Veera Heinonen. Kuva Miikka Pirinen.
Demokratian tila on heikentynyt globaalisti. Osittain ilmiön taustalla on informaatio- ja tietoympäristön murros, joka on vauhdittanut yhteiskuntien polarisaatiota. Lisäksi data ja digitaalinen valta keskittyvät suurten digijättien käsiin.
Informaatioympäristön murros asettaa liberaalille demokratialle valtavia paineita uudistua. Demokratia vaatii jatkuvaa kehitystyötä, jossa jokaisella on roolinsa.
Sitran Demokratia ja osallisuus -teema tuottaa tietoa siitä, miten digitaalinen murros muokkaa valtaa ja instituutioita, ja etsii keinoja, joilla murroksen suuntaan ja vaikutuksiin voidaan vaikuttaa. Demokratia ja osallisuus -teeman johtaja Veera Heinonen avaa demokratian nykytilaa ja uudistumistarpeita.
Demokratian resilienssiä on testattu viime vuosina, ja kansalaisten luottamus instituutioihin on heikentynyt. Miltä näyttää demokratian tila tällä hetkellä ja miten teknologinen kehitys on vaikuttanut tähän?
Useiden tutkimusten mukaan demokratian, etenkin liberaalin demokratian tila on heikentynyt maailmanlaajuisesti. Demokratian kehitys on pysähtynyt ja elintila suorastaan kaventunut. Hiljattain julkistettu kansainvälinen Varieties of Democracy -tutkimus esittää, että demokratian tila on samalla tasolla kuin vuonna 1989 – siis Berliinin muurin murtumista edeltävällä ajalla.
Syitä tähän on useita, mutta yksi niistä on maailman digitalisoituminen. Teknologinen kehitys on mullistanut informaatio- ja tietoympäristömme. Uudet viestintäteknologiat, kuten sosiaalisen median alustat, ovat tuoneet ulottuvillemme valtavan määrän informaatiota. Informaatioympäristön murros tai jopa informaatioympäristön saastuminen, asettaa suuria paineita liberaalille demokratialle, joka perustuu siihen, että eri näkökulmat ja arvopohjat perustuvat samoihin faktoihin.
Miksi informaatioympäristön murros asettaa paineita demokratialle?
Informaatio ei ole samalla tavalla suodatettua kuten aikaisemmin. Suodattamaton informaatiotulva on osittain yhteiskunnallista keskustelua voimakkaasti polarisoivaa, sillä tietopohjamme ja yhteiskunnallisen tilannekuvamme muodostuu erilaisesta informaatiosta. Digitalisaatio on vauhdittanut informaatioympäristön polarisoitumista, koska viestintäteknologioiden avulla väärä informaatio voi levitä ennennäkemättömällä vauhdilla.
Olemme nähneet liberaaleissa demokratioissa, että politiikassa puhutaan jo eri faktoilla. Tämä on korostunut edelleen esimerkiksi koronakriisin aikaan, jossa tunneperustalla on ollut tietoperustaa suurempi merkitys. Se tekee edustuksellisesta päätöksenteosta hyvin haasteellista.
Onko kehityksessä eroa esimerkiksi Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä?
Yhdysvalloissa informaatioympäristön polarisoituminen on päässyt äärimmilleen. Journalistisen median polarisoitumiskehitys eli ns. Fox News -malli ruokkii jyrkästi jakavia mielipiteitä. Sosiaalisen median lisäksi sillä on ollut valtava merkitys Yhdysvaltojen yhteiskunnallisen keskustelun polarisoitumiseen. Keskustelu sisältää paljon misinformaatiota ja joskus jopa disinformaatiota, mikä on liberaalille demokratialle erityisen vaarallista.
Euroopassa esimerkiksi kansalliset yleisradioyhtiöt tai erilaiset journalistisen median kulutuskäytänteet edistävät ihmisten ehyempää yhteiskunnallista tilannekuvaa. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat tästä loistavia esimerkkejä, ja puhutaankin pohjoismaisesta mediahyvinvointimallista. Siinä on huolehdittu eri mekanismein siitä, että joltain osin julkinen rahoitus ja tuki medialle on olemassa. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että meillä on Suomessa elinkelpoinen ja laajasti kulutettu journalistinen media. Koronakriisin, Venäjän hyökkäyssodan ja muiden kriisien aikaan journalistisen median kulutus Euroopassa kasvanut. Tätä samaa trendiä ei kuitenkaan ole nähtävissä Yhdysvalloissa.
