Tekoälyn aikakausi kutsuu meitä kilpailemaan prosessointitehokkuudella. Mutta mistä viisaus syntyy? Viisaus syntyy siitä, että on aikaa pysähtyä, tiedostaa syyseuraussuhteita ja nähdä näkymätön.
Onko meillä kuitenkaan aikaa tähän heittäessämme yhä kiihtyvällä vauhdilla tekoälyagenteille uusia haasteita? Täytämmekö päivämme vain lisääntyvällä tekemisellä vai jääkö meille myös hetkiä, joissa voimme harjoittaa viisauttamme?
Älyn seuraava muoto on viisaus. Äly muuttuu viisaudeksi kokemuksen, yhdistelykyvyn ja tietoisen ajattelun kautta. Kaikki ajattelu ei kuitenkaan ole viisautta, ja ihmisyyden ehkä vaikein asia onkin olla tietoinen omasta ajattelusta. Katsomme tarkkaan, mitä laitamme suuhun tai päällemme, mutta annamme ajatustemme myllertää kuin juopuneet mustekalat. Haukumme LLM-mallien hallusinaatioita, mutta oman mielemme hallusinaatioita meidän on vaikea tunnistaa.
Verrattuna tekoälyyn ihmisajattelu on usein rajoittunutta, kömpelöä ja hidasta. Se on kuitenkin meidän omaa ja se on ainoaa, jota meillä on. Parhaimmillaan suoraan tietoisuudesta tuleva ajattelu virtaa kuin itsestään. Se on paljon nopeampaa kuin yksikään promptattu ajattelu.
Samalla kun olemme älyttömän kiinnostuneita koneista ja datasta, olemme yllättävän pihalla siitä, miten oma tietoisuutemme rakentuu. Tässä on samaa ristiriitaa kuin siinä, että tavoittelemme kuuta ja laitamme sen tutkimiseen miljardeja, mutta maapallomme meristä noin 71 % on edelleen tutkimattomia. Samoin kuin mertemme syvyyksissä, myös tietoisuudessamme piilee vielä paljon tuntematonta. Mihin kaikkeen pystyisimmekään, jos yhä useampi raottaisi tietoisuutensa seitinohutta esirippua ja ottaisi käyttöönsä sen valtavan potentiaalin ja luomiskyvyn.
Sen sijaan, että olisin huolissani tekoälyn kyvystä tuhota koko ihmiskunta, olen huolissani siitä, mitä se tekee muistillemme ja luovuudellemme. OECD:n syyskuussa julkaiseman PISA 2025 -tutkimuksen mukaan tekoälyä viikoittain käyttävien 15-vuotiaiden oppimistulokset vastasivat keskimäärin noin vuoden heikompaa osaamistasoa kuin niiden, jotka eivät käyttäneet tekoälyä.
Some vei keskittymiskykymme. Viekö tekoäly seuraavaksi kykymme ajatella itse? Asiat ovat harvoin näin mustavalkoisia. Samalla kiimalla, jolla luomme itsellemme kakkosaivot (second brain) ja yrityksillemme yritysaivot, meidän pitäisi tosin pitää huolta myös kallomme sisällä sijaitsevista aivoista. Jos pienikin LinkedIn-päivitys, työtehtävä tai synttärikortin runo on agenttiemme hoitama, milloin käytämme aikaa muistimme, luovuutemme ja oppimiskykymme harjoittamiseen?
McKinseyn The State of AI 2026 -raportin mukaan tekoälyn käyttö on parantanut yksilön tuottavuutta 50 prosenttia. Se, mitä me teemme tuolla tuottavuuden kasvulla on avainkysymys. Jos mittaamme edelleen ihmisen työn tuottoa teollisella €/tunti -periaatteella, ihmisen työn tuottavuus näyttää todella surkealta verrattuna tekoälyyn. Output-ajattelun sijaan ihmisen työn uusien mittareiden tulisikin olla enemmänkin arvoperusteisia. Organisaatio voi olla erittäin tehokas prosessoimaan tietoa ja toteuttamaan tehtäviä, mutta silti epäonnistua tuottamaan todellista arvoa. Keskeinen muutos onkin se, että prosessointitehokkuudesta tulee yhä enemmän teknologian ominaisuus, kun taas arvon määrittely, suunnan valinta ja merkityksen luominen korostuvat ihmisten tehtävinä. Ja juuri nämä asiat vaativat aikaa ja kykyä ajatella.
Koska ajatteluni kallistuu paranoian sijaan pronoiaan (ajattelutapa, jonka mukaan maailmankaikkeus on liittoutunut sinun hyväksesi, ei sinua vastaan), tahdon uskoa, että emme ole menossa kohti ihmisen viisauden tuhoa. Päinvastoin. Kun tekoäly hoitaa prosessitehokkuutta vaativat työt, meille jää enemmän aikaa keskittyä viisauden kultivointiin. Näin voi olla, mutta tämä tulevaisuus on varattu ihmisille, jotka näkevät vaivaa viisautensa ylläpitämiseksi, ajattelunsa kehittämiseksi ja aivojensa hyvinvoinnista huolehtimiseksi. Muuten tulevaisuudessa saatamme olla tietoisuus ilman viisautta.
Karoliina Lehtonen
Principal Strategy & Renewal Consultant, CEO & Founder
Booming Strategies & Marketing