Suomen vihreä siirtymä on etenemässä uuteen vaiheeseen. Viime vuosien voimakas tuuli- ja aurinkovoiman rakentaminen on kasvattanut puhtaan sähkön tarjontaa nopeasti, mutta samalla sähkön hinta on painunut tasolle, jolla uudet tuotantoinvestoinnit eivät kannata ilman pitkäaikaista kysyntää. Seuraavan vaiheen keskeinen kysymys on siksi uuden kysynnän syntyminen Suomeen.
Datakeskukset, teollisuuden sähköistyminen, sähkökattilat sekä pidemmällä aikavälillä
vety ja sähköpolttoaineet voivat kasvattaa Suomen sähkönkulutusta merkittävästi.
Fingridin mukaan liittymissopimuksia datakeskuksista ja sähkökattiloista on tehty noin 8
GW edestä syyskuuhun 2026 mennessä, ja hankkeet voivat kasvattaa sähkönkulutusta
jopa 40 prosenttia vuoden 2025 tasoon verrattuna. Suuri ja ennakoitava kulutus voi
tarjota tuottajille pitkäaikaisia sähkönostosopimuksia (PPA) ja parantaa uusien hankkeiden rahoitettavuutta.
Kulutuksen kasvu herättää ymmärrettävästi kysymyksiä sähkön hinnasta. Kokonaiskuva
on kuitenkin monipuolisempi: Suomessa on yli seitsemän gigawattia rakennusvalmiita
uusiutuvan energian hankkeita, jotka odottavat investointipäätöksiä. Kysynnän kasvu
parantaa niiden kannattavuutta ja voi käynnistää tarjontaa lisääviä investointeja, jolloin
kilpailukykyistä hintatasoa on mahdollista ylläpitää.
Tuulivoimasta on tullut ydinvoiman jälkeen Suomen toiseksi suurin sähköntuotantomuoto, mutta tuotannon vaihtelu näkyy hinnassa. Siksi akkuvarastot ja muut joustoratkaisut ovat nousemassa sähköjärjestelmän olennaiseksi osaksi – sähkövarastojen liittymissopimuksia on tehty jo noin neljän gigawatin edestä. Samalla hankkeiden juridinen rakenne monimutkaistuu: samassa kokonaisuudessa on ratkaistava tuotanto, varastointi, verkkoliityntä, sähkön myynti ja reservimarkkinat. Sopimusten riskinjaolla on usein keskeinen merkitys hankkeen rahoitettavuudelle.
Investointien sijoittumisen määrää yhä useammin se, missä ja milloin hanke voidaan liittää sähköverkkoon. Fingrid investoi kantaverkkoon 5,2 miljardia euroa vuoteen 2035 mennessä, mutta liittymiskapasiteetti on monilla alueilla silti niukka. Pääoma on myös aiempaa valikoivampaa: parhaiten rahoitettavia ovat hankkeet, joissa kysyntä, verkkoliityntä, luvat ja kaupallinen rakenne muodostavat uskottavan kokonaisuuden.
Suomen vihreän siirtymän seuraavan vaiheen ratkaisevat sähkön kysyntä ja sähköverkkojen kapasiteetti. Olennaisinta on, pystyykö Suomi yhdistämään puhtaan tuotannon, uuden kysynnän, varastoinnin ja sähköverkon toimivaksi
investointiympäristöksi. Tämä edellyttää ennakoitavia verkkoliityntöjä, sujuvaa luvitusta ja sopimusrakenteita, jotka jakavat riskit rahoittajille kelpaavalla tavalla. Puhdas ja kilpailukykyinen energiajärjestelmä on antanut Suomelle todellisen etumatkan
investointien houkuttelussa, mutta se ei säily itsestään vaan edellyttää lähivuosina johdonmukaisia ratkaisuja niin toimialalta kuin lainsäätäjältä ja viranomaisiltakin.
Nikolas Sjöberg, asianajaja
Vesa Turkki, asianajaja
Molemmat kirjoittajat ovat Eversheds Sutherland Asianajotoimiston Energia ja
infrarakentaminen -tiimin jäseniä.