17.10.2018 04:05

BST-Arkkitehdit: Kielitaidon arkkitehtuuria

– ... se on hämmästyttävän haastavaa. Meillä oli rekrytointi-ilmoitus, jossa haettiin arkkitehtiopiskelijaa töihin. Päädyimme valinnassamme serbialaiseen opiskelijaan, joka on maassa opiskelijaviisumilla. Työluvan saaminen opiskelijalle osoittautuikin liki mahdottomaksi. Opiskelijaviisumi mahdollistaa työn tekemistä enintään 25 tuntia viikossa. EU-kansalaisille annetaan etuoikeus hakea työpaikkaa alueen ulkopuolisiin ihmisiin nähden. Vasta kun opiskelija valmistuu opinnoissaan ja saa suomalaisen tutkinnon, hän voi hakea työlupaa, jolla hän voi työskennellä tasaveroisena työntekijänä. Prosessi on hidas, eikä työnantaja ei voi vaikuttaa siihen mitenkään.

Erityisesti von Bagh ja ranskalainen arkkitehti Léna Jegard haluavat puhua suomen kielestä – siitä, että ulkomaisen työntekijän isoimmat haasteet kiteytyvät kielitaitoon. Suomalaisen arkkitehtitoimiston työt ja asiakaskunta ovat sellaisia, ettei ilman hyvää suomen kielen taitoa pärjää. Esimerkiksi IT-yrityksissä hyvä englannin kielen taito voi riittää.

– Suomen kielen taito tulee vastaan jo työpaikan löytämisessä: jos yhtä hyviä hakijoita on rivissä, ulkomainen hakija ei oikein kiinnosta, Léna kertoo kokemuksestaan.

– Mekin saamme paljon hakemuksia Espanjasta, Kiinasta ja Aasiasta ylipäätään, mutta elleivät hakijat osaa suomea, palkkaaminen on mahdotonta. Toisaalta kyllä suomalaiseltakin edellytetään hyvää suomenkielen taitoa, von Bagh sanoo.

Arkkitehdit käyvät rakennustyömailla, ja niillä englantia ei kovin hyvin osata. Heidän pitää selvitä viranomaisten kanssa ja suomalaisista rakennusalan määräyksistä sekä kirjoittaa selostukset suomeksi. Arkkitehdin työstä on liki puolet tekstin kirjoittamista.

– Rakentamisessa jopa yhden sanan väärä muoto voi tarkoittaa kallista virhettä, von Bagh sanoo ja hymähtää, että sikäli kielen näin ratkaiseva merkitys on harmi: osaamisen takiahan hän haluaa ihmisen palkata.
Osaamisen ja kielitaidon yhtälössä ei kuitenkaan ole niin suuria ongelmia, etteikö hän palkkaisi ulkomaalaisia.
– Uskomme, että kyllä he suomen kielen oppivat.
– Ja ulkomaalaiset tuovat kyllä erilaisia näkemyksiä suomalaiseen arkkitehtuurin, Léna muistuttaa.

Tehokkuus, vastuu?

Työnantaja ja työntekijä pohtivat myös tehokkuus- ja vastuunäkökulmia.

– Kokouksiin on lähetettävä aina kaksi ihmistä, jos toinen ei osaa riittävästi suomea. Entä vastuu, jos asia ymmärretään väärin... Kokouskulttuurimme on myös sellaista, että lopuksi on vaikea tietää, mitä päätettiin. Vieraskieliselle se on sitäkin vaikeampaa, Sergej von Bagh sanoo ja Léna jatkaa, että sitten on vain oltava rohkea ja kysyttävä, mikä päätös oli.

– Vastuukysymykset ovat mielessä joka päivä, ja totta kai tehokkuus kärsii, kun pitää kääntää, varmistaa ja pyytää lisäselvityksiä, Léna sanoo.

Hän arvioi kuuden vuoden jälkeen osaavansa suomea riittävällä tasolla, mutta kaukana siitä, että olisi kieltä puhuessaan mukavuusalueellaan.

– Puhuako suomea vai sittenkin englantia? Toisin sanoen: uskallanko kuulostaa kokouksessa ehkä epäammattimaiselta vai jätänkö englantia osaamattomat huomiotta enkä edes yritä puhua suomea? Tämä tasapainoilu on hidastanut kielenoppimistani.

Sergej von Bagh kertoo, että kielen vuoksi myös vähätellään työntekijän ammattitaitoa. Tuoretta kokemusta on viime talvelta.

– Kokouksessa firman ulkopuolinen taho kyseenalaisti ulkomaisen työntekijämme ammattitaidon, koska tämä ei vielä puhunut täydellistä suomea.

Kielikurssille kustantajia

Sergej von Bagh ja Léna Jegard ihmettelevät, miksi työttömät maahanmuuttajat voivat opiskella suomen kieltä ilmaiseksi, mutta täällä työssä olevat kielenopiskelijat – tai heidän työnantajansa – saavat maksaa kursseista.

– Onko tämä työnantajan vastuulla? Onko tilanne tasa-arvoinen suhteessa siihen, joka palkkaa vain suomenkielisiä? Onko kielikurssin maksaminen tasapuolista kohtelua muita työntekijöitä kohtaan?, Sergej von Bagh huomauttaa ja toivoo, että yhteiskunnan tasolla, ”isommalla foorumilla”, ratkaistaisiin nämä kysymykset.

Vaikeuksien kautta...

Léna Jegard tuli Suomeen perhesyistä, suomalaisen miehen matkassa Brysselistä vuonna 2012. Vaikka urakka suomen kielen oppimiseksi on vaatinut sisua, Léna sanoo, että esteet ovat myös pakottaneet hänet kehittämään muita taitoja.
– Esimerkiksi koska joskus on vaikea tarkistaa faktoja suomalaisesta dokumentista, aivoni ovat oppineet entistä tarkemmin muistamaan tietoa, sekä sen, mistä tiedon löytää. Olen myös oppinut luottamaan muiden ammattitaitoon. Olen saanut uutta perspektiiviä ja avoimuutta.

Teksti ja kuva Annikaisa Knuutila

“How how to facilitate foreign labor recruitment…

In terms of recruitment, companies should facilitate the conversation as well as their visibility with/to potential foreign labor. Potential employees should take action to become part of the local network, through for example mentoring programs. In Tampere, I know of at least two actions that are aimed to help foreigners start their career in Finland: International Talents’ mentoring programme and Hidden Gems mentoring programme, to which I will be participating as a mentor. This is a great way to get your foot in the door in Finnish work culture.
As soon as the employer makes the choice of hiring a foreign worker, the company should develop a business strategy that will accommodate the challenges that come with it. It will be beneficial for both, as it will overtime increase the value of the employee as well as their wellbeing in the company.
There are two ways to look at it. The first option is that the company is multilingual and makes English (or whatever the common language is) an official language within the company. Consequently, all the official announcements and documents will have to be translated and efforts would need to be made to use English as a spoken language in meetings as well as in social activities.
OR the company decides that is fundamental for the employee to become fluent in Finnish and they help them by, for example sponsoring intensive Finnish courses, perhaps a tutor or other language trainings and by imposing all interactions to be in Finnish within the company.”

Léna Jegard