Arjessa oppiminen sitouttaa henkilöstöä

Muuttuva työelämä vaatii meitä oppimaan uutta kiihtyvällä tahdilla. Toiset suhtautuvat tähän intoa puhkuen, toisilla pipo kiristyy.

Vaikka oman osaamisen kehittämiseen suhtautuisikin positiivisesti, osaamisen tarpeiden tunnistaminen voi olla vaikeaa ja sopivien koulutusten etsiminen aikaa vievää. Kun työntekijöille tarjotaan opettamisen ja oppimisen mahdollisuuksia arjessa, osaamisen jatkuvasta kehittämisestä muodostuu itseään ruokkiva kannustava kehä, jossa opitaan ja opetetaan toisia.

Tiedon jakaminen näkyväksi

Oppiminen pitää tehdä helpoksi ja säännölliseksi osaksi yrityksen arkea. Pienessäkään yrityksessä opit eivät välttämättä kulje työntekijältä toiselle, isosta kasvuyrityksestä puhumattakaan. Ei ole itsestään selvää, että työyhteisössä tiedetään tarkasti kollegoiden taidot tai mitä osaamista työyhteisöstä puuttuu. Osaamiskartoitus auttaa tunnistamaan osaamisen aukot ja työntekijöiden erityisosaamiset.

Koulutuskokonaisuuksien ei tarvitse olla massiivisia: toisinaan vartin tietoisku voi olla paikallaan, toisinaan tarvitaan sarja useamman tunnin kokonaisuuksia. Tärkeää on se, että tiedon jakaminen tulee kiinteäksi osaksi organisaatiokulttuuria. Toisten opettaminen voi vahvistaa myös työntekijän itseluottamusta tiedon jakajana ja ammattilaisena. Oma osaaminen voi olla sokea piste, jota ei näe ilman ulkopuolisten tietoa janoavia silmiä.

Oppimisen mahdollisuudet motivoivat jatkuvaan oppimiseen

Jaettu oppiminen lisää vuorovaikutusta työyhteisössä ja tiimien välillä. Yrityksen sisäisistä oppimishetkistä syntyy myös luonnollinen kanava onnistumisten jakamiselle – paikka oivalluksille siitä, mitä kaikkea hienoa me osaamme tehdä.

Parhaiden käytäntöjen ja oppien jakaminen tehostaa työntekoa ja siten tuottaa myös rahassa mitattavaa arvoa. Aalto-yliopiston työelämäprofessori Lauri Järvilehto julkaisi vastikään selvityksen, jossa hän nosti esiin jatkuvan oppimisen keskeisen roolin taloudellisessa kilpailukyvyssämme. Hänen mukaansa oppimisen kovaa työtä jaksaa tehdä silloin, kun se perustuu sisäiseen motivaatioon. Sisäinen motivaatio puolestaan perustuu kolmeen tarpeeseen: että työntekijällä on mahdollisuus tehdä itsenäisiä, vapaaehtoisia valintoja, hän saa osaamisen ja onnistumisen kokemuksia ja tulee arvostetuksi omana itsenään. Sisäinen motivaatio näkyy ja tuntuu niin työpaikan viihtyvyydessä kuin tuloksissakin.

Jatkuvaan oppimiseen voi suhtautua strategisesti ja luoda käytännön, joka ruokkii sisäistä motivaatiota: kun oppimisen mahdollisuuksia tarjotaan arjessa, nälkä oppimiseen kasvaa kuin itsestään.

Petra Niemi
projektipäällikkö, kansainvälinen viestintä ja koulutukset
Tulus Oy