Aloittaessani Tampereen kauppakamarilla viestinnän asiantuntijan roolissa, olen alkanut katsoa tuttua toimintaympäristöä hieman uudesta kulmasta. Olemme alue, josta moni on syystäkin kateellinen, ja silti pidämme vahvuuksiamme niin itsestään selvinä, ettemme aina huomaa kertoa niistä muille. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä selvemmin näen sen myös kilpailukykykysymyksenä.
Viime vuosina olen päätynyt työssäni hyvin erilaisten pöytien ääreen. Mittakaavat ovat vaihdelleet, mutta pöydästä riippumatta vastaan on tullut usein sama haaste: oma tekeminen muuttuu meille niin tutuksi, ettemme enää itse huomaa, mikä siinä on erityistä. Tämä on saanut minut pohtimaan: kärsimmekö samasta ongelmasta koko Pirkanmaan mittakaavassa?
Vahvuutemme on meille liian tuttu
Pirkanmaalle on rakentunut kulttuuri, jossa yritykset, julkinen sektori, oppilaitokset ja muut toimijat löytävät varsin luontevasti tiensä saman pöydän ääreen ratkomaan yhteisiä haasteita. Tunnemme toisemme, oikea ihminen löytyy usein yhden puhelinsoiton päästä ja tarvittavat tahot saadaan nopeasti yhteisten tavoitteiden äärelle. Tällainen toimintakulttuuri ei ole itsestäänselvyys ja väitän sen olevan harvinaisempaa kuin tajuamme.
Olen tehnyt luovaa työtä pk-yritysten kanssa, työskennellyt alueellisten edunvalvontaorganisaatioiden ja erilaisten ekosysteemien parissa sekä ollut mukana valtakunnallisissa kokonaisuuksissa, joissa rakennetaan kasvun edellytyksiä kokonaisille toimialoille. Olen oppinut kiinnittämään huomiota paitsi siihen, mitä yksittäiset organisaatiot tekevät, myös siihen, mitä eri organisaatioiden välillä tapahtuu. Liikkuuko tieto, löytävätkö oikeat ihmiset toisensa ja pystytäänkö erilaiset tavoitteet kokoamaan yhteiseksi suunnaksi?
Tässä Tampereen seutu tekee minuun jatkuvasti vaikutuksen. Yhdessä tekeminen ei ole täällä vain kaunis korulause strategiassa, vaan se näkyy vahvasti arjessa. Asioista ei tarvitse olla aina samaa mieltä, mutta alueella on vahva kyky löytää yhteisiä tavoitteita silloin, kun niillä on merkitystä.
Se on kilpailuetu, jota meidän voi olla vaikea itse nähdä juuri siksi, että se tuntuu meille niin tavalliselta.
Edes loistava tekeminen ei puhu riittävästi puolestaan
Olemme perinteisesti arvostaneet tekemistä enemmän kuin siitä puhumista. Hyvä niin, sillä tyhjillä puheilla ei synny kasvua eikä paraskaan myyjä rakenna uskottavaa mainetta, jos perälauta vuotaa. Silti ajatus siitä, että hyvä tekeminen puhuisi aina itsensä puolesta, on nykyisessä maailmassa mielestäni vaarallinen.
Kilpailua investoinneista, osaajista, yrityksistä, tutkimusrahoituksesta ja poliittisesta huomiosta käydään myös mielikuvissa. Jos emme itse pysty tekemään näkyväksi sitä, mitä täällä osataan, rakennetaan ja tavoitellaan, emme voi luottaa siihen, että muut huomaavat sen puolestamme, saati kertovat siitä eteenpäin.
Pirkanmaa on Suomen toiseksi suurin talousalue. Kun etsitään uusia kasvun lähteitä, meillä on paljon annettavaa, mutta myös paljon pelissä. Silloin on aidosti merkitystä sillä, kuinka kirkkaasti pystymme kertomaan, mitä täällä tapahtuu ja mikä merkitys sillä on koko Suomelle.
Pienistä teoista rakentuu vahva mielikuva
Mielikuvista puhutaan helposti kuin ne rakennettaisiin kampanjalla tai sloganilla. Todellisuudessa kuva Pirkanmaasta syntyy jatkuvasti yritysten, ihmisten, investointien, innovaatioiden ja kohtaamisten kautta.
Yksittäiselle toimijalle oma onnistuminen on ennen kaikkea juuri se oma onnistuminen. Kuitenkin kun näitä yksittäisiä onnistumisia tarkastelee koko alueen näkökulmasta, teot alkavat muodostaa paljon suurempaa kuvaa siitä, millainen paikka Pirkanmaa on.
Tehtävämme ei siksi ole keksiä alueesta hienompaa tarinaa kuin mitä todellisuus kestää. Pikemminkin meidän pitäisi tunnistaa paremmin ne pienet todisteet, joita ympärillämme on jo valtavasti, ja kytkeä ne osaksi yhteistä tarinaa.
Uusi näköalapaikka näyttää tutut asiat toisin
Uusi roolini Tampereen kauppakamarin viestinnän asiantuntijana antaa minulle tähän kaikkeen uuden näköalapaikan. Yrityskentän signaalit tulevat poikkeuksellisen lähelle. Tavoitteenani on, että pystyn omalta osaltani tekemään näkyväksi asioita, joiden merkitystä emme ehkä itse vielä täysin huomaa, ja varmistamaan niille niiden ansaitseman tilan.
Haluankin esittää kaikille pirkanmaalaisille organisaatioille kysymyksen: mistä te olette juuri nyt vähän liian vaatimattomia?
Kun rohkenemme kertomaan onnistumisistamme, rakennamme kuvaa Pirkanmaasta, joka ei ainoastaan osaa ja tee paljon, vaan tunnistaa myös oman arvonsa.
Juuri nyt meidän olisi aika olla vähemmän vaatimattomia.
Anniina Salminen
Viestinnän asiantuntija
Tampereen kauppakamari