-Yliopistojen oma varainhankinta käy yhä tärkeämmäksi, koska julkinen taloutemme on rakenteellisesti alijäämäinen, Jorma Eloranta sanoo.
– Vetäytyminen omaan sisäiseen kuplaan sopii huonosti yliopistoille, sanoo Tampereen korkeakoulusäätiön hallituksen puheenjohtajana vuoden alussa aloittanut vuorineuvos Jorma Eloranta.
– Maailman parhaiden yliopistojen – kuten Stanford, Harvard, Cambridge tai Oxford – vuorovaikutus elinkeinoelämän ja yhteiskunnan kanssa auttaa yliopistoa pysymään tutkimuksen ja koulutuksen huipulla vuosikymmenestä toiseen. Joillakin tieteenaloilla, kuten tekniikassa ja kauppatieteissä, on erityisen perusteltua perehtyä yritysten toimintatapoihin ja tehdä yhteistyötä, jotta tutkimus olisi relevanttia. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun merkitys Tampereen – modernin teollisuuskaupungin – elinvoimaisuudelle ja alueen yrityksille on ollut merkittävä, ja niin sen pitää vastakin olla, hän sanoo.
Myös monialaisuus ja tieteenalojen yhteistyö ovat Elorannan mieleen.
– Seurasin yliopistofuusiota ja Tampereen yliopiston syntyä. Pidin ideasta, että yliopiston painopistealueet tekniikka, terveys ja yhteiskunta ja niiden yhdistelmät ovat keskeisessä roolissa ihmiskunnan isojen haasteiden ratkaisemisessa. Eihän esimerkiksi lääketiedettä voi ajatella enää ilman tekniikkaa, emmekä voi sivuuttaa tekoälyn ja digitaalisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia.
– Kun näkökulmia opitaan yhdistämään poikkitieteellisesti, kasvavat yliopiston voima ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus entisestään. Kuten olen jo aikaisemmin sanonut: jos tällaista yliopistoa ei olisi, se pitäisi keksiä.
– Nämä ajatukset olivat mielessäni myös viime syksynä, kun minua kysyttiin hallitukseen. Harkinnan jälkeen tulin tulokseen, että se saattaisi olla kiinnostavaa itselleni ja minulla voisi olla hallitustyölle annettavaa.
Vain kuuntelemalla oppii
Jorma Elorannalla on useiden vuosikymmenten kokemus suuryritysten ja säätiöiden hallitustyöstä. Hän on työskennellyt eri yritysten, muun muassa Metson, Kvaerner-Masa Yardsin ja Patrian toimitusjohtajana yhteensä lähes 30 vuotta.
– Tein aikanaan diplomityöni strategisesta johtamisesta. Vuodesta 1975 strateginen johtaminen on ollut harrastukseni ja antanut leivän. Ensimmäisen kerran olin säätiön puheenjohtajana Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiössä 1972, joten vietin juuri puheenjohtamisen 50-vuotis taiteilijajuhlaani, hän naurahtaa.
Ensimmäisiä viikkojaan hallituksen puheenjohtaja Eloranta kuvaa perehtymisen ajaksi. Hän on haastatellut korkeakouluyhteisön keskeisiä toimijoita: rehtoraatin, dekaanit, ammattikorkeakoulun johtoa, konsistorin, professorineuvoston, ylioppilaskunnan edustajia…
– Perehtyminen jatkuu ja kuuntelen eri tahojen käsityksiä siitä, mitä pitäisi ja mitä ei pitäisi tehdä. Sillä tavoin oppii. Keskustelujen pohjalta olemme myös rakentaneet hallituksen työlle painopistealueita. Pitää kuitenkin muistaa, että korkeakoulusäätiön hallitus ei johda yliopistoa eikä ammattikorkeakoulun toimintaa. Se kuuluu rehtoreille ja muulle johdolle.
Eloranta on ehtinyt tavata myös Tampereen kaupungin johtoa ja yliopiston sidosryhmiä sekä muiden yliopistojen hallitusten nykyisiä ja entisiä puheenjohtajia.
– Olen keskustellut ja kuunnellut, miten yhteistyömme sujuu ja mitä meiltä odotetaan.
”Yliopistoa on johdettava siten, että se on ikuinen”
Hallitustyön lähtökohtana on Elorannan mukaan Tampereen yliopiston ja korkeakouluyhteisön menestyminen.
– Yhteisön osat täytyy saada toimimaan keskenään ja toimintaan iloa ja innostusta. Sitähän se johtaminen on. Ambitiotaso on nostettava korkealle.
– Olemme hyväksyneet hallitustyöllemme muutamia yliopiston arvoista johdettuja periaatteita, niin sanotut golden rulesit. Ne ovat hyvin käytännönläheisiä asioita, kuten että jokainen hallituksen jäsen toimii rehellisesti ja avoimesti toisia jäseniä ja korkeakouluyhteisön muita edustajia kohtaan.
Työskentelyn keskeisiksi painopisteiksi on tunnistettu strategian kirkastaminen, talous ja rahoitus sekä hyvän hallinnon ja johtamisen edelleen kehittäminen.
– Käsittelemme strategiaa joka ko-kouksessa jostakin näkökulmasta. Strateginen johtaminen on hallituksen tärkein tehtävä. Toisaalta hallituksen on huolehdittava, että talous on tasapainossa, pitkäjänteisesti ja vastuullisesti hoidettu.
– Korkeakouluyhteisön talouden kysymyksiä ja rahoituksen periaatteita – myös sijoitusvarallisuuden, lahjoitusvarojen ja rahastojen käyttöä – on tarpeen edelleen selkiinnyttää.
– Yliopistoa on johdettava siten, että se on ikuinen. Jokaisen, niin rehtorin, hallituksen, dekaanin kuin kenen tahansa on pyrittävä luovuttamaan oma vastuualueensa seuraajilleen parempana kuin itse sen sai.
Onko hallituksella sitten vielä tehtävää yliopiston jälkihoidossa?
– En osta ajatusta yliopistofuusion jälkihoidosta. Käännämme uuden sivun ja toimimme normaalina Tampereen yliopistona. Luottamuksen vahvistaminen on tarpeellista, ja sitä haluamme tehdä. Se syntyy keskustelun, kuuntelun ja toistemme kunnioittamisen ja ymmärtämisen avulla.
Lahjoittamalla tuetaan kansakunnan henkistä pääomaa
Tampereen yliopistossa on meneillään Kannata meitä -kampanja yksityisten rahalahjoitusten keräämiseksi.
– Varainhankinta ja siihen läheisesti liittyvä alumnitoiminta ovat elinehto amerikkalaisille yliopistoille. Mutta kyllä ne ovat kehittyneet ja käyvät yhä tärkeämmiksi myös meillä jo senkin takia, että julkinen taloutemme on rakenteellisesti alijäämäinen ja tarpeita yhteiskunnassa on paljon, Stanfordin yliopiston Business Schoolin elinikäinen alumni Eloranta sanoo.
Lahjoittaminen ja yritysyhteistyö eivät Elorannan mukaan horjuta yliopiston itsenäisyyttä. Helsingin Sanomien helmikuussa julkaisemassa mielipidekirjoituksessa hän toteaa, että vastakkainasettelu yliopistojen ja elinkeinoelämän välillä olisi virhe.
– Yhteistyö yritysten kanssa ei merkitse yliopistolle luopumista riippumattomuudesta tai tutkimuksen itsenäisyydestä. Ei pidä nähdä mörköjä siellä, missä niitä ei ole. Elinkeinoelämä arvostaa yliopistoja kunnianhimoisen tutkimuksen ja siihen perustuvan korkeatasoisen koulutuksen takia. Se arvostaa myös yliopiston uskallusta olla kriittinen, kun siihen on perusteet. Yliopistoilta odotetaan myös rohkeutta löytää uusia avauksia, transformatiivista näkökulmaa yritysten ja yhteiskunnan kehittämiseen.
Eloranta on ollut lahjoittajan edustajana Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiössä ja konepajakonserni Metsossa.
– Suomessa yliopistot ovat arvostettuja toimijoita, joten lähtökohta lahjoittamiselle on hyvä. Suomessa ymmärretään laajasti osaamisen merkitys, myös se, että kansakunnan henkistä pääomaa on kehitettävä jatkuvasti. Minun ei esimerkiksi tarvinnut puolustella Metson lahjoituksia, vaikka hyväksyimme yhtiökokouksessa suuriakin summia.
Tampereen yliopiston alumnitoiminnan kehittäminen on yksi asioista, joita hallitus pohtii johdon kanssa lähitulevaisuudessa.
Tampereen yliopiston hallituksen puheenjohtaja Jorma Elorannalla on pitkä ura teollisuudessa. Hän on työskennellyt toimitusjohtajana 28 vuotta, viimeksi Metso-konsernissa 2004–2011, ja hallituksen puheenjohtajana useissa yrityksissä 1978–2021, 2010 -luvulla muun muassa Stora Ensossa, Nesteellä, Uponorissa ja Suomisella. Lisäksi hänellä on ollut puheenjohtajuuksia ja hallituksen jäsenyyksiä yhdistyksissä ja säätiöissä. Eloranta valmistui tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1975. Hän on opiskellut oikeustiedettä Helsingin yliopistossa ja yritysjohtamista Stanfordin yliopistossa.
Teksti Päivi Eskelinen
Kuva Jonne Renvall