Työturvallisuuslainsäädännön velvoitteet realisoituvat työtapaturman sattuessa, jolloin tapaturmatutkinnassa toistuvat usein samat lakisääteisten velvollisuuksien poikkeamat. Kolme keskeistä kokonaisuutta nousee tällöin esiin: vaarojen selvittäminen ja arviointi, opetus ja ohjaus sekä koneiden lainmukaisuus. Poikkeaman seuraamukset voivat olla sekä rikosoikeudellisia että hallinnollisia, ja ne kohdistuvat työnantajan ohella yksittäisiin esihenkilöihin.
1. Vaarojen selvittäminen ja arviointi
Työturvallisuuslain 10 § velvoittaa työnantajan selvittämään ja tunnistamaan työn vaarat järjestelmällisesti. Kyseessä on jatkuva prosessi, joka on ehdottomasti päivitettävä olosuhteiden muuttuessa. Arviointi on myös dokumentoitava siten, että se on tarvittaessa esitettävissä viranomaisille.
Tapaturman jälkeen viranomaiset tarkastavat aina, oliko kyseinen riski tunnistettu arvioinnissa. Mikäli näin ei ole, työnantajan voidaan katsoa laiminlyöneen velvoitteensa. Puutteellinen riskienarviointi täyttää usein työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön, ja se onkin ensimmäinen asiakirja, johon tutkinnassa kohdistetaan huomiota.
2. Opetus ja ohjaus
Työturvallisuuslain 14 § velvoittaa työnantajan antamaan työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä sekä huolehtimaan työntekijän perehdyttämisestä, opetuksesta ja ohjauksesta. Tämän on oltava käytännönläheistä ja työtehtäväkohtaista – tapaturmatutkinnassa pelkkä allekirjoitettu yleisperehdytyslomake harvoin riittää vapauttamaan työnantajaa vastuusta.
Työnantajan on varmistettava, että työntekijä hallitsee turvalliset työtavat myös poikkeustilanteissa. Oikeudellisessa arvioinnissa näyttötaakka opastuksen riittävyydestä on työnantajalla.
3. Koneiden lainmukaisuus
Työvälineiden turvallisuudesta säädetään työturvallisuuslain 41 §:ssä sekä valtioneuvoston asetuksessa 403/2008. Työnantajalla on velvollisuus varmistaa, että koneet ovat säännösten mukaisia, huollettuja ja varustettu toimivilla suojalaitteilla.
Koneen tai laitteen CE-merkinnän ansiosta laitteen käyttöönottaja voi lähtökohtaisesti luottaa siihen, että kone täyttää lakisääteiset määräykset. Merkintä ei kuitenkaan yksinään ole riittävä tae koneen turvallisuudesta. Työturvallisuuslain säännösten mukaisesti työnantajan on ennen koneen käyttöönottoa varmistauduttava sen soveltuvuudesta tulevaan käyttöön ja käyttöolosuhteisiin sekä selvitettävä ja arvioitava vaarat ja tarvittavat toimenpiteet niiden poistamiseksi tai minimoimiseksi. Huolellisuusvelvoite edellyttää ennalta-arvattavien riskitekijöiden kartoittamista ja huomioon ottamista. Työnantajalla on myös jatkuva velvollisuus tarkkailla työympäristön turvallisuutta, myös CE-merkittyä konetta. Vastuuta ei voi siirtää työntekijälle käyttöohjeilla, jos kone on itsessään puutteellisesti suojattu.
Lopuksi
Työturvallisuusvastuu ei ole juridisessa mielessä ankaraa eli tuottamuksesta riippumatonta vastuuta, mutta käytännössä se on poikkeuksellisen ankaraa ja laajaa. Viranomaiset arvioivat työnantajan toimintaa puhtaasti juridisten velvoitteiden täyttymisen kautta. Työturvallisuusrikos voi johtaa sakkorangaistukseen tai enintään vuoden vankeusrangaistukseen, ja seuraamukset kohdistuvat vastuuhenkilöihin henkilökohtaisesti. Yhtiölle voidaan tuomita maksettavaksi yhteisösakko. Ennakoiva vaarojen arviointi, aukoton työnopastus sekä koneiden jatkuva kunnossapito ovat työnantajan keskeisimmät juridiset keinot varmistaa turvallinen työympäristö ja välttyä rikosoikeudellisilta seuraamuksilta.
Timo Jarmas
asianajaja, varatuomari, osakas
Eversheds Asianajotoimisto Oy