Leena Rautiainen.
Mun tiimiläisiä ei kiinnosta mikään muu kuin omat työvuorot, valitti tuore esihenkilö. Ei ne lähde mihinkään yhteiseen kehittämiseen. Jos mä kysyn, onko ongelmia, niin ne on ihan hiljaa, hän jatkoi.
Aivan, ajattelin hiljaa mielessäni. Valmiiksi negatiiviseen kysymykseen vastaaminen ei innosta. Ehdotin jotain radikaalia: Tutustu sun tiimiin. Kysy joskus, mitä sulle kuuluu.
Kuulumisten kysyminen on monessa työyhteisössä edelleen alihyödynnetty perusjuttu. Tekoälykin tietää, että ”työntekijöiden kuulumisten kysely voi lisätä työtyytyväisyyttä ja motivaatiota” ja ”työntekijät tuntevat olonsa arvostetuiksi ja suoriutuvat paremmin työtehtävistään”. Miksei tämä sitten aina toteudu? Olisiko kyseessä liian yksinkertainen kikka?
Pohdin kysymyksen vähäistä käyttöä omaan kokemukseeni peilaten. Vaikuttaisiko asiaan työelämän lisääntynyt kansainvälisyys, jossa mekaaninen ”fine thank you” tai pelkkä ”good” näyttää riittävän monille? Vai asetummeko varovaisuuttamme vastaajan asemaan, vaivautuneisuuden tunnetta vältellen? Kysymys ja siihen saatu vastaus kertovat paljon ihmisten välisen luottamuksen tasosta. Miten paljon oikeasti kerron… ja kiinnostaako se kysyjää lainkaan?
Toisaalta tunnen myös ihmisiä, joilta kuulumisten kysyminen sujuu ihailtavan helposti. Näen ja kuulen, miten ihmiset viihtyvät ja kokevat arvostusta heidän lähellään. Haluan ottaa tästä oppia ja harjoitella perässä.
Toimistolla, jossa nykyisin työskentelen, ihmiset moikkaavat iloisesti toisiaan ja kyselevät kuulumisia. Teemme näin siitä huolimatta, ettemme ole saman yrityksen työntekijöitä. Vai olisiko se sittenkin päinvastoin: Koska tulemme eri tahoilta, monet omista pikku yrityksistään, ymmärrämme tarvitsevamme muita ihmisiä. Rakennamme yhteisöä.
Kiinnostu ja kuuntele
Johtajalle ja esihenkilöasemassa työskentelevälle kuulumisten kysyminen kuuluu työkalupakin perusvarustukseen. Vain kyselemällä – ja aidosti kuuntelemalla – saat tietoa työntekijöiden ajatuksista ja tarpeista. Ajan mittaan, hiljaisempienkin ihmisten lämmettyä, kuulet monipuolisesti porukan harmituksista ja ilon aiheista. Vuorovaikutus vahvistuu ja saat tuntumaa yrityksen ilmapiiriin. Kun osoitat omaa välittämistä, vahvistat keskinäistä luottamusta.
Joskus paras kysymyksen muoto voi olla ”miten voit” – etenkin jos kyseisen työntekijän jaksaminen huolettaa. Sanamuodosta ja fokuksesta riippumatta tärkeää on, että pysähdyt ja näet tuon kysymisen vaivan. Kysymisestä ja kiinnostuksen osoittamisesta seuraa nimittäin arvostuksen kokemus. Siihen eivät pelkät digikyselyt ja -mittarit kaikessa hyödyllisyydessään yllä.
Mitä sinulle itsellesi kuuluu?
Vielä yksi näkökulma erityisesti johtajille: Huolehdithan myös siitä, että joku on kiinnostunut sinun kuulumisistasi. Ja että itse olet selvillä kuulumisistasi ja voinnistasi yleisesti.
Etsi itsellesi toimiva vertaisryhmä, työnohjaaja tai coach. Turvallisessa ryhmässä tai ohjauksessa saat tilaa pysähtymiselle ja peilipintaa omille pohdinnoille. Ajatukset selkiytyvät ja energiat palautuvat. Luovuuskin lisääntyy.
Leena Rautiainen
business coach, työnohjaaja
Valmennustalo Viritys Oy
ICF Tampere
ICF Tampere on ICF Finlandin paikallisryhmä, johon tämän blogisarjan kirjoittajat kuuluvat. ICF on maailman suurin ammatticoachien yhteisö. ICF:n tavoitteena niin maailmalla, Suomessa kuin Pirkanmaallakin on edistää coachingin laatua ja ammattitaitoa.