityksillä. Älkää rakastuko yksittäiseen lukuun. Oikeaa ennustamista on se, että asettelette yrityksen tielle aurauskeppejä ja kysytte vastaukset operatiiviselta johdolta kolmeen peruskysymykseen: riittävätkö rahat, mitkä ovat tulot ja menot ja onko varoja enemmän kuin velkoja.

Tilintarkastuksesta ajatellaan usein, että siinä toimitaan viranomaisen apulaisena ja sen tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paksuja dokumentteja.

– Mutta ymmärtääkö tilintarkastaja yrityksen syvintä logiikkaa? Hän voisi olla yrityksen ”myötäpuoli” ja sparraaja, jos yritys niin haluaa.

Matti Apunen kertoi olevansa tunnetusti hyvin strategiavastainen.

– Mielestäni yritysten strategiat ovat enimmiltään lämmintä ilmaa ja ajanhukkaa. Meiltä puuttuvat esimerkiksi Buffetin yhtiökokouskirjeiden ja Berkshire Hathawayn yhtiökokousten kaltaiset kommunikaatiomuodot. Miettikää, voisiko yhtiökokous tuottaa lisäarvoa.

– Kulttuuri hakkaa strategian 6–0. Kulttuuri on yrityksessä kuin yhteinen käsiala, tapa ajatella ja se koskee kaikkia ylhäältä alas. Se on arkisten asioiden oikeaa tekemistä, ja hallituksen jäsenten vastuulla on ilmapiiri, jossa tätä tarkkaillaan ja asetetaan riittävästi tavoitteita. Asettakaa siis kunnon tavoitteita, Apunen evästi.

Teksti Päivi Eskelinen