Tupu Nordström.
Aivorakenteidemme yhteispeli paranee liikkumalla. Hyvä yhteispeli pääkopan sisällä merkitsee entistä selkeämpää tilaa ja parempia tunnetaitoja sekä kykyä nauttia täysillä elämän kokemuksista.
Kehomme koostuu useista monimutkaisista, hienoista järjestelmistä, jotka antavat meille parhaansa mukaan toimintakykyä. Niitä ovat aivot, tuki- ja liikuntaelimet, ääreis- ja keskushermosto sekä hengitys- ja verenkiertoelimet.
Pinnaltaan poimumainen möllykkä, aivot, paiskii töitä ohjaten pakettia nimeltään ihminen. Aivot säilyttävät eri aistikanaviemme kautta kerättyä tietoa ja tekevät öisin inventaariota siitä, mitä on jäänyt muistiimme.
Toiminnanohjauksemme eli aivomme työskentelevät koko ajan. Välillä jokin menee ”yli hilseen” tai ”sipuli on ihan jumissa”. Silti saamme asioita aikaiseksi.
Aivojen kyky suoriutua työstään pätkii välillä varmasti kaikilla, onhan meillä enemmän käsiteltävää kuin ennen muinoin, jolloin tarpeet olivat taistella, paeta, metsästää ja lisääntyä. Aivomme eivät ole kehittyneet samaa vauhtia kuin maailma aivokuoren ulkopuolella.
Kun aivosumu vaivaa tuulilasiani eli otsalohkoani, tai jatkuvasti tulevien aivopierujen eli pienten unohdusten tai virheiden viedessä tunteitani poksahdustilaan, kehossani syntyy tarve purkutöille. Pääni haluaa tasaiselle alustalle, koska mieli laukkaa jossakin tosi lujaa ilman suitsia ja toisaalla jokin vetää mihin milloinkin.
Tunnetta voi verrata vuoristoradalla istumiseen. Ääniä ja vetoa on moneen suuntaan, eikä mikään heilahdus tai mahanpohjan kouraisu tule omasta valinnasta. On siis tarve jarruttaa, päästä ajamaan yhtä kaistaa monen kaistan sijaan ja saada ajatukset omaan hallintaan ilman, että ulkopuoliset asiat vetävät niitä eri suuntiin.
Joskus tulee aikoja, jolloin keskittyminen on hankalaa, emme saa asioita aikaiseksi tai suunnittelukykymme takkuaa. Kyse on aivosumusta.
Ihmiselle luontaisin keino hälventää aivosumua on liike. Nykyhetken tutkimukseen nojaten voinkin ilokseni todeta, että aivojen otsalohko (suunnitelmallisuus, itsesäätely, tarkkaavaisuus), ohimolohkot (kuulotiedon käsittely) sekä takaraivolohko (näkötiedon käsittely) parantavat yhteistyötään, kun liikutamme kehoamme hengästyttävällä tavalla säännöllisin väliajoin.
Mahtavaa! Aivosumu hälvelee ”tuulilasista” siis liikunnan avulla. Myös aivorakenteidemme yhteispeli paranee liikunnalla. Hyvä yhteispeli pääkopan sisällä merkitsee entistä selkeämpää tilaa ja parempia tunnetaitoja sekä kykyä nauttia täysillä elämän kokemuksista.
Mikä sitten on riittävä liikunnan määrä? Tutkimuksen mukaan säännöllinen, 30 minuutin mittainen, hengästymistä tuottava kävelylenkki kahdesti viikossa kohentaa aivorakenteiden yhteistyötä, toimintakykyä ja toiminnanohjausta. Tällä keinolla ihmiskehon aivot kehittyvät ja toimivat hyvin elämän karusellissa.
Vaikka nyt hehkutankin hengästyttävän kävelylenkin mahtavuutta aivoterveydelle, on hyvä ottaa huomioon myös muut sitä edistävät asiat: stressin säätelyä vahvistava ympäristö, riittävän hyvä uni, ravitseva ruoka, toiveikkuus, hyvä työergonomia ja merkityksellinen kanssalaisuus.
Tupu Nordström
liikunnan ja hyvinvoinnin asiantuntija
Varalan Urheiluopisto