Kauppakamarilehti | 26.09.2022 05:50

Faktoja arvostava edunvalvoja

Kun tämä haastattelu tehtiin, oli elokuu ja Pirkanmaan maakuntajohtajana huhtikuun lopussa aloittanut Anna-Mari Ahonen kiersi kunnissa ja yrityksissä ”kokoamassa tilannekuvaa”.

– Työskentelin kuusi vuotta Hämeen maakuntajohtajana poikkeuksellisen tiiviissä yhteistyössä Pirkanmaan kollegoiden ja pirkanmaalaisten kanssa. Olen myös asunut ja opiskellut täällä, joten ajattelin tuntevani maakunnan hyvin. Kuva Pirkanmaasta on vielä puutteellinen, mutta voin sanoa jo nyt, että mielikuvani ei ihan vastannut todellisuutta.

– Kehittämisen voima ja tahto ovat yllättäneet, olen tavannut kiinnostavia yrityksiä ja kunnianhimoista tekemistä. Iso ero entiseen on vahva korkeakouluyhteisö ja maakuntaliiton tiiviit yhteydet elinkeinoelämään.

Maakunnan edunvalvontaa sekä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä Pirkanmaan liitossa johtava Ahonen aloitti heti säännölliset tapaamiset paikallisten edunvalvontatoimijoiden kanssa.

– Pirkanmaan liitolla on ennestään vahva edustus Pirkanmaan edunvalvontaryhmässä. Ryhmään kuuluvat toimijat pitävät muutoinkin aktiivisesti yhteyttä toisiinsa. Edunvalvontatyö on täällä vaikuttavan systemaattista, tekee mieli jopa sanoa erityistä ja poikkeuksellista.

Ahonen on luonut tilannekuvaa myös omasta organisaatiostaan. Pirkanmaan liiton toimistossa aloitetaan alkusyksystä kehittämisstrategian tekeminen.

– Tähän asti on toimittu maakuntaohjelman perusteella. Se ei ole kuitenkaan sellainen paperi, jonka avulla työntekijät voivat asettaa itselleen tavoitteita ja mitata omaa toimintaansa. Haluan, että palvelemme yhteistyökumppaneitamme ja koko maakuntaa entistäkin paremmin.

Arkkitehti, kuten edeltäjänsä

Anna-Mari Ahonen kiinnostui maakuntajohtajan tehtävästä, koska hän tunnisti Pirkanmaassa ”vahvan etunojan ja pyrkimyksen edelläkävijyyteen”. Hän arvostaa poliittista yksituumaisuutta, jolla on viety isoja hankkeita eteenpäin.

– Tänne oli helppo tulla. Pirkanmaalaisissa on letkeyttä. Kaikkinainen arroganssi puuttuu, myönteisessä mielessä ollaan hieman maalaisia.

Ahonen on koulutukseltaan arkkitehti edeltäjänsä Esa Halmeen tavoin.

– Esa oli minulle läheinen kollega. Pidimme paljon yhteyttä, vaikka maakuntajohtajina ja arkkitehteina olemmekin erilaisia.

Ahonen opiskeli Tampereen teknillisessä yliopistossa 1990-luvulla. Ajan tavan mukaan hän meni töihin jo opiskeluaikana ja työskenteli projektiarkkitehtina Mehiläisen sairaalan peruskorjauksessa ja uudisosan rakentamisessa Finlaysonille.

– Arkkitehdin praktiikassa oli kuitenkin minua turhauttavia piirteitä. Tekeminen on hyvin säädeltyä ja vaatimuksia tulee useas­ta suunnasta. Arkkitehti yrittää huolehtia hankkeen laadusta, mutta joutuu tekemään tavattomasti kompromisseja. Työ sinänsä oli mukavaa.

Seuraava työpaikka projektiarkkitehtina kaupunkisuunnittelun kehittämishankkeessa Hämeenlinnassa oli käänteentekevä. Tehtävään kuului asumisen kehittämistä ja kaupunkirakenteen strategista tarkastelua.

– Se oli äärimmäisen kiinnostavaa ja avasi julkisen sektorin maailman, joka oli minulle täysin uusi. Maailmankuvani laajeni. Tämän jälkeen paluu arkkitehdin praktiikkaan tuntui mahdottomalta.

Hanketta seurasi vuoden pyrähdys Hämeen liitossa maakunta-arkkitehtina, minkä jälkeen Ahonen valittiin Janakkalan kunnan tekniseksi johtajaksi. Pesti Janakkalassa jatkui vielä kunnanjohtajana.

Ahonen kuvaa työtään teknisenä johtajana raskaaksi mutta rakkaaksi.

– Arkkitehtiopinnot eivät valmistaneet millään tavalla esimiestyöhön. Minulla ei ollut harmainta aavistusta sopimusoikeudesta, kunnallisesta työlainsäädännöstä tai psykologiasta, ja yhtäkkiä johdin 120 työntekijän kunnallista toimialaa, jonka vuosibudjetti oli toistakymmentä miljoonaa ja investoinnit päälle.

– Välillä sattui ja tapahtui, mutta se oli tavattoman opettavaista aikaa. Voi sanoa, että se oli minun johtamiskouluni.

Edunvalvonnassa ei pidä nukahdella

Janakkalan kunnanjohtajana Ahonen oli usein julkisuudessa toimiessaan aktiivisesti ”kuntakapinassa”, jolla pienet kunnat vastustivat hallituksen kaavailemia pakkoliitoksia. Siirryttyään Suomen kasvukäytävän projektijohtajaksi kymmenen vuotta sitten hän uppoutui todenteolla edunvalvonnan ja vaikuttamisen maailmaan.

Suomen kasvukäytävä on Helsingistä Seinäjoelle ulottuva aluekehittämisen yhteistyö- ja kehittämisverkosto.

– Siihen asti Suomi oli ajateltu seutuina, ikään kuin palleroina, mutta todellisuudessa Suomeen olikin syntynyt ameebamaisia käytäviä, joiden sisällä ihmiset ja tavarat liikkuivat. Esimerkiksi Tampereen ja Helsingin välillä asui valtavasti ihmisiä, ja iso osa heistä pendelöi kuntien ja kaupunkien välillä päivittäin.

– Tampereella ja varsinkin Hämeenlinnan seudulla havahduttiin samalla siihen, että olimme jääneet Turkuun ja Varsinais-Suomeen nähden takamatkalle. Varsinaissuomalaiset olivat lobanneet omaa seu­tuaan tehokkaasti. Me taas olimme ajatelleet, että päärata ja valtatie 3 ovat itsestään selvästi Suomen pääsuonet ja totta kai niihin investoidaan.

– Sellainenkin tilanne tuli vastaan, että kun EU:ssa luotiin uusi, hierarkkinen järjestelmä liikenneinfran kehittämistä varten, Suomessa päärata ei pääsyt korkeimpaan, ydinverkkokäytävien luokkaan. Oli tapahtunut edunvalvonnallinen lipsahdus.

– Muistan jopa kaavailut, että päärata- nimitys pitäisi siirtää itäiselle ratayhteydelle. Sanottiin myös, että nimellä ei ole merkitystä, se on pelkkää semantiikkaa. Mutta ei se ole niin.

Ahosen mukaan asetelma on tähän päivään pysynyt samana: on Turun suunta ja Tampereen suunta.

– Voidaan toki sanoa, että eiväthän ne kilpaile keskenään ja että ylipäänsä tämä kasvun kolmio on tärkeä Suomelle. Mutta kyllä ne kilpailevat, kun kehittämishankkeita toteutetaan julkisella rahalla.

– Edunvalvonta vaatii hurjasti työtä, kun resurssit vähenevät kaiken aikaa julkisen talouden velkaantumisen ja supistumisen takia. Ja varsinkin jos tavoitellaan uusia yhteyksiä, pitää polkea vettä entistä kiivaammin, hän vertaa.

Ratalinjaukset ruoditaan perusteellisesti

Pääradan kehittämistä koskeva selvitys valmistuu Suomirata-yhtiössä syksyn mittaan. Tekeillä on myös toinen selvitys, jossa arvioi­daan mahdollisuuksia rakentaa uusi rata Tampereen ja Helsingin välille.

Ahonen kertoo odottavansa malttamattomana selvitysten valmistumista. Sen jälkeen linjauksista täytyy aloittaa laaja keskustelu kaikkien osapuolten kesken.

– On yleisesti tiedossa, että Pirkanmaalla ja laajemmin Hämeessä on tarpeen tehdä kovasti työtä, jotta saavuttaisimme yksimielisyyden.

– Selvitykset ovat tarpeellisia, sillä ne näyttävät, mikä on järkevää ja mahdollista. Asiantuntijataustani mukaisesti pohjaan oman näkemykseni faktoille. Tässä vaiheessa ajattelen, että kun puhutaan nykyisen pääradan vahvistamisesta ja toisaalta täysin uudesta ratalinjauksesta, kyse on peräkkäisistä hankkeista.

– Päärata tulisi laittaa kuntoon pikimmiten.

Ahonen muistuttaa, että Helsingin ja Tampereen välinen yhdyskunta- ja aluerakenne ovat rakentuneet vuosisadan mittaan nykyisen pääradan varaan. Pääradan kehittämistä puoltaa myös se, että se on ilmastotavoitteiden mukaista toimintaa.

– Näin massiivista ja toimivaa rakennetta pitää vahvistaa, eikä viedä siltä pohjaa.

Nopean radan vuoro tulisi pääradan kunnostuksen jälkeen.

​​​​​​​– Se voitaisiin toteuttaa eurooppalaisella raideleveydellä ja liittää Tallinnan tunnelilla Eurooppaan. Radasta saatava hyöty nousisi näin uudelle tasolle, Ahonen sanoo.

Anna-Mari Ahonen

1971 syntyy Hämeenlinnassa
1990 ylioppilas, Tampereen klassillinen lukio
2004 arkkitehti, Tampereen teknillinen yliopisto

Työura
2000–2005 projektiarkkitehti, Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy
2005–2007 projektiarkkitehti, Hämeenlinnan kaupunki
2008–2009 maakunta-arkkitehti, Hämeen liitto
2009–2011 tekninen johtaja, Janakkalan kunta
2011–2013 kunnanjohtaja, Janakkalan kunta
2013–2016 projektijohtaja, Suomen kasvukäytävä
2016–2022 Hämeen maakuntajohtaja
2022– Pirkanmaan maakuntajohtaja

Perhe
Teini-ikäinen poika edellisestä liitosta, puoliso Pertti Posti. Koti Hämeen­linnassa, toinen koti etsinnässä Tampereelta. ”Haaveilemme asunnosta vanhassa kivitalossa.”

Harrastukset
Hevoset, golf, metsästys.

”Toteutin viime syksynä pitkäaikaisen unelmani omasta hevosesta tuottamalla Tanskasta orivarsan. Musta Pherrari-varsa on melkoinen tapaus, vilkas epeli ja suuri ilon aihe. Vietän sen kanssa mahdollisimman paljon aikaa.”

”Golf on perheen yhteinen harrastus. Olen varmasti Etelä-Suomen innokkaimpia golfareita, mutta luultavasti myös yksi huonoimmista!”

”Muutama vuosi sitten aloitin puolisoni kanssa metsästyksen. Metsästämme lähinnä peuroja ja kauriita. Olen aloittanut ihan alusta, suorittanut tarvittavat ­kokeet, hankkinut luvat ja osallistunut jahteihin, mutta menee vielä kauan ennen kuin tähtään saaliseläimeen. Metsästykseen kuuluu olennaisesti luonnosta nauttiminen, ja jos saalista saadaan, se käsitellään oikeaoppisesti ja valmistetaan viimeistä ruhonosaa myöten ruuaksi. Mitään ei heitetä hukkaan!"

Mistä saat virtaa?
Perheestä ja harrastuksista. "Työasiat eivät ole todellakaan mielessä, kun narun päässä on oma hevonen."

Teksti Päivi Eskelinen

Kuvat Olli-Pekka Latvala