Virpi Ojakangas.
Työelämässä on jo pitkään puhuttu jatkuvan oppimisen välttämättömyydestä. Rinnalle voisi mielestäni nostaa harjoittelun ja harjaantumisen merkityksen.
Luin Huippu-urheilun instituutin asiantuntijan Mikko Häyrisen blogin Mikä tekee
mestarin, jossa puretaan viimeisintä tieteellistä analyysia huipulle yltävän
suoritustason edellytyksistä. En etsi tekstistä suoria yhteneväisyyksiä työelämään, koska tunnen työelämän kompleksisuuden. Korostan mieluummin muutamia kasvun ja kehittymisen
tekijöitä, jotka toimintaympäristöstä riippumatta kuljettavat kohti onnistumista ja joustavuutta. Maailman huipulle pääsemisen sijaan puhun oppimisen polun kestävästä rakentamisesta.
Harjoittelulla kehitetään uudistumiskuntoa – huippu-urheilija on harjoittelun mestari
Työelämässä on jo pitkään puhuttu jatkuvan oppimisen välttämättömyydestä, mutta rinnalle voisi nostaa harjoittelun ja harjaantumisen merkityksen. Olen kohdannut asiantuntijaroolissa toimivia nuoria osaajia, jotka kiirehtivät seniorimman tittelin perään. Olenkin pohtinut, mikä tekisi oppimisesta ja harjaantumisesta niin kiinnostavaa, että tittelit jäisivät toisarvoisiksi. Joitain taitoja kannattaa syväoppia jo oman jaksamisenkin pohjaksi. Kokemukseni mukaan vaikuttavalla palautteella saadaan aikaan sitoutumista ja uuden oppimisen halua.
Liike-elämässä trainee-vaiheen päättymisen jälkeen meistä tulee asiantuntijoita. Ohjaako tämä ajattelemaan harjoittelemisen päättyneeksi ja tietämisen alkavaksi? Johtamisen rooliin liitetään joskus epäinhimillisen kovia vaatimuksia, aivan kuin johtajan tulisi valmiiksi osata ja tietää myös tilanteissa, joita kukaan ei ole pystynyt ennakoimaan. Jokainen meistä voi itse vaikuttaa mielikuviin johtamalla itseään. Harjoittelemisen merkityksen sisäistäminen auttaa näkemään vativimmatkin johtajaroolit ihmisen kokoisina.
Monipuolinen harjoitustausta kehittää oppimiskykyä
Monipuoliset kokemukset erilaisista työtehtävistä ja erilaisissa tiimeissä toimimisesta luovat
pohjaa oppimiskyvyn vahvistamiselle. Oman uran edistäminen ei aina tarkoita portaiden
kipuamista – eri rooleissa oppiminen vie myös eteenpäin. Oppimiskykyä ja uudistumiskuntoa
tarvitsemme paitsi muuttuvassa toimintaympäristössä onnistumiseen, myös resilienssin
vahvistamiseen. Kun ylläpidämme kykyämme ja haluamme uudistua, vahvistamme mahdollisuuksia selvitä vastoinkäymisistä. Tämän hetken toimintaympäristö on hauras, emme voi enää luottaa asioihin, joihin aiemmin saimme luottaa. Mielen joustavuuden vahvistaminen on nyt tärkeämpää kuin ehkä koskaan elinaikanamme.
Harjoittelun määrää nostetaan asteittain
Omaan kehittymiseensä ja uraan kunnianhimoisesti suhtautuvat nuoret ovat vaarassa uupua, monet jo toisen asteen opinnoissa. Emme tiedä minkälaisessa toimintaympäristössä ja minkälaisten haasteiden keskellä ensi vuonna tai kahdenkymmenen vuoden päästä työskennellään. Jatkuvan oppimisen odotukset tuskin heikkenevät. Ihminen organismina ei ratkaisevasti muutu, vaikka koulisimme itseämme kuinka joustavaksi ja resilienteiksi tahansa. Nykyistä kestävämpi ja jaksamista tukeva oppimisen ja kehittymisen polku luodaan vaatimustasoa asteittain nostamalla, pikkuhiljaa ja sopivin annoksin.
Viisi asiaa, jotka voi siirtää urheiluvalmennuksesta työelämän johtamiseen:
1. Opiskele vaikuttavan palautteen taidot ja ota ne käyttöön
2. Anna ja ota aikaa harjoitella – kaikissa rooleissa
3. Kannusta monipuolisen osaamistaustan kerryttämiseen
4. Nosta vaatimustasoa asteittain
5. Hyödynnä coach-osaamista kasvun, kehittymisen ja hyvinvoinnin tueksi
Virpi Ojakangas
business coach
Ojakangas Coaching Oy
ICF Tampere on ICF Finlandin paikallisryhmä, johon tämän blogisarjan kirjoittajat kuuluvat. ICF on maailman suurin ammatticoachien yhteisö. ICF:n tavoitteena niin maailmalla, Suomessa kuin Pirkanmaallakin on edistää coachingin laatua ja ammattitaitoa.