Digitalisaatio ja sen mahdollistamat alustat ja verkostot ovat mullistaneet tiedon tuotannon, välityksen ja käyttämisen tapoja. Lisäksi data ja digitaalinen valta keskittyvät tällä hetkellä suurten digijättien käsiin. Mitä ongelmia tähän liittyy?
Yhtenä haasteena on se, että viestintäteknologiset alustat eivät pidä itseään julkaisijoina kuten perinteiset mediat, jotka noudattavat julkaisijan periaatteita, kuten vaikkapa Suomessa journalistisen median noudattamat Julkisen sanan neuvoston periaatteet. Viestintäteknologisista alustoista on kuitenkin tullut osa demokratian kriittistä infrastruktuuria. Vasta viime aikoina osa alustoista on ryhtynyt poistamaan tai merkitsemään varoitusmerkeillä väärää informaatiota, ottamaan siis julkaisuperiaatteiden mukaista vastuuta. Tämä on kuitenkin vielä hyvin pientä isossa informaatiomassassa.
Toinen vielä suurempi haaste on datan kerääminen. Alustat keräävät meistä dataa ja pystyvät sen avulla luomaan tarkan kuvan käyttäytymisestämme ja mieltymyksistämme, ja sitä kautta vaikuttamaan meihin. Tämä on meille täysin näkymätön tapahtumaketju. Sitra on pyrkinyt Digivalta-selvityksessään tutkimaan, minkälaista profiilia meistä luodaan, kun käytämme digijättien palveluita.
Minkälaisia keinoja meillä on vaikuttaa tähän?
Tämä on haaste ja voi tulla helposti olo, että emme voi tälle mitään. Mutta voimme ja meidän pitääkin voida vaikuttaa tähän. Yksi tapa on se, että kasvatamme omaa digisivistystämme. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme tietoisia omista oikeuksistamme ja siitä minkälaista jälkeä jätämme itsestämme digitaalisiin palveluihin, tiedämme minkälaisia varotoimenpiteitä voimme tehdä ja miten edistämme informaatiolukutaitoamme. On tärkeää olla lähdekriittinen. Se vaatii yksilöltä paljon, mutta on yksilön autonomian kannalta todella tärkeää. Tämä pätee sekä poliittisiin päätöksentekijöihin että kansalaisiin.
Toinen keino on datan sääntely, jossa EU on ottanut ison roolin. Ajatus on, että sääntelyn pitäisi olla yksilön yksityisyyttä ajavaa ja samalla vapaata markkinataloutta edistävää.
Venäjän hyökkäyssodan ja kiristyneen turvallisuuspoliittisen tilanteen vuoksi on puhuttu paljon hybridi- ja informaatiovaikuttamisesta. Miten tilanne on vaikuttanut informaatiovaikuttamiseen Suomessa?
Informaatiovaikuttamista tapahtuu, mutta Suomessa merkittäviä vaikuttamisyrityksiä ei ole vielä noussut julkiseen keskusteluun. Hybridi- ja informaatiovaikuttamisen asiantuntijoiden mukaan laaja informaatiovaikuttaminen vaatii massiivista operaatiota, jonka on oltava myös kielellisesti uskottavaa ja sanoitukseltaan todentuntuista. Suomi pienenä kielenä voi osin suojella meitä laajamittaisilta vaikuttamiskampanjoilta.
Taustalla voi olla se, että Venäjällä ei yksinkertaisesti nyt ole resursseja panostaa tähän. He yrittävät tällä hetkellä huolehtia omasta sisäisestä mielipiteestään, jotta venäläisten tuki sodalle olisi vahvaa. Vastaavasti he käyvät myös informaatiosotaa suhteessa Ukrainaan, ja joltain osin pyrkivät vaikuttamaan mielipiteisiin myös kansainvälisessä keskustelussa esimerkiksi Twitterissä.
Millä tavalla demokratian pitää uudistua tässä murroksessa?
