Lasse Parkkamäki ja Tomi Kauppinen, Asianajotoimisto Merkurius Oy.
Vaikka koronapandemian pelättiin kasvattavan yritysten konkursseja, tilastojen valossa näin ei ole käynyt. Aloitettuja konkurssi- ja yrityssaneerausmenettelyjä on itse asiassa vähemmän verrattuna pandemiaa edeltävään niin sanottuun normaaliin aikaan.
Meiltä kysytään useasti sopimuskumppanin maksuvaikeuksiin reagoimisesta. Puhuimme aiheesta myös kauppakamariaamussa 3.12. Kokosimme esityksestämme muutamia asioita, jotka on hyödyllistä pitää mielessä.
Keskeisin neuvomme on, että velkojien on tärkeää varautua sopijapuolen mahdollisiin likviditeettiriskeihin ja maksuvaikeuksiin etukäteen.
Riskienhallinta sopimuksin ja sopimussuhteen aikana
Velkoja voi parantaa omaa asemaansa muun muassa erilaisin sopimusperusteisin järjestelyin ja etukäteen tehtävillä kartoituksilla:
- Sopimustekniset asiat tulisi pääsääntöisesti pyrkiä toteuttamaan etupainotteisesti eli silloin, kun liikesuhteita aloitetaan ja sopimuksia solmitaan.
- Ennen sopimusta on tärkeää tehdä riittävät taustakartoitukset sopijakumppanin taloudellisesta tilanteesta ja maksukyvystä. Ainakin arvokkaimmissa sopimuksissa luottotietoraporttien lisäksi kannattaa tarkastella sopijakumppanin tilinpäätöstietoja ja kirjanpidon raportteja tai vastaavia dokumentteja maksukykyarvion tekemiseksi.
- Mitä suuremmaksi velkojatoimittaja arvioi sopijakumppanin maksukykyriskin, sitä etupainotteisemmin maksujen aikatauluttamisen tulisi tapahtua suhteessa toimitukseen. Tärkeitä ovat myös laskutuksen säännöllisyys ja nopea reagointi maksuviivästyksiin.
- Erityisesti rahoitussopimuksissa myös sopimuksiin sisällytettävät kovenantit parantavat velkojan asemaa, kun velkoja saa tietoa sopijakumppanin taloudellisen aseman kehityksestä ja mahdollisuuden reagoida siihen.
- Mikäli kaupan kohteena on irtainta omaisuutta, velkojatoimittajaa suojaavat tehokkaasti omistuksenpidätys- ja takaisinotto-oikeudet. Velkoja pidättää itselleen omistusoikeuden omaisuuteen, kunnes kauppahinta tai tietty osa siitä on suoritettu. On kuitenkin huomattava, että velallisen maksukyvyttömyystilanteessa kyseiset ehdot ovat sitovia vain, jos niistä on sovittu ennen omaisuuden hallinnan siirtämistä. Lisäksi velallisella ei voi olla oikeutta luovuttaa omaisuutta edelleen tai liittää sitä muuhun omaisuuteensa. Velkojan tuleekin omistuksenpidätyksen osalta kiinnittää huomiota sopimusten tarkkaan muotoiluun.
- Myöhemmässä vaiheessa, kun sopimuksen teosta on jo kulunut aikaa ja asiakkaan maksukyky on mahdollisesti heikentynyt, saattaa olla haastavaa ryhtyä omaa asemaa turvaaviin toimiin. Ajoituksellisesti myöhään tehtävillä järjestelyillä on korostunut takaisinsaanti- ja muiden riitautusten riski, jos sopijakumppanin maksukyvyttömyysmenettely alkaa myöhemmin. Myös tämä riski ja sen realisoitumismahdollisuus on hyvä ainakin tiedostaa.
Tehokkaimmat sopimukselliset varautumiskeinot vaihtelevat tilanteittain sopimuksen sisällön ja kohteen mukaan ja edellyttävät aina kokonaisarviota.
Vakuudet – aina, jos mahdollista
Yksi velkojan asemaa tehokkaimmin turvaavista keinoista ovat vakuudet.
Vakuusvelkoja saa konkurssissa maksun saatavalleen vakuuden arvosta. Saneerauksessa vakuusvelan määrää ei voida leikata. Velkojan on tärkeä arvioida vakuuden arvoa suhteessa siihen saatavaan, josta se vastaa, koska vakuuden määrän ylittävältä osalta velkojan velka on niin sanottua etuoikeudetonta velkaa.
Yrityskiinnityksen merkitys ja arvo velkojalle riippuvat suuresti velallisen harjoittaman toiminnan laadusta ja siitä, minkälaista omaisuutta toiminnassa käytetään.
Yrityskiinnitysten merkitys maksukyvyttömyysmenettelyssä vaihtelee huomattavasti ja toisaalta velkojan etuoikeus kohdistuu vain puoleen yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden arvosta.
Myös takaukset soveltuvat hyvin velkojan saatavan turvaamiseen. Velkojan kannalta erityisesti pankkien ja muiden vakavaraisten rahoituslaitosten takaukset ovat käyttökelpoisia oman aseman turvaamiseen. Yksityishenkilötakaukset sen sijaan edellyttävät tarkkaa arviota takaajan maksukyvystä.
Jos konkurssi tai saneerausmenettely kuitenkin alkaa
Sopijakumppanin konkurssi- tai saneerausmenettelyn alkaessa velkojan on syytä tehdä tilannearvio erityisesti keskeneräisistä toimituksista ja sopimuksista, omista saatavistaan ja mahdollisista etuoikeuksista sekä huolehtia näiden tietoon saattamisesta pesänhoitajalle tai saneerausselvittäjälle.
Velkojan on hyvä tietää, että konkurssi tai yrityssaneeraus ei ole sellaisenaan sopimuksen päättämisperuste, vaikka se olisi kirjattu sopimukseen.
Sopijapuolen konkurssi ei muutoinkaan automaattisesti päätä sopimusta, vaan konkurssipesällä on pääsääntöisesti oikeus sitoutua sopimukseen. Konkurssissa velkojan on tiedusteltava konkurssipesältä, sitoutuuko pesä sopimukseen, ennen kuin velkoja voi päättää sopimuksen. Jos konkurssipesä sitoutuu sopimukseen, siltä voidaan vaatia kohtuullista vakuutta sopimuksen täyttämisestä.
Yrityssaneerauksessa noudatetaan pääsääntönä sopimusten jatkuvuuden periaatetta, eli sopimukset eivät pääty pelkästään saneerauksen alkamisen vuoksi eikä toisaalta velkoja voi tähän vedoten edes sopimusta päättää.
Saneerauksen alkamisesta huolimatta velkoja voi kuitenkin vedota sopimuksessa oleviin tavanomaisiin päättämisperusteisiin, kuten vaikkapa sopimusehtojen olennaiseen laiminlyöntiin tai ennakoituun sopimusrikkomukseen. Jos päättämisperuste olisi olemassa saneerauksesta riippumatta, voidaan siihen yleensä vedota myös saneerauksen alettua.
Tomi Kauppinen, lakimies, partneri
Lasse Parkkamäki, lakimies
Asianajotoimisto Merkurius
Kirjoittajat ovat erikoistuneet insolvenssimenettelyihin liittyviin toimeksiantoihin ja järjestelyihin. Tomi Kauppisella on noin 15 vuoden kokemus konkurssipesien pesänhoitajan ja yrityssaneerausten saneerausselvittäjän/-valvojan tehtävistä. Lasse Parkkamäellä on monipuolinen kokemus konkurssi- ja selvittäjähallinnon tehtävistä.