Olemme tottuneet pitämään demokratiaa itsestään selvänä asiana, joka ei vaadi aktiivista kehittämistä. Edustuksellinen demokratiamme kuitenkin toimii digitalisoituvassa maailmassa edelleen tietyllä tavalla teollisen aikakauden periaatteiden mukaan. Sitrassa olemme käyttäneet vertausta analoginen aika, jossa asiat liikkuvat ylhäältä alaspäin. Digitaalinen aika on kuitenkin mahdollistanut erilaiset verkostot, puhutaan verkostojen vallasta. Tästä hieno esimerkki on Ukraina, joka on kyennyt mobilisoimaan apua verkostojen avulla. Kansalaiset eri Euroopan maissa ovat ryhtyneet toimiin ja tarjonneet esimerkiksi omia kotejaan pakolaisille sekä mobilisoineet yksityistä apua Ukrainaan. Yksityiset yritykset huolehtivat Ukrainan verkkoliikenteestä ja kyberpuolustuksesta ja organisoivat kampanjoita esimerkiksi avun kohdentamiselle tai Venäjä-pakotteiden kiristämiselle.
Edustuksellinen demokratia ja sen instituutiot eivät omaa enää yksinoikeutta yhteiskunnallisiin ongelmiin vastaamisesta. Se luo painetta niille myös uudistua digitaaliseen aikaan, eli tehdä omista prosesseistaan läpinäkyvämpiä ja aidosti myös digitaalisia. Silloin voisimme esimerkiksi saada selville paremmin, miten tärkeät lainsäädäntöprosessit ovat Suomessa etenemässä ja milloin voimme vaikuttaa niihin. Tällä hetkellä meillä on teknisesti mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua, mutta se vaatii paljon työtä ja erityistä asiantuntemusta. Se ei ole yhdenmukaista digitaalisen ajan kanssa.
Kenen vastuulla demokratian uudistaminen on?
Liberaali demokratia selviää edellä mainituista murroskohdista siten, että se kehittyy ihmisten ja muun maailman tahdissa. Vastuu demokratian puolustamisesta ja uudistumisesta kuuluu niin edustuksellisille instituutioille, kansalaisyhteiskunnalle, medialle ja meille kansalaisille.
Kansalaisina voimme haastaa instituutioita uusiutumaan 2020-luvulle. Saamme omaa ääntämme kuuluviin monin eri tavoin, ja meidän tulisi sitä käyttää rakentavalla tavalla ja hyödyntää muun muassa verkostoja, jotka parhaimmillaan kirittävät instituutioita modernisoitumaan.
Suomessa pitäisi olla lisäksi omarahoitteisia, riippumattomia ajatushautomoita ja kansalaisjärjestöjä, jotka edistäisivät demokratiainnovaatioita ja kansalaisten aitoa osallistumista päätöksentekoon.
Mielestäni meidän tulisi tunnistaa demokratian arvo. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on hetkellisesti herättänyt meidät siihen, että meillä on meneillään erilaisten yhteiskuntajärjestelmien taisto. Vaikka suomalainen demokratia pärjää hyvin kansainvälisissä vertailuissa, se on globaaleille megatrendeille yhtä altis kuin muutkin demokratiat. Jos koemme demokratian arvokkaaksi, niin tarvitsemme suorastaan kansalliset talkoot sen puolustamiseksi. Meillä kaikilla on siinä roolimme ja on kaikkien vastuulla, että meillä on jatkossakin elinvoimainen demokratia. Se ei tapahdu itsestään.
Tämä artikkeli on osa Tampere Conversations 2022 (TC22) -tapahtumaa.
TC22 on uusi keskustelufoorumi, jonka aiheena ovat tällä kertaa digitaalisten teknologioiden uhat ja mahdollisuudet turvallisuudelle, demokratialle ja taloudelle. Tapahtuman järjestävät Tampereen yliopisto, Tampereen kauppakamari, Tampereen kaupunki ja Sitra.
Tampere-talossa 11.–12.8. pidettävän tapahtuman lisäksi TC22-teemoista julkaistaan asiantuntijahaastatteluja ja -kirjoituksia foorumin nettisivuilla